Timo Soini ja elämän pyhyys

Ulkoministeri Timo Soini sai viime viikolla osakseen kohtuuttoman määrän kritiikkiä ja vihapuhetta. Yksi asiattomimpia ja halveksivimpia kirjoituksia oli Tuomas Enbusken blogikirjoitus Iltalehdessä. On ironista, että itse julkisuudesta elävä Tuomas Enbuske syyttää Soinia huomionkipeydestä.

Mihin Soini oikein on syyllistynyt? Hän vastustaa aborttia ja on sitä mieltä, että elämä on pyhää sikiämisestä saakka. Tämä kanta on yhtä vanha kuin juutalainen ja kristillinen usko. Niin ­kauan kuin on tiedetty, että Jumala on ihmiselämän Luoja ja ylläpitäjä, on myös ymmärretty, että elämä on pyhää. Kukaan ihminen, jolla on asiasta hitunenkaan tietoa, ymmärrystä ja omaatuntoa, ei voi pitää aborttikysymystä helppona.

Tämän myöntää Tuomas Enbuskekin kertoessaan omasta kokemuksestaan abortista:

”Ahdistavinta oli, etten voinut mitään sille, ettei se ollut minun sisälläni. Pystyin vain katsomaan vierestä toisen tuskaa. Toivoin välillä, että olisipa se alkio minun kropassani. Silloin tuska olisi ollut edes jotenkin fyysisesti käsiteltävää. En edes yritä väittää tietäväni, miltä se naisesta tuntui.”

Jos abortti on näin vaikeaa sellaisellekin, joka voimakkaasti kannattaa sitä, miksi raivota niille, joiden mielestä niitä ei pitäisi tehdä?

Keskeisin väite abortin puolesta on se, että naisella on oikeus omaan ruumiiseensa. Niin on myös niillä puolustuskyvyttömillä pienillä naisilla, jotka ovat vielä kohdun sisäpuolella. Koko abortti­kysymyksen ytimessä on tämä kysymys: onko kohdussa ihminen vai ei? Tänä päivänä kaikki tietävät kiistattomasti, että kohdussa on lapsi. Se, missä hän on, minkä kokoinen, kuinka avuton tai kuinka terve hän on, ei ole ratkaisevin tekijä. Jos kohdussa on ihminen, hänellä on ihmisen oikeudet. Häntä ei ilman pakottavaa syytä saa tappaa. Me tiedämme, että kun tehdään abortti, lapsi kuolee. Hänet tapetaan.

Vaikka meillä olisi kaikki mahdollinen myötätunto raskaana olevaa äitiä tai lapsen isää kohtaan ja ymmärrys heidän vaikeasta tilanteestaan, tiedämme, että kun abortista päätetään, toisessa vaakakupissa on lapsi. Ainutlaatuinen, luotu, arvokas ja avuton. Hän on Raamatun mukaan biologisen isänsä ja äitinsä vastuulla. He ratkaisevat oman tulevaisuutensa lisäksi myös lapsen tulevaisuuden.

Soini muistutti toiminnallaan meitä kaikkia suomalaisia jokaisen, pienenkin elämän pyhyydestä. Sen sijaan, että hänelle raivotaan, voitaisiin keskustella siitä, miten kaikille raskaana oleville saadaan paras mahdollinen tuki ja apu. Miten yhteiskunnan kaikkein pienimpien ja heikoimpien naisten ja miesten oikeudet taataan ja miten heidän elämästään sekä kohdussa että sen ulkopuolella tehdään mahdollisimman turvallista? Syntyvyys on Suomessa ennätyksellisen alhaalla. Ne kymmenentuhatta lasta, jotka vuosittain abortoidaan, mahtuisivat erittäin hyvin tähän maahan.

Abortti ja eutanasia kuuluvat niihin suuriin kysymyksiin, joiden äärellä yhteiskunta ja eduskunta ratkaisevat, mitä me elämästä pohjimmiltaan ajattelemme. Synnytämmekö elämän vai kuoleman kulttuuria? On tärkeää, että tiedämme, mitä edustajamme eduskunnassa näistä asioista ajattelevat ja millä perusteilla. Kiitos Timo Soinille siitä, että hän on omalta puoleltaan tehnyt sen hyvin selväksi.