Ruutitynnyri on taas liekeissä

Lähi-idän ruutitynnyri pyhällä maalla palaa taas. ”Mainilan laukauksina” toimivat tällä kertaa kolmen israelilaisen teinipojan sieppaus ja murhat kesäkuussa ja ilmeisesti kostona tehty palestiinalaispojan surmaaminen. Israelin johto on tuominnut molemmat väkivallan teot, ja Israelin ulkoministeriön mukaan palestiinalaispojan murhaajat on vangittu.

Islamistinen terroristiryhmä Hamas, joka pitää valtaa Gazan kaistaleella, on ampunut yli 700 rakettia Israelin puolelle mukaan lukien Jerusalem ja Tel Aviv. Rakettien tekninen taso on kohentunut niin, että niiden kantama voi ulottua kaikkialle Israeliin. Israel on vastannut tähän ilmaiskuin. Niiden seurauksena on kuollut yli 170 palestiinalaista, joukossa lapsia ja naisia. Hamasin raketeista huolimatta Israelin puolella ei ole tullut kuolonuhreja johtuen lähinnä siitä, että Israelissa hälytetään tulevasta vaarasta ja ihmiset pakenevat pommisuojiin. Lisäksi Israelin armeijan puolustusjärjestelmä tuhoaa raketit jo matkalla. Sitä vastoin yksi syy palestiinalaisuhrien suureen määrään on se, että Hamasin johtajat kehottavat kansalaisia asettumaan ihmiskilviksi kohteisiin, joita Israel on ilmoittanut tulittavansa. Hamasin tiedottaja Sami Abu Zuhrin mukaan ihmiskilpien käyttö on osoittautunut tehokkaaksi. Hamas julkaisee myös YouTubessa videoita, joissa se uhkailee raketti-iskuilla Irsaelin ”jokaista kahvilaa, bussia ja kadunkulmaa”.

Karmeaa tässä konfliktissa on siviileihin kohdistunut uhka ja tuho. Tuskin kumpikaan osapuoli hyötyy iskuista, vaan ihmiset pelkäävät ja kärsivät. Vihan kierre syvenee entisestään. Paikalla olevan asiantuntijan mukaan Hamasin tarkoituksena on ihmiskilpien käytöllä saada kansainvälinen myötätunto puolelleen. Israelin ulkoministeri Avigdor Liberman taas toivoo, että kansainvälisen yhteisö ymmärtäisi Israelin oikeuden itsepuolustukseen.

Huolestuttava tosiasia ja yksi perimmäisistä syistä alueen epävakaisuuteen on se, että Israelia ympäröivistä valtioista suuri osa ei noudata YK:n päätöksiä vuodelta 1947 eikä hyväksy Israelin valtion olemassaoloa. Kansainvälisen yhteisön akuutti tarve on saada aikaan rauha alueelle, mutta sen tärkeä tehtävä olisi myös saada ympäröivät maat tunnustamaan Israelin olemassaolo. Itsellänikin on kokemuksia siitä, ettei arabimaissa edes kristittyjen kuulleen saa mainita sanaa Israel.

Raamatun mukaan Israel on Jumalan valittu kansa ja silmäterä. Evankeliumin tähden kuitenkin jokainen ihminen, niin palestiinalainen kuin israelilainenkin, on Jumalan silmissä rakastettu ja kallis.

Mitä palestiinalaisten ja juutalaisten oikeuteen maahan tulee, Hesekielin kirjan 47 luvun jakeet 21-23 ovat hyvä ohjenuora. Siinä Herra kehottaa jakamaan maan Israelin heimojen kesken ja ottamaan huomioon toisetkin. ”Jakakaa arpomalla perintöosat itsellenne ja muukalaisille, jotka asuvat teidän keskellänne ja synnyttävät lapsia keskuudessanne. Olkoot he teille samanarvoisia kuin syntyperäiset israelilaiset ja saakoot samoin kuin te arvalla perintöosansa Israelin heimojen keskuudesta.” (47:22)

Mitä me kristittyinä voimme tehdä? Ensinnäkin, rukoilla rauhaa ja toimia sen aikaansaamiseksi. Totuudellisen tiedon kaivaminen ja levittäminen on myös tehtävämme, sillä ensimmäinen häviäjä sodassa on usein juuri totuus. Tasapuolista tiedonvälitystä ja asennetta voimme vaatia myös tiedotusvälineiltämme ja poliitikoiltamme.