Susi, lammas vai paimen?

Kävellessäni kerran miljoonakaupungin katuja minut pysäytti herttainen vanha mies. Ystävällisten tervehdysten jälkeen hän kysyi yllättävän kysymyksen: ”Missä minä olen?” Pilke silmäkulmassa heittämäni vastaus, tässä kadulla kanssani juttelemassa, ei riittänyt. Hän oli eksyksissä. Kerroin hänelle, miten hän pääsisi kotiinsa. Luottavaisesti herrasmies lähti kulkemaan tuntemattomia katuja kohti kotiaan. Jäin miettimään, miksi minulta tultiin kysymään neuvoa. Paljon luottamusta pienessä hetkessä.

Hengellisessä elämässä kohtaamme myös pienissä hetkissä monia kulkijoita. Harvemmin ehkä kadulla, mutta seurakunnissa, netissä tai muissa tilanteissa. Monesti kysymättäkin neuvotaan kulkemaan tietä. Mutta minne tie vie? Ja mistä sen voisi tietää, kun puhutaan näkymättömästä maailmasta?

Vertausten maailmasta voisi löytyä apua hahmottamaan erilaisia suhtautumistapoja. Onko tien neuvoja kuin viekas susi, joka avoimesti pelotellen ohjaa tai kätketysti suosittelee tietä, joka ei lopulta viekään perille? Vai olisiko hän mahdollisista titteleistä tai asemastaan huolimatta itsekin eksynyt lammas, jolle tämä tie on neuvottu ja hän vilpittömän innostuneesti sitä suosittelee, tietämättömänä määränpäästä? Vai onko vastassani paimen, jonka sanoja seuraamalla varjellun susilta ja eksymisiltä ja löydän perille kotiin?

Näkymättömän maailman hengellisillä teillä kulkiessamme täytyy luotettavan opastajan tuntea tiet. Eli oikeastaan olla kotoisin niiltä seuduilta – näkymättömästä maailmasta. Mistä sellaisen opastajan löytäisi? Kiitos rakas Jeesus, että tunnet näkymättömät, olethan sieltä kotoisin, mutta jätit taivaan kirkkauden ja tulit ihmiseksi. Taistelit susia vastaan, ja vaikka vuodatit veresi ristillä, jäi hautasi tyhjäksi ja olet tänäänkin elossa ja oppaamme kaikilla teillämme. Opeta meidät tunnistamaan sinun puheesi niistä neuvoista, joita meille tarjotaan. Vie meidät kerran perille kotiisi. 

Piditkö artikkelista? Lue lisää kolumneja täältä.