Taivaallinen navigaattori ei erehdy

Kerttu Huttusella on takanaan kiireinen viikko. Hän on valmistellut Kansanlähetyspäivien lähetysbasaaria. Nyt kädet ovat tyhjät, kun kaikki tarvittavat materiaalit ja rekvisiitta on pakattu ja osa niistä jo matkaamassa Jyväskylään.

Kerttu Huttunen kokee olevansa kotoisin Ryttylästä. Hän oli vain 4-vuotias, kun perhe muutti paikkakunnalle isän, Heikki Huttusen työn perässä. Kerttu varttui kristityn perheen kuopuksena.

-Minua ei koulussa koskaan kiusattu perheeni vakaumuksen tähden, mutta häpesin sitä itse ja kiersin aiheen aina, kun vain mahdollista. Olin herkkä ja arka lapsi, mutta samanaikaisesti todella omapäinen, Huttunen analysoi.

Nuori nainen kiittelee vanhempiaan.

-Vanhemmillani oli onneksi viisautta nähdä minut oikein. Turvallisista rajoista huolimatta sain tiettyjä vapauksia esimerkiksi kirkossa käynnin suhteen. Muuten olisinkin ollut varmasti aika kapinallinen, hän analysoi.

Kouluaikana Huttusella ei ollut suurta visiota elämästään. Lukion viimeisellä luokalla tilanne muuttui.

-Koin jonkinlaisen herätyksen. Minulle tuli valtava Sanan nälkä ja aloin lukea Raamattua säännöllisesti.
Hengellisessä elämässä tapahtuneella mullistuksella oli seuraamuksia: Ylioppilaskirjoitusten jälkeen vuonna 2004 Kerttu Huttunen aloitti Kansanlähetysopiston Nuorisotiimissä.

-Sain ihania uskovia ystäviä, ja tajusin, että voin olla hyväksytty omana itsenäni. Vuosi nuorisotiimissä oli voimauttava kokemus, hän muistelee lämmöllä.

Nuorisotiimin jälkeen Kerttu haki ja pääsi Pieksämäelle opiskelemaan metsätalousinsinööriksi.

-Puoli vuotta ehdin opiskella, kun mieleeni tuli ensi kertaa, mitä Jumala ehkä haluaisi minun tekevän. Tykkäsin kyllä opinnoistani, joita lopulta kertyikin vuoden verran. Silti halusin rukoilla ”Tässä olen Herra, lähetä minut minne tahdot!”

Tämän jälkeen Huttunen ymmärsi, ettei kyennyt näkemään itseään metsätalousinsinöörin työssä. Ihmisläheisempi työ alkoi tuntua omalta.

Lähetystyön merkitys avautui iltarukouksissa

Kerttu Huttusen tottui pienestä pitäen siihen, että kaikkien muiden asioiden lisäksi lähetystyötä ja sen tekijöitä kannettiin rukouksin Jumalan kasvojen eteen.

-Meillä toistui aina sama rutiini: isä tai äiti nukutti minut ja siskoni. Iltarukouksessa he muistivat nimeltä mainiten lähettejä. Oli myös itsestään selvää, että perheen varoista uhrattiin lähetystyöhön.

-Olen aina uskonut Jumalaan ja ymmärsin vanhempieni esimerkistä, mitä on elää kristittynä. Kun henkilökohtainen uskoni syveni, alkoi tuntua luonnolliselta, että Jumalalla varmasti olisi minunkin elämäni varalle suunnitelma, jos vain itse tahdon siihen suostua.

Vuonna 2010 Kerttu Huttunen valmistui Diakonia-ammattikorkeakoulusta sosionomiksi ja kirkon nuorisotyön ohjaajaksi.
-Opiskeluaikana vietin kaksi jaksoa Etiopiassa. Ensimmäisen jälkeen ajattelin, etten koskaan voisi työskennellä ulkomailla.

Huttuselta kuitenkin tiedusteltiin tuon matkan aikana olisiko hän halukas tulemaan myöhemmin tutkimusprojektiin, joka alkaisi parin vuoden sisällä. Hän lupasi tulla. Toinen Etiopian matka osui sosionomi-opintojen ulkomaanharjoittelujaksolle.

-Tuo jakso mullisti elämäni. Kaikki sujui hienosti: minulla oli selkeä ja mieluisa tehtävä. Koin vahvasti, että olin oikealla paikalla.

Kerttu Huttunen tuli jouluksi 2008 kotiin tuomisinaan vahvistunut lähetyskutsu.

-Harjoittelujaksosta lähtien tiesin varmasti, että olen valmis lähtemään lähetystyöhön maamme rajojen ulkopuolelle, jos Jumala kutsuu.

Lähetyksen Herra vastuussa koko paketista

Valmistumisensa jälkeen Kerttu Huttunen työskenteli kolme ja puoli vuotta turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa Helsingin Kyläsaaressa ja Punavuoressa. Viime keväänä hän osallistui Kylväjän järjestämälle lähetyskurssille, jolle osallistui myös Suomen evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen ja Slefin (Svenska Lutherska Evangeliföreningen) kurssilaisia.

-Kurssilla oli osittain jo ennestään tuttua asiaa, jota oli kuitenkin hyvä työstää uusista näkökulmista. Pohdimme myös paljon lähetystyöntekijän identiteettiä. Meillä oli ihana porukka, hän muistelee.

Huttunen tiedostaa, että lähetystyön perustus lepää Raamatun varassa.

-Oman jaksamisen ja hengellisen elämän voimanlähde on Jumalan Sanassa. Se on tärkeää pitää mielessä.

Huttunen siunattiin lähetystyöhön Jyväskylän KL-päivillä.

-Se on minulle merkittävä ja hieno asia, joka varmasti kantaa lähdönkin hetkellä. Ymmärrän, etten voi lähteä omassa voimassani enkä ole yksin. Jumala lähettää, ja hän kantaa myös tulosvastuun. Kun katson Jeesukseen, se riittää, Kerttu Huttunen kiteyttää.

Nuori nainen myöntää tuntevansa haikeutta jättäessään taakseen rakkaat sukulaiset ja ystävät kuin myös tutut ympäristöt. Mutta:
-Hyväksyn, että se nyt vain kuuluu tähän pakettiin. Yhteydenpitokin on nykypäivänä helppoa, hän kuittaa.

Kerttu Huttusen toive ihmisläheisestä työstä on nyt hyvin lähellä toteutumistaan. Mikäli kaikki sujuu käsikirjoituksen mukaan, ensi vuoden tammikuussa hän aloittaa kielikoulun Etiopiassa Addis Abebassa. Sen jälkeen hän sijoittunee Jimmaan Mekane Yesus -kirkon nuoriso- ja diakoniatyöhön.

Kerttu Huttunen on miettinyt myös sitä, että vaikka on tärkeää tehdä suunnitelmia, kaikki tulisi jättää Jumalan haltuun ja johdatukseen. Hän on kiitollinen lähetysjärjestöille, jotka satsaavat valtavasti lähetteihin ja sitä kautta työalueiden ihmisiin.

Lue lisää rohkaisevia juttuja lähetystyöstä joka viikko Uusi Tie -lehdestä. Tilaa lehti tästä.