Sananvapaus voitti – kaikki siis voittivat!

Vapaan yhteiskunnallisen keskustelun tukahduttaminen lailla on mielipidediktatuuria, harjoittipa sitä mikä suuntaus tahansa.

Leif Nummela seisoo tummaan pukuun pukeutuneena. Hänen kätensä ovat lantion edessä päällekkäin.

KANSANEDUSTAJA PÄIVI RÄSÄNEN ja Suomen lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola vapautettiin Helsingin käräjäoikeudessa kaikista syytteistä. He siis yksiselitteisesti voittivat oikeudenkäynnin. Helsingin Sanomissa tätä ei kuitenkaan myönnetä, vaan pääkirjoituksessa (30.3) todetaan, että ”tapauksessa ei ole voittajia, ainoastaan häviäjiä”.

Pääkirjoituksen mukaan Räsänen ”rakensi tapauksesta spektaakkelia niin kotimaassa kuin ulkomailla”. Ei rakentanut. On totta, että tästä oikeudenkäynnistä kiinnostuttiin melko laajasti eri puolilla maailmaa, joista otettiin syytettyihin yhteyttä. Tämä on täysin ymmärrettävää, olihan kyseessä täysin poikkeuksellinen oikeudenkäynti. Kun Suomen kaltaisessa modernissa demokraattisessa yhteiskunnassa ihmisiä aletaan syyttää kristillisen seksuaalietiikan opettamisesta, tietenkin se herättää kiinnostusta. Syyttäjä oli se, joka rakensi koko oikeudenkäynnistä spektaakkelin muun muassa väittämällä Räsäsen sanoneen asioita, joita hän ei ole koskaan sanonut. Tämän oikeuskin vahvisti tuomiossaan.

Räsäsen ajojahtiin toistuvasti osallistunut Helsingin Sanomat ymmärsi kuitenkin yhden asian oikein. Pääkirjoituksessa todetaan Räsäsestä, että ”prosessi oli hänellekin rankka”. Varmasti se on ollut rankkaa – sekä Räsäselle että Pohjolalle. Kenelle ei olisi rankkaa olla syytettynä viharikoksesta, kun ei ole sanonut eikä tehnyt mitään vihamielistä? Nyt syytetyt on vapautettu. He eivät kolmen tuomarin yksimielisen päätöksen mukaan ole syyllistyneet viharikokseen.

Sanan- ja uskonnonvapautta ei ole yhteiskunnassa olemassa, elleivät ne koske samalla lailla kaikkia.

PROSESSIN AIKANA SUOMEN evankelis-luterilaisen kirkon piispat eivät ole – Teemu Laajasalon ja Jari Jolkkosen varovaisia arvioita lukuun ottamatta – nostaneet pikkusormeaankaan Räsäsen puolustamiseksi. Useat pitivät oikeudenkäyntiä jopa hyvänä. Se kertoo jotakin heidän asenteestaan konservatiivikristittyihin. Se on myös hyvin lyhytnäköistä. Kaikkien pitäisi ymmärtää, että uskonnonvapaus ja sananvapaus ovat vapaan yhteiskunnan peruspilareita.

Voi hyvällä syyllä väittää, että Räsäsen voitto oli sekä konservatiivien että ainakin maltillisten liberaalien voitto. Sama vapaus, jonka turvin Räsänen ja Pohjola saavat opettaa Raamattua, antaa myös liberaaleille vapauden puhua ja opettaa oman näkemyksensä mukaan. Sanan- ja uskonnonvapautta ei ole yhteiskunnassa olemassa, elleivät ne koske samalla lailla kaikkia.

USKONNOLLISILTA JA EETTISILTÄ näkemyksiltään liberaalit hallitsevat tällä hetkellä sekä kirkossa että yhteiskunnassa. Se, mikä suojaa konservatiiveja liberaalien mielivaltaiselta vallankäytöltä, on myös kaikkia muitakin vähemmistöjä suojaava sananvapaus. Jos ja kun palaamme taas konservatiivisempaan yhteiskuntaan – ja kirkkoon –, sama asia on päinvastoin. Vapaan yhteiskunnallisen keskustelun tukahduttaminen lailla on mielipidediktatuuria, harjoittipa sitä mikä suuntaus tahansa.

TANSKALAISEN PAPIN ja uskonnollisen vaikuttajan Nikolai Fredrik Grundtvikin (1783–1887) aikana Tanskan kansankirkossa ajettiin läpi ennen kaikkea liberaaleja kristittyjä siihen aikaan hyödyttäneitä kirkon sisäisiä vapaita seurakuntarakenteita. Nykyään niitä hyödyntävät Tanskan kirkossa ennen kaikkea konservatiiviset kristityt. Näin toimii demokratia. Vapaus on vapautta kaikille.