Sananvapaudesta ja sosiaalisesta mediasta

KUVA: ISTOCKPHOTO

Jos hukkaamme sananvapauden, hukkaamme myös edellytykset rauhanomaiseen ­ongelmien ratkaisemiseen. Sananvapaus ei toki tarkoita sitä, että mitä tahansa saa sanoa ilman seurauksia. Lähiaikoina erityisesti kristityt ja poliittiset konservatiivit ovat kuitenkin olleet perustellusti huolissaan sananvapauden tulevaisuudesta Suomessa. 

Ensin Sebastian Tynkkynen tuomittiin varsin tuntuviin sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Sitten Päivi Räsänen kutsuttiin poliisikuulusteluihin hänen tviitattuaan kuvan raamatunkohdasta Pride -tapahtuman yhteydessä. Lisäksi Räsäsen vuonna 2004 julkaistusta pamfletista tehtiin tutkintapyyntö, jonka tarkoituksena on selvittää, syyllistyykö hän siinä samaan rikokseen. 

Voidaksemme pohtia tilannetta, pitänee ensiksi hieman määritellä sananvapautta.

Mitä on sananvapaus?

Yhden määritelmän mukaan sananvapaus tarkoittaa ennakkosensuurin puutetta. Näin ollen Suomessa on edelleen laaja sananvapaus. Maassamme ei ole viranomaista, joka ennakkoon tarkistaisi sitä, mitä tahdot julkaista. Sosiaa­lisen median nousu on käytännössä laajentanut sananvapautta ennennäkemättömiin mittoihin. Perinteiset valtamediat eivät enää voi yksin sanella mitä julkaistaan. Kuka tahansa voi sosiaalisessa mediassa kirjoittaa mitä tahansa ja vaikka sometilisi suljettaisi, voit aina perustaa oman nettisivun tai blogin muutamassa minuutissa.

Kun ihminen alkaa pelätä mahdollisia tuomioita, hän saattaa jättää sanomatta ehkä jopa tärkeitä kriittisiä ajatuksia.

Viimeaikaiset sananvapauteen liittyvät esitutkinnat ja oikeudenkäynnit voidaankin nähdä tietyllä tavalla oireina uuden teknologian ja vanhanaikaisen lainsäädännön välisestä kohtaamisesta. Vanhan valtamedian kulta-aikana karsinta mediatalojen julkaisualustoille oli kova. Tässä karsinnassa monet nykyisiä somepäivityksiä vastaavat tekstit jäivät julkaisematta. Näin ollen kukaan ei myöskään tehnyt niistä rikosilmoitusta. Nyt tilanne on kuitenkin toinen.

Sosiaalisen median myötä ennakkosensuuri on itse asiassa vähentynyt entisestään. Kantelut ja rikosilmoitukset ovat kuitenkin lisääntyneet. Tässä tilanteessa vapautta rajoittavaksi tekijäksi nouseekin itsesensuuri. 

Kun ihminen alkaa pelätä mahdollisia tuomioita, hän saattaa jättää sanomatta ehkä jopa tärkeitä kriittisiä ajatuksia. Julkisista henkilöistä Sebastian Tynkkynen sai jo tuomion, monen mielestä hyvin kevein perustein. Räsäsen kohdalla ratkaisua vielä odotellaan ja prosessin lopputulos tulee olemaan käänteentekevä. Mikäli Raamatun lainaamisesta tehdään laitonta, häämöttää sananvapauden osalta lopun alku. 

Sanat ja väkivalta

Niin sanottuun postmoderniin filosofiaan kuuluu olennaisena osana käsitteiden uudelleenmäärittely tai ilmiöiden uudelleennimeäminen. Sananvapauden rajoituspyrkimysten näkökulmasta olennainen käsite on väkivalta.

Perinteisesti väkivalta mielletään fyysiseksi. Lyönti, potku, aseen laukaisu tai pommi, joilla aiheutetaan fyysistä haittaa tai sen uhkaa on aina kutsuttu väkivallaksi. Väkivalta voidaan toki laajentaa henkiseen. Jos haukkuu toista ihmistä, hänen persoonaansa tai hänen ominaisuuksiaan, voidaan se nähdä henkisenä väkivaltana. Olennaista sekä fyysisessä että henkisessä väkivallassa on kuitenkin se, että sen tulee kohdistua tiettyihin ihmisiin ja sen tulee olla tarkoituksellista, tahallaan tehtyä.

Valtakunnansyyttäjän viimeisin ratkaisu Räsäsen rikostutkinnasta näyttää jakaneen kulttuurisodan osapuolet uudelleen. Jakolinja ei enää mene välillä konservatiivi – liberaali.

Postmodernina aikana ajatusta on kuitenkin viety yhä pidemmälle. Nyt väkivallaksi määritellään myös mielipiteet tai vakaumukset, jotka eroavat omista ja näin ”loukkaavat” itseä, vaikka ne eivät kohdistuisi kehenkään tiettyyn henkilöön. Määrittely tehdäänkin oman tai oletetun identiteettiryhmän henkilökohtaisten kokemusten perusteella, ei ideatasolla. Tästä tyyppisesimerkki nähtiin 26.6.2019 Ylen A-studio -ohjelmassa, jossa käsiteltiin kirkon ja Pride-tapahtuman yhteistyötä. Ohjelman alussa haastateltu Helsingin kirkkovaltuuston puheenjohtaja Hanna Mithiku totesi, että seksuaalivähemmistöille tehdään ”väkivaltaa” mikäli heidän ajamansa asia nähdään vieraana ideologiana. Näin siis pelkkä ääneen sanottu ajatus siitä, että kirkon peruskirja Raamattu ei hyväksy samaa sukupuolta olevien avioliittoa, tulkitaan väkivallaksi. 

Valtakunnansyyttäjän viimeisin ratkaisu Räsäsen rikostutkinnasta näyttää jakaneen kulttuurisodan osapuolet uudelleen. Jakolinja ei enää mene välillä konservatiivi – liberaali. Esimerkiksi monet liberaaleiksi ateisteiksi itsensä määrittelevät ovat asettuneet julkisessa keskustelussa Päivi Räsäsen puolelle. 

Sananvapauden ja vastuun tärkeydestä

Miksi sananvapaus sitten on niin tärkeää? Sanat ovat se mekanismi, jolla me tunnistamme ja selvitämme ongelmia. Sanoilla ongelmia voi ratkoa ilman, että kukaan vahingoittuu peruuttamattomasti. Ilman sananvapautta ongelmat käsitellään brutaalein menetelmin, fyysistä väkivaltaa käyttäen. Sanat voivat toki satuttaa, mutta vahinko jää väliaikaiseksi silloin, kun aikuiset ihmiset puhuvat asioista menemättä henkilökohtaisuuksiin. Pitkällä tähtäimellä itselle uusien, ehkä ahdistavienkin ajatusten ja ideoiden aiheuttama mielipaha voi itse asiassa vahvistaa. Nyrkeillä taas on tapana vahingoittaa pysyvästi.

Sananvapaus mahdollistaa myös sen, että saamme mahdollisimman paljon tietoa erilaisten ihmisten ajatuksista. Erityisesti internetin aikakautena laajan sananvapauden säilyminen olisi erityisen tärkeää aivan kaikkien kannalta. On yhteiskunnallisesti hyödyllistä, että ihmisten sanat ja ajatukset tulevat esiin. Omassa sisäpiirissä vasta-argumentit puuttuvat ja mahdollisuus omien virheiden korjaamiseen uupuu. Ongelmat kasautuvat ja suurenevat, kun kukaan ei ole oikaisemassa esimerkiksi väärinkäsityksiä tai faktavirheitä. Tällaiset kuplat vain odottavat väkivaltaista purkautumistaan.

Sananvapautta pitää kuitenkin käyttää vastuullisesti. Nopeahkon somekatsauksen perusteella erityisesti nuoret miehet tulkitsevat sananvapauden siten, että kaikki mitä mieleen juolahtaa, täytyy sanoa ääneen. Tässä kohdassa pitäisi kristittyjen olla aivan esimerkillisiä. Sanansa vapautta tulisi käyttää siten, ettei tarkoituksellisesti aiheuta toiselle haittaa. Sananvapauden käyttöön kuuluu kuitenkin aivan välttämättä mahdollisuus siihen, että joku voi loukkaantua. Kun maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä, on mahdotonta käydä mitään keskustelua, josta joku ei saattaisi pahoittaa mieltään. Joskus totuus satuttaa. Se kuitenkin myös vapauttaa.

Katso alla oleva video, jossa kerromme miksi kristillistä mediaa tarvitaan.

Tilaa lehti tästä.