Samuel Bora on ainut silmälääkäri kolmen miljoonan asukkaan alueella Etiopiassa

Samuel Bora ja hänen vaimonsa Talile vierailivat muun muassa Ryttylän lähetyskeskuksessa lokakuussa. Heillä on kolme tytärtä, jotka jäivät Suomi-vierailun ajaksi Etiopiaan. KUVA: MATTI KORHONEN

Köyhän maanviljelijäperheen pojan elämä muuttui, kun hän tutustui suomalaisiin lähetystyöntekijöihin.

– Tuosta päivästä alkaen asiat ovat alkaneet sujua elämässäni erittäin hyvin, Samuel Bora kertoo siitä hetkestä, kun hän päätyi suomalaisen Tuppuraisen perheen apupojaksi.

Ilman sitä hänellä tuskin olisi ollut mahdollisuuksia jatkaa koulunkäyntiä lukioon asti, saati siitä pidemmälle. Hän syntyi vuonna 1973 Länsi-Etiopiassa maanviljelijäperheen ainoaksi lapseksi. Koulumatkaa hän taittoi joka päivä kolme tuntia kävellen, eikä koulupäivän aikana ollut tarjolla lounasta.

Kahdeksannen luokan hän suoritti Airan kaupungissa. Matkaa kotoa sinne oli sen verran, että viikot oli asuttava kaupungissa. Yhdeksännen luokan jälkeen seinä kuitenkin nousi vastaan. Enää hänen ei olisi mahdollista selviytyä koulumaksuista, koulukirjoista eikä majoituksen kustannuksista. Vanhemmilla ei ollut siihen varaa.

Samuelin opettaja, amerikkalainen lähetystyöntekijä, oli kuitenkin sitä mieltä, että lahjakkaan pojan tulisi jatkaa opintoja. Hän maksoi Samuelin koulukustannukset neljän kuukauden ajalta. Sitten hän ehdotti Samuelille, että kaupunkiin tullut lähetystyöntekijäperhe voisi mahdollisesti palkata hänet apupojaksi, tai ”puutarhapojaksi” (garden boy), kuten asia englanniksi ilmaistaan.

Niinpä Samuel meni Tuppuraisten puheille ja perheen äiti Pirkko toivotti Samuelin tervetulleeksi. Työhön kuului muun muassa ruohonleikkuuta, kaupassakäyntiä ja puiden pilkkomista.

– Ensimmäisen työviikon jälkeen Pirkko antoi minulle sellaisen rahamäärän, jota en ollut nähnyt aikaisemmin, Samuel muistelee.

Samuel riensi teehuoneeseen ja osti teetä ja leipää juhlistaakseen suurta päivää. Palkan lisäksi Tuppuraiset maksoivat Samuelille koulukirjoja ja vaatteita sekä tarjosivat työmiehelle ruoan.

Miten selviytyä opintomaksuista?

Samuel tunsi, että hänen ongelmansa olivat kadonneet. Nyt hän voisi panostaa koulunkäyntiin. Vuonna 1991 Etiopiassa puhkesi sisällissota ja ulkomaalaiset evakuoitiin Airasta. Tuppuraiset ilmoittivat Samuelille, että heidän täytyy palata Suomeen.

– Olin tosi surullinen, sillä minun tulisi nyt taas pärjätä itsekseni. Se oli sydäntä särkevää.

Seuraavana aamuna he kutsuivat Samuelin uudelleen sisään ja sanoivat, että vaikka he joutuvat lähtemään, he maksavat koulukustannukset lukion loppuun saakka.

Ensimmäisenä vuotena valmistumiseni jälkeen teimme viisisataa leikkausta. Toisena vuotena teimme tuhat, ja kolmantena 1 400 leikkausta.

Samuel sai lukion päättökokeesta arvosanaksi 3.8 maksimipisteiden ollessa 4.0. Se oli niin hyvä tulos, että sillä avautuisivat ovet lääketieteen opintoihin. Mutta Samuelilla oli edessään jälleen sama ongelma. Kuinka selvitä opintokustannuksista yliopistossa?

– Kirjoitin Tuppuraisen Akille Suomeen ja hän lupasi auttaa minua jälleen yliopistossa.

Tuppuraiset tukivat Samuelia lääkäriopinnoissa seitsemän ja puolen vuoden ajan, opintojen loppuun saakka. Samuel Bora valmistui lääkäriksi vuonna 2001 ja palasi pääkaupungista Addis Abebasta kotiseuduilleen Airan sairaalaan lääkäriksi. Parin vuoden kuluttua hänet ylennettiin sairaalan johtavaksi lääkäriksi.

Noin yksi silmälääkäri miljoonaa ihmistä kohti

Etiopian 100-miljoonaisesta väestöstä peräti 1,6 prosenttia on sokeita. Osuus on yksi suurimmista koko maailmassa. Kuitenkin 80 prosenttia sokeudesta olisi ennaltaehkäistävissä tai parannettavissa. Maassa on kuitenkin vain 120 silmälääkäriä ja useimmat heistä työskentelevät suurissa kaupungeissa. Maassa on laajoja alueita, joilla tarvittavaa hoitoa ei ole saatavilla.

Merkittävin sokeuden aiheuttaja on harmaakaihi. Noin puolet sokeutumisista johtuu tästä sairaudesta. Harjaantuneelle lääkärille sen leikkaaminen on helppoa ja nopeaa: se tapahtuu alle kymmenessä minuutissa. Toinen yleinen sokeuden aiheuttaja on silmänpainetauti, glaukooma, jonka hoito on huomattavasti vaikeampaa.

Työskennellessään Airan sairaalassa Samuel Bora havaitsi, että silmäsairaudet olivat alueella suuri ongelma, eikä siellä ollut silmälääkäriä. Yksi sairaanhoitaja työskenteli silmäsairauksien parissa, mutta hänkään ei voinut tehdä moderneja leikkauksia, sillä hän ei ollut lääkäri.

Niinpä Samuel alkoi harkita mahdollisuutta erikoistumista oftamologiaan, silmälääketieteeseen.

– Kerroin jälleen Aki Tuppuraiselle, voisinko saada tukea suorittaakseni erikoistumisopinnot. Hän puhui asiasta Suomen Liikemiesten Lähetysliitolle.

Jonkin ajan kuluttua järjestön toiminnanjohtajaLasse Vahtolavieraili Airassa ja tutustui Samuelin työhön ja visioon. Hän vakuuttui asiasta ja lupasi järjestön tuen erikoistumisopintoihin. Neljän ja puolen vuoden opintojen jälkeen Samuel valmistui silmälääkäriksi vuonna 2009.

”On vaikea kuvailla sitä onnea ja kiitollisuutta”

Vuotta ennen valmistumistaan Samuel Bora alkoi rakentaa Airan sairaalaan modernia silmäleikkausasemaa. Asianmukainen laitteisto saatiin saksalaisen lähetysjärjestön kautta. Valmistuttuaan Samuel aloitti silmälääkärinä Airassa.

– Ensimmäisenä vuotena valmistumiseni jälkeen teimme viisisataa leikkausta. Toisena vuotena teimme tuhat, ja kolmantena 1 400 leikkausta.

Tämän jälkeen leikkauksia alettiin tehdä myös Airan sairaalan ulkopuolella, maakunnan pienemmissä terveyskeskuksissa. Samuel tiimeineen käynnisti työn, jossa he vierailevat kerran vuodessa kussakin maakunnan terveyskeskuksessa viikon ajan. Täksi ajaksi terveyskeskuksen muu toiminta keskeytetään ja keskuksesta tehdään silmäklinikka. Ympäröivistä kylistä haetaan potilaat klinikalle, ja leikkaus suoritetaan Airan sairaalasta tuodulla laitteistolla.

Lääkärinä saan nähdä, miten onnellisia ihmiset ovat, kun he ottavat leikkauksen jälkeen peitteen pois silmältä ja he näkevät jälleen. 

– Aloimme tehdä tiimimme kanssa noin kolme tuhatta leikkausta vuodessa. Kymmenen vuoden aikana olemme tehneet Airan maakunnan alueella yhteensä 25 000 leikkausta.

Maaseudun köyhillä ihmisillä on mahdollisuus tulla ilmaiseksi Samuel Boran leikkaukseen, sillä amerikkalainen kristillinen järjestö Tropical Health Alliance Foundation kattaa kaikki kustannukset.

– Lääkärinä saan nähdä, miten onnellisia ihmiset ovat, kun he ottavat leikkauksen jälkeen peitteen pois silmältä ja he näkevät jälleen. On vaikea kuvailla sitä onnea ja kiitollisuutta. Tiedät sen, kun näet sen.

Työpäivät ovat tiiviitä. Leikkaukset aloitetaan aamulla kello 8:30. Lounastauko pidetään iltapäivällä, ja työtä jatketaan joskus seitsemään asti illalla. Eikä kellonaika ole ehdoton takaraja: jos on luvattu leikata viisikymmentä potilasta päivän aikana, työpäivää ei keskeytetä ennen kuin kaikki on leikattu. Työtä on paljon, sillä Samuel on ainut silmäleikkauksia tekevä lääkäri Länsi-Etiopiassa alueella, jolla asuu noin kolme miljoonaa ihmistä.

”Minun täytyy myös pysähtyä”

Kaksi kuukautta sitten Samuel perusti oman klinikkansa Addis Abebaan. Siellä asiakkaat maksavat leikkauksista, mutta tavoitteena on jatkossa myös mahdollistaa ilmaiset leikkaukset vähävaraisille. Edelleen Samuel vierailee Airan alueella yhden viikon kuukaudessa.

Rankka työtahti on vaatinut veronsa. Kaksi vuotta sitten Samuel alkoi kärsiä selkäongelmista tehtyään leikkauksia jatkuvasti kuuden vuoden ajan. Ensimmäisinä vuosina hän ei ehtinyt osallistua alan vuosittaisiin koulutuspäiviin, mutta on sittemmin mennyt mukaan niihin.

– Olen nyt ymmärtänyt, että tehdäkseni työtä kestävällä tavalla minun täytyy myös pysähtyä.

Lokakuussa työlle tuli konkreettinen hengähdystauko, kun Samuel vieraili vaimonsa Talilen kanssa Suomessa. Kylmä ja pimeä vuodenaika ei haitannut pariskuntaa.

– Olimme iloisia, että saimme nähdä myös lunta.

Katso koskettava video Samuel Boran työstä Kansanlähetyksen YouTube -kanavalta. Videon on tuottanut Tropical Health Alliance Foundation.

Samuel Bora Pirkko ja Aki Tuppuraisen kanssa vuonna 2003, jolloin Samuel oli johtava lääkäri Airan sairaalassa ja sai idean opiskella silmälääkäriksi. KUVA: TUPPURAISTEN ARKISTO

Usko Jeesukseen työn motivaattorina

Samuel Bora syntyi kristittyyn perheeseen. Lapsena hän kävi kirkossa lähinnä vanhempiensa mukana, mutta usko tuli hänelle henkilökohtaiseksi lukion loppuaikana.

– Asuin ystäväni kanssa, joka oli hyvin omistautunut kristitty. Huomasin, että hän eli toisella tavalla kuin minä. Hän ylisti, luki Raamattua ja oli onnellinen. Hän tykkäsi myös rukoilla toisten ihmisten kanssa. Se kiehtoi minua, ja niin minustakin tuli lopulta kristitty.

Samuel Bora kertoo, että hänen uskonsa vaikuttaa siihen, millä tavalla hän tekee työtään. Useimmat lääkärit hakeutuvat suuriin kaupunkeihin, joissa työstä maksetaan enemmän. Samuelille raha ei kuitenkaan ollut pääasiallinen syy valita urapolku.

– Opiskeluaikanani me kristityt opiskelijat pidimme yhtä. Me keskustelimme usein siitä, mikä on Jumalan tarkoitus meidän elämässämme. Kun päätin opintoni, minulla oli kaipaus, että haluan mennä Airaan ja tehdä siellä jotain asioiden parantamiseksi.

Samuel kokee, ettei hänen kutsumuksena ole välttämättä saarnata, vaan palvella täydestä sydämestään ihmisiä sillä ammattitaidolla, jonka Jumala on hänelle antanut.

– Minun ei tarvitse rukoilla: Jumala, lähetä lääkäri Airaan. Minä olen lääkäri, minun täytyy mennä.

Usko vaikuttaa myös siihen, että Samuel Bora on tiiminsä kanssa pyrkinyt kehittämään mahdollisimman tehokkaan tavan tehdä leikkauksia, jotta mahdollisimman moni voisi tulla hoidetuksi. Kun keskimäärin silmälääkärit tekevät Etiopiassa 300 leikkausta vuodessa, Samuelin tiimin määrä voi olla kymmenkertainen.

Mitä Jeesus sitten merkitsee miehelle?

– Jeesus Kristus on minun Pelastajani ja Herrani. Hän on jokapäiväisen elämäni johtaja ja opas. Hän antoi elämänsä minun puolestani, mutta hän myös johdattaa minua. Kun katson elämääni taaksepäin, moni suoritti opintonsa paremmin kuin minä. En ollut kaikkein älykkäin oppilas. Mutta Jumala käytti lähetystyöntekijöiden elämää muuttaakseen minun elämäni.

Piditkö artikkelista? Katso alla olevasta videosta, mikä on työnäkymme. Tilaa Uusi Tie -lehti tästä.