Synnit, joita emme näe
Olemme usein ankaria muiden syntejä mutta suvaitsevaisia omia syntejämme kohtaan. Joskus huomaamme omat virheemme vasta, kun joku on kerännyt tarpeeksi rohkeutta huomauttaakseen meille niistä. Aina sekään ei riitä avaamaan silmiämme.
JOTKUT SYNTIMME OVAT MEILLE ILMEISIÄ ja jäävät vaivaamaan omaatuntoamme pitkäksi aikaa. Kenties jopa sen jälkeen, kun ne on tunnustettu ja niistä on saatu synninpäästö. Mutta jokaisella on myös syntejä, joita hän ei itse tiedosta.
ON SANOTTU, ETTÄ OLEMME USEIN ANKARIA muiden syntejä mutta suvaitsevaisia omia syntejämme kohtaan. Joskus huomaamme omat virheemme vasta, kun joku on kerännyt tarpeeksi rohkeutta huomauttaakseen meille niistä.
Aina kuitenkaan edes toisen ihmisen palaute ei saa meitä näkemään virheitämme. Kyvyttömyys tarkastella omia tekemisiään kriittisesti tai ottaa niistä vastaan palautetta voi pahimmillaan kasvaa järkyttäviin mittoihin. Erittäin ravistelevassa ja puhuttelevassa historiallisessa dokumentissa Viimeiset päivät (Netflix, 1998) Unkarin juutalaiset kertovat Toisen maailmansodan aikana kokemistaan kauhuista natsien valtaamassa yhteiskunnassa ja keskitysleirissä. Dokumentissa käy hyvin ilmi, miten aivan tavalliset kansalaiset syyllistyivät ilmiantamisiin ja raakuuksiin jopa omia ystäviään ja naapureitaan kohtaan.
IHMINEN VOI MENETTÄÄ ITSEKRIITTISYYTENSÄ ja paaduttaa omatuntonsa niin perusteellisesti, että hän kykenee mitä hirvittävimpiin tekoihin. Esimerkiksi joihinkin vakaviin rikoksiin syyllistyneiden kanssa keskustelleet kertovat, että voidaan tarvita kymmenien tuntien keskustelut ennen, kuin päästään puhumaan itse tapahtuneesta.
Mistä löytyisi lääke eritasoista paatumusta vastaan? Psalmissa 19 todetaan: ”Erehdyksensä kuka ymmärtää, puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe.” Tällainen rukous on hyvä lähtökohta. Sen kautta ihminen varautuu siihen, että hän on syyllistynyt sellaiseen, jota hän itse ei ole lainkaan synniksi tajunnut tai ottanut riittävän vakavasti.
Jos ihminen ei usko, että hänellä on Kristuksessa täysi anteeksiantamus, hänen voi olla vaikeaa tunnistaa ja tunnustaa omaa pahuuttaan.
MUTTA VOIKO IHMINEN OLLA VASTUUSSA teosta, jonka hän ei tiedä olevan väärin? Olemme niin hyviä itsepetoksessa ja virheidemme pois selittämisessä, että on vaikea sanoa, milloin todella on kysymys vilpittömästä ymmärtämättömyydestä. Ihminen saattaa myöhemmin elämässään ymmärtää selvästi, mihin hän aikaisemmin syyllistyi. Voi kuitenkin olla, että siihen tarvitaan myös samanaikaisesti Jumalan armon syvempää ymmärtämistä.
ERÄS VIISAS YSTÄVÄNI ON SITÄ MIELTÄ, että jos ihminen ei usko, että hänellä on Kristuksessa täysi armahdus ja anteeksiantamus, hänen voi olla vaikea tunnistaa ja tunnustaa omaa pahuuttaan ja vääryyksiään. Silloin ihminen ennemmin välttelee valoon tulemista. Tietoisuus siitä, että maailmankaikkeuden ainoa täydellisen oikeudenmukainen tuomari on jo nähnyt ja tiennyt kaiken, mutta täydellisesti armahtaa meidät Jeesuksessa Kristuksessa, on hyvä pohja terveelle itsetutkistelulle.
Eikä meidän pidä ainoastaan tunnustaa syntejämme ja saada niistä armahdusta vaan myös pyrkiä korjaamaan virheemme, mikäli se on mahdollista. Näin voimme kasvaa vastuullisiksi ihmisiksi. Valmiita meistä ei kuitenkaan tule tämän elämän aikana.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta:
