Tositarina uskon vahvuudesta Stalinin vainojen aikana antaa äänen vainotuille kristityille

Kidutettu Kristuksen tähden -elokuva kuvaa luterilaisen pastori Richard Wurmbrandin ja hänen vaimonsa Sabinan taistelua vankeudessa elämän ja kuoleman rajamailla 1940- ja 1950-lukujen Romaniassa.

Kidutettu Kristuksen tähden (2018) 

• Suomen ensi-ilta Malmin Saalem -seurakunnassa 27.10.2019.

• Tilaisuudessa julkistettiin myös tuore kirja Wurmbrand – Kidutettu Kristuksen tähden, johon elokuva perustuu.

• Kirjan ja elokuvan julkaisijana toimi Marttyyrien Ääni -järjestö.

• Wurmbrandit ovat perustajajäseniä Marttyyrien Ääni -järjestössä.

• Pituus 1h 17 min 

• Ikäraja: K16

John Grootersin ohjaaman elokuvan näyttämönä on Romania, jossa ateistisesta kommunismista on tullut valtion­uskonto. Venäläiset sotilaat takavarikoivat Raamattuja ja vievät kommunismia vastustavat pastorit vankilaan. Richard Wurmbrand, hänen vaimonsa Sabina ja heidän poikansa Mihai jatkavat kuitenkin evankeliumin eteenpäin viemistä maanalaisessa kirkossa omassa kodissaan ja kaduilla.

Kommunismin köyhät ja karut olot on lavastettu elokuvassa todenmukaisiksi. Mahtipontinen orkesterimusiikki luo hyisen tunnelman, joka enteilee tapahtumien kärjistymistä.

Uskon hedelmä näkyy

Talvisena päivänä vuonna 1948 Richard viedään uskonsa tähden 14 vuodeksi vankilaan. Pahuuden kasvot kuvataan kaunistelematta. Vaikka Richardia lyödään, potkitaan ja poltetaan tulisilla hiilillä, hänen kasvoistaan loistaa silti hyvyys.

Richardia esittävä Emil Mandanac on uskottava roolisuorituksessaan väsymättömänä pastorina, joka rukoilee häntä kiduttavien vartijoiden puolesta. Kidutus ei estä Richardia rukoilemasta, vaikka se johtaakin yhä pahempaan väkivaltaan.

Sabinan (Raluca Botez) uskoa koe­tellaan puolestaan kolmen vuoden ajan pakkotyöleirillä, missä moni naisista kuolee. Päivittäin Sabina valaa toivoa muihin naisiin lausumalla Raamatun jakeita siitä huolimatta, että venäläissotilaat nöyryyttävät ja kiusaavat häntä uskonsa tähden.

Wurmbrandien kaltaiseen uskon vahvuuteen ei juuri törmää arkielämässä. Kun Raamatun sanaan luottaminen menee oman terveyden ja perheen edelle, ollaan väkevästi Sanan ytimessä.

Uskon hedelmä näkyy heidän elämässään: kristityt ovat lojaaleja toisilleen ja rukoilevat yhdessä salaa vankeudessa. Yksi vangeista lahjoittaa lääkkeensä Richardille hänen sairastuttuaan tuberkuloosiin – ja menettää itse henkensä.

Elokuva vetää hiljaiseksi

Elokuvan tarinassa olisi ollut ainesta suuremmankin luokan toteutukseen. Pieni budjetti näkyy tarinan nopeatempoisessa kulussa. Katsoja saa seurata elokuvaa herkeämättä, jotta voi pysyä kärryillä tapahtumista. Richardin kertojaääni pitää kuitenkin ajan tasalla tapahtumien kulusta.

Loppuratkaisu vaikuttaa keskeneräiseltä ja jättää katsojalle kysymyksiä kidutuksen jälkeisestä ajasta. Miten Wurmrandit selviytyivät elämässä pitkän vankeuden ja toisistaan erossaolon jälkeen? Budjettiresurssit vaikuttavat tulevan vastaan, mutta eivät estä Wurmbrandien työn kulkeutumista syvälle sydämeen.

Tositarina ei ole pelkästään katsaus Stalinin vainojen aikaiseen pimeyteen vaan tuo katseemme nykypäivän maailmaan, jossa kristityt ovat vainotuin uskonnollinen ryhmä.

Kärsimyksen kuvaus elokuvassa vetää hiljaiseksi pitkäksi aikaa ja tuo uutta perspektiiviä elämäämme kristittyinä. Se herättää kiitollisuuden tunteen uskonnonvapaudesta Suomessa ja hiljentää vainottujen kristittyjen muistamiseen.

Tilaa lehti tästä.