Soundisorvaamossa hiotaan taitoja ja ylitetään musiikillisia rajoja

Pitkän linjan jazzmuusikko Ulf Krokfors tahtoo palvella uudella linjalla seurakuntien musiikkia.

Muusikko Ulf Krokfors on viettänyt menneen lukuvuoden Kansanlähetysopiston Apologialinjalla perehtyen välillä aivot mutkalle vääntäviin älyllisiin ongelmiin. Nyt hän aikoo antautua toisenlaisen linjan pariin, jonka nimi on Soundisorvaamo.

Tällä kertaa hän on itse linjan vetäjä, yhdessä muiden ammattimuusikoiden kanssa. Linjalle ovat lupautuneet antamaan opetuspanoksensa jo esimerkiksi Jukka Leppilampi, Marzi Nyman, Jukka Tolonen ja Junnu Aaltonen. Kaikki ovat musiikintekijöitä Suomen huipulta. Nimekäs vierailijaluennoitsijoiden kaarti antaa odottaa jotain muutakin kuin leirinuotiosäestyksen opettelua. Mistä ylipäänsä nousi Krokforsin halu vetää linjaa?

– Olen palvellut omassa seurakunnassani monta vuotta säestystehtävissä ja minua on pyydetty soittamaan myös muihin seurakuntiin. Olen huomannut, että Suomen seurakuntien musiikillinen tietotaito voisi olla monipuolisempaa.

Maailman kutistuminen erityisesti internetin myötä on Krokforsin mielestä aiheut­tanut osaksi sen, että musiikki tuppaa yksipuolistumaan myös kirkoissa. Esimerkiksi amerikkalainen, isolla rahalla tuotettu ylistysmusiikki on läsnä miltei kaikkialla Suomessakin.

– Enkä siinä musiikissa näe sinänsä mitään pahaa, mutta sen myötä seurakuntien musiikkitarjonta on paikoin kapeutunut vain popmusiikiksi.

Toisaalta seurakunnissa on Krokforsin mukaan ylistävän popmusiikin lisäksi edelleen tarjolla perinteistä virsien laulamista, säestyksellä tai ilman.

– Siinäkään ei ole mitään pahaa, ja pidän henkilökohtaisesti juuri virsien laulamisesta yhtä paljon kuin ylistysmusiikista.

Mutta monipuolisuutta seurakuntien musiikkitilaisuudet Krokforsista kaipaisivat silti, ja hän tahtoo käyttää vuosikymmenten kokemustaan muusikkona juuri tässä.

– Kuka tänne tuleekaan, niin tiedän, mitä hänelle tarjota.

Musiikin eri lajit ilmaisevat laajan tunteiden kirjon

Mitä tulijalle sitten tarjotaan ihan konkreettisesti?

– Tutkimme, miten musiikkia voi tehdä. Tutustumme esimerkiksi eri musiikin tyylisuuntiin, joita tällä maapallolla on kehitetty. Konkreettisesti pyrimme palvelemaan musiikilla jumalanpalveluksissa.

Tarkoitus on pitää musiikilliset tavoitteet korkealla, ja linja onkin tarkoitettu heille, jotka ovat opiskelleet musiikkia tavalla tai toisella. Tämä ei tarkoita, etteivätkö tavalliset seurakuntalaiset voisi nauttia tuotoksista. Krokfors muistaa tapauksen, jossa he esimerkiksi Piirpauke-yhtyeestä tunnetun muusikon Sakari Kukon kanssa soittivat virsistä pitkälle vietyjä jazz-versioita. He eivät tahtoneet aliarvioida kuuntelijoita.

– Idea oli ensin antaa kuulijoille jotain tuttua, mistä he saavat kiinni. Tämän jälkeen he pääsivät kärryille ja pystyivät seuraamaan ja nauttimaan pidemmälle menevistä improvisaatioista, jopa aivan kyynelet silmissä.

Krokfors painottaa, että jokaisen musiikkityylin takana on ajatus siitä, mitä kyseisellä musiikilla halutaan ja voidaan sanoa, ja miten se sanotaan. Tämä tapahtuu, yllättävää kyllä, keinoja rajoittamalla.

– Kussakin musiikkityylissä luovuus syntyy muun muassa tiukasta säännöstöstä. Kun ilmaisun tila on annettu, muusikko joutuu käyttämään luovuuttaan keksiäkseen, miten asiat ilmaistaan tällä tavoin rajatussa maailmassa.

Tämä näkyy Krokforsista erityisen selvästi, kun sanat poistetaan musiikista. Niiden alta paljastuu tunteiden skaala, joka musiikin keinoin voidaan ilmaista. Laulaminen on musiikin tapauksessa vain yksi mahdollinen tapa puhua.

”Itselleni soittimella ”puhuminen” jumalanpalveluksessa on jopa yksi kielillä puhumisen muoto”

– Tässä mielessä ei ole erikseen hengellistä tai maallista musiikkia. Kun gospelista ottaa sanat pois, se on ihan samanlaista musiikkia, kuin niin sanottu maallinen musiikki.

Mutta toisaalta juuri sanat, vaikkapa sävellyksen avulla esitetyt Raamatun sanat vaikuttavat siihen, mitä ja miten tahdotaan sanoa.

– Toisaalta Jumalasta kertovassa musiikissa pitää kuulua, että nyt on ihan muu asia puhumassa kuin maallinen mammona. Joka kerta, kun olen seurakunnassa soittamassa, tunnen, että jotain erityistä tapahtuu. Siinä on eri ”viba”.

Samoin musiikin esitystilanne vaikuttaa sinänsä neutraalien nuottien ymmärtämiseen.

– Itselleni soittimella ”puhuminen” jumalanpalveluksessa on jopa yksi kielillä puhumisen muoto, Krokfors lohkaisee pilke silmäkulmassa.

Hänelle soittaminen on parhaimmillaan flow-tila, jossa hän itse väistyy pois tieltä ja ikään kuin päästää musiikin lävitseen sen enempää analysoimatta soittoaan.