Rahan, omien lahjojen tai ajan antaminen Jumalan käyttöön on osa kristillistä uskoa ja sen todeksi elämistä. Hyvän tekeminen toisille tekee onnelliseksi ja vahvistaa merkityksellisyyden kokemusta omassa elämässä.

Kuka omistaa kukkarosi?

Unna Lehtipuun linja on selkeä:

– Raha ei saa omistaa meitä, mutta rahalla saa tehdä hyvää. Itsessään se on neutraali vaihdon väline. Omat uskomuksemme luovat rahalle arvon ja merkityksiä sekä ohjaavat rahankäyttöämme, viestintätoimiston toimitusjohtaja ja tietokirjailija tiivistää.

Lehtipuu korostaa, että meidän pitää tulla tietoisiksi niistä uskomuksista ja arvoista, jotka määrittävät rahojemme liikkeitä.

– Jokaisella meillä on henkilökohtainen rahahistoria, jota olisi hyödyllistä käydä läpi, sekä sosiologiaa että kauppatieteitä opiskellut Lehtipuu sanoo.

Näin tekemällä saamme omistajuuden kukkaroomme, Lehtipuu uskoo.

”Antamisen pitää vähän kirpaista, jopa sattua. Sen pitää tuntua, että oikeasti luovumme jostakin omastamme vapaaehtoisesti, jonkun toisen hyväksi. Näin minun pieni kipuni muuttuu yhteiseksi iloksi”, Lehtipuu kirjoittaa persoonallisessa sijoitusoppaassaan Timanttipesula – Sijoita elämäsi fiksusti (Talentum Pro 2016). Kirjassaan Lehtipuu syväluotaa siihen, minkälainen tietoinen tai tiedostamaton strategia ohjaa rahankäyttöämme.

Ethän halveksi rahaa?

Rahasta puhuttaessa juutalaisuutta ei voi ohittaa. Vuonna 2009 Forbesin maailman 400 rikkaimman listalle mahtuneista 139 oli juutalaista alkuperää. Juutalaisille vauraus on siunaus. Rahan tekeminen kuin myös sen lahjoittaminen nähdään hengellisenä aktiviteettina. Lehtipuu siteeraa juutalaisen bisnesoppaan kirjoittajaa Daniel Lapinia, jonka mukaan vaurauden luominen vapailla ja läpinäkyvillä markkinoilla on jo itsessään hyve. Lapin pitää myös itsestäänselvyytenä, että vaurastuminen luo mahdollisuuksia täyttää toisten ihmisten tarpeita. Toisista välittämättä ei voi elää.

Mikä on suurin myönteinen muutos, jonka Lehtipuu on nähnyt toteutuvan rahan voimalla?

– Tiedän, että monen lapsen ja aikuisen henki on pelastettu, kansainvälisen World Vision -järjestön varainhankinnassa kuusi vuotta työskennellyt Lehtipuu kertoo.

Lehtipuun mukaan Suomen hallituksen kehitysyhteistyöhön kohdistuneet leikkaukset ovat olleet katastrofaalisia. Järjestöillä on kovat paineet. Jo tämänkin takia Lehtipuulle on selvää, että rahan halveksiminen on väärin.

– Mitä hyvää on siinä, että vaikkapa rokotusohjelma lakkautetaan? hän kritisoi.

Koodattu antamaan

Unna Lehtipuun mielestä rahalla saatava merkittävin tuotto onkin se hyvä, jota me rahan avulla teemme. Tosin me kaikki hyödymme hyvän tekemisestä. Oman ajan, varojen tai osaamisen antaminen vahvistaa tutkitusti omaa merkityksellisyyden ja mielekkyyden kokemustamme. Aivotutkimukset todistavat, että hyvän tekeminen vahvistaa terveyttä ja aktivoi aivojemme mielihyväkeskuksen.

– Uskon itse asiassa, että ihmiset on ikään kuin koodattu antamaan, Lehtipuu analysoi.

Rahallisen pääoman lisäksi meillä on aikaa ja talentteja eli erilaisia kehitettävissä olevia taipumuksia.

– Aika on näistä kriittisin, koska emme tiedä, kuinka paljon sitä on jäljellä. Siksi olisi tärkeää täyttää kaikki mahdollinen jäljellä oleva aika merkityksellisillä asioilla, hän sanoo.

Minkälaisia sijoituksia Lehtipuu itse suosii?

– Haluan kuluttaa merkityksellisesti. Sijoitan mieluiten elämyksiin, taitoihin tai kokemuksiin. Meidän perhe säästää yhdessä esimerkiksi matkoihin. Tingimme tietoisesti jostain muusta, että saamme matkakassaan rahaa, hän kertoo.

Raha ei ole Jumalalle ongelma

Miksi upporikas kuuluisuus antaisi pois hänelle teetetyn lava-auton? Miksi madagaskarilainen pyykinpesijä tukisi raamatunkäännöstyötä? Miksi antaisin rahaa lähetystyölle säännöllisesti? Vastaus on: Evankeliumin tähden.

– Jumalan ykkösprioriteetti on viedä pelastus Kristuksessa kaikkeen maailmaan, Kansanlähetyksen varainhankinnan koordinaattori Salla Kurppa-Silva lataa.

Tätä tehtävää ei annettu enkeleille, vaikka se olisikin säästänyt meitä kristittyjä vaivannäöltä. Ilmaista lähetystyö ei suinkaan ole. Lähetit pitää kouluttaa ja varustaa perusteellisesti vaativaan työhön. Kielikoulut ovat maksullisia, ja kokonainen vapaaehtoisten ja työntekijöiden ketju tarvitaan eri vaiheissa, jotta lähetti lopulta löytää itsensä kohdemaasta tekemässä kutsunsa mukaista työtä. Koskettaako tämä kaikki sitten minun kukkaroani, vai onko jossain rahahana, mistä riittäisi lähetystyön tarpeisiin?

– Jotkut ihmiset Jumala valitsi täysiaikaiseen evankeliumintyöhön. Seurakuntien ja palkkatyössä käyvien uskovien tulisi yhdessä pitää huolta rahoituksesta niin, että täysiaikainen hengellinen työ koti- tai ulkomailla on mahdollista, Kurppa-Silva haastaa.

Hänen mukaansa lähetystyöntekijät saavat rohkeasti haastaa uskovia uhraamaan lähetystyölle. Näin he tekevät palveluksen seurakuntalaisille.

– Lahjoittajat ovat täysipainoinen osa lähetystyötä, Kurppa-Silva painottaa.

Tämä tietää sodanjulistusta itsekkyyttämme vastaan. Ruotsalainen teologi Olof Edsinger sanoittaa sen näin: ”Jakamalla vapaasti omastamme osoitamme, että me määräämme rahojamme eikä raha meitä.” (Siunattu Antaminen, Perussanoma Oy 2013) Edsingerin mukaan antaminen on osa kristillistä todistustamme.

Unohtumattomat ostokset

Salla Kurppa-Silvalle roolit ovat tuttuja, sekä lähettäjän että lähetin. Hän teki miehensä kanssa lähetystyötä Costa Ricassa liki 17 vuotta.

1990-luvun lopulla Kurppa-Silva lähti Youth With A Missionin (YWAM) raamattukouluun Costa Ricaan. Siellä hän alkoi kokea voimakasta kutsua lähetystyöhön. Hän tapasi myös paikallisen nuoren miehen, Diegon. Heistä tuli aviopari, ja niin Salla jäi maahan. Alusta alkaen nuoren lähettiparin tehtävään kuului oman lähettirenkaan rakentaminen ja varojen kerääminen.

– Elämäntapamme on ollut mahdollisuus opetella luottamaan Jumalan huolenpitoon. Tukevan kannatuspohjan rakentaminen vaatii kuitenkin paljon työtä ja aikaa. Jumalan huolenpito tapahtuu sekä säännöllisen kannatuksen että myös ihmeiden kautta, Kurppa-Silva tunnustaa.

Perhe kasvoi kolmella lapsella, mutta pariskunnan avustus- ja evankelioimistyö jatkuivat entiseen tapaan Costa Rican maaseudulla. Kurppa-Silva kokee, että pienetkin asiat puhuttelevat, kun ne ottaa Jumalan kädestä.

– Esimerkiksi yhtenä jouluna meillä oli tavallista tiukempi tilanne. Kaupan kassajonossa saimme puhelun. Järjestömme kumppani pyysi meitä ostamaan maalia yhteen projektiin. Kerroimme, ettei rahaa ole. Päätimme puhelun siihen. Pian puhelin soi uudelleen, ja meitä kehotettiin ostamaan sekä maalit että kaikkea, mitä ikinä tarvitsemme joulunviettoon, Kurppa-Silva muistelee.

Kävi ilmi, että perheen tilille oli siirretty huomattava summa rahaa. Niinpä Silvat ottivat isot kärryt ja tekivät unohtumattomat jouluostokset. Sinä jouluna myös monet naapurit saivat jouluherkkuja, ja lapset saivat mieluisat lahjat.

Miljonääri, joka janosi evankeliumia

Salla Kurppa-Silvan aviomies on opettanut vaimolleen rohkeampaa heittäytymistä Jumalan varaan.

– Meillä oli työssämme kaksi vanhaa ja huonokuntoista autoa. Diego toivoi, rukoili ja suorastaan ruinasi Jumalalta hyvää nelivetoautoa tietäen, että meillä ei todellisuudessa olisi varaa sellaiseen.

Sitten Silvat saivat kutsun Yhdysvaltoihin, missä asui yksi lähettäjäperheistä. Perheen tytär oli aiemmin osallistunut aktioon Silvojen tiimissä. Vanhemmatkin olivat vierailleet kentällä, ja niin syntyi myös ystävyyssuhde näiden lähettien ja lähettäjien välille. Silvan perhe saapui tuohon linnamaiseen kotiin. Perheen lapsille oli omistettu yksi kokonainen kerros, missä oli muun muassa iso pelihalli.

– Söimme illallista, ja koko perhe janosi uutisia siitä, miten evankelioimistyö ja muut projektit etenevät Keski-Amerikassa, Kurppa-Silva kertoo.

Illan päätteeksi perheen isä sanoi, että hänellä on jotain pientä Silvojen lapsille. Mies vei perheen valtavan kokoiseen autohalliin. Siellä oli uutuuttaan kiiltelevä lava-auto, joka oli teetetty tuota miestä varten mainoskappaleeksi. Hän oli paikallinen kuuluisuus, jonka toivottiin mainostavan automerkkiä. Auto oli koristeltu punaisella ruusukkeella. Mies halusi lahjoittaa auton Silvan perheelle.

– Tuijotimme ällistyneinä nahkaistuimia ja modernia tekniikkaa. Diego riemuitsi, koska hän tiesi, ketä kiittää tästäkin lahjasta. Minä opin, että Jumala on hyvä Isä, joka joskus vain tahtoo ilahduttaa meitä, Salla Kurppa-Silva sanoo.

Hän uskoo, että monet varakkaat ihmiset janoavat nähdä evankeliumin leviävän.

– Uskon, että rikkauskin voi olla kutsumus, jonka Jumala joillekin antaa. He myös mahdollistavat monia operaatioita lähetyksessä. Meitä kaikkia tarvitaan. Jumalan antaa mielekkyyden jokaiseen kutsumukseen.

Pyykinpesijä valtakuntaa rakentamassa

Salla Kurppa-Silvan mielestä lähetystyössä suurin rikkaus ovat ihmiset. Rahallinen tukeminenkin perustuu, tai sen pitäisi perustua, ihmissuhteille.

– Siksi lähettien pitäisi aina oppia tuntemaan lähettäjänsä.

Kulttuurissamme raha on yksityisasia. Myös varainkeruu saatetaan mieltää kerjäämiseksi. Tarvitsemme ajattelutavan muutosta.

Onko sitten väärin olettaa, että kaikki kristityt antaisivat varojaan? Entä jos rahaa on itselläkin hyvin niukasti? Salla Kurppa-Silva vastaa kertomalla esimerkin Madagaskarilta.

– Se on yksi maailman köyhimmistä maista. Wycliffe-Raamatunkääntä­jien paikallisen työntekijäpariskunnan työtä tukee saarella kuitenkin suuri joukko, vaikkakin pienillä summilla. Esimerkiksi 500 opiskelijan joukko on sitoutunut tukemaan raamatunkäännöstyötä 50 sentillä kuukaudessa. Eräs pyykinpesijä tukee työtä 20 sentillä kuukaudessa, Kurppa-Silva kertoo.

Hän uskoo, että rahan, omien lahjojen tai ajan antaminen Jumalan käyttöön on osa kristillistä uskoa ja sen todeksi elämistä.

– Meidän kulttuurissamme raha on yksityisasia. Myös varainkeruu saatetaan mieltää kerjäämiseksi. Tarvitsemme ajattelutavan muutosta. Kristillisessä toimintaympäristössä varojen kerääminen on raamatullista uskonharjoitusta antamisen muodossa. Jumalan sana vakuuttaa myös, että ihmiset tulevat siunatuiksi, kun he osallistuvat siihen, mitä Jumala tekee, Silva-Kurppa sanoo.

Hän on oivaltanut, että Jumalan käytössä raha on työväline. Hänelle se ei ole ongelma. Suhteessa rahaan pääsemme vapauteen antamalla omastamme ja kohtaamalla vaikeat kysymykset avoimesti ja rehellisesti.

Vastuunottaminen vaatii opettelua

Salla Kurppa-Silva muistuttaa, että maailmalla on valtava määrä kirjallisuutta, joka opettaa läheteiksi aikovia perustamaan kannatusrenkaita, ja lähettäjiä ymmärtämään Raamatun periaatteita varojen antamisesta Jumalan valtakunnan työhön. Kyse on kumppanuudesta evankeliumin tähden. Kurppa-Silvan mielestä Suomessa lähettejä ei kouluteta riittävästi ottamaan vastuuta kannatuksestaan.

– Kirkkomme vauraus on taannut sen, ettei meidän ole tarvinnut kohdata ihmisiä kasvotusten tämän aiheen kanssa. Suomen kielellä ei ole tähän tarvittavaa materiaaliakaan, hän sanoo.

– Viestinnän ja varainhankinnan koulutusta tarjotaan nyt viikko Kansanlähetyksen lähetyskurssilla. Se on otettu vastaan erittäin hyvin, Kurppa-Silva iloitsee.

Omassa perheessään hän antaa miehensä kanssa säännöllisesti kymmenykset. Tämän lisäksi annetaan niin paljon kuin kyetään, ja sinne, mihin Jumala kehottaa.

– Kaikki rahamme ovat yhteisiä. Opetamme lapsillekin, että antaminen ja jakaminen ovat normaalia. Lisäksi kehotamme myös heitä kysymään Jumalalta, miten rahoja tulee käyttää.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!