”Ripari on ollut elämäni parasta aikaa” – Kansanlähetyksen riparilla jokainen saa olla oma itsensä

Lähtisinkö kavereideni kanssa oman seurakunnan rippileirille? Vai valitsisinko jonkin järjestön riparin, ehkäpä teemariparin, jossa voin yhdistää harrastuksen ripariopetukseen? Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys on yksi kirkon piirissä toimivista järjestöistä, joissa voi käydä rippikoulun ja tulla konfirmoiduksi.

Kansanlähetyksen nuorisotyön eli Nuorten Maailman aluekoordinaattori Antti Koskenniemi kertoo, että järjestön rippileirit ovat erittäin suosittuja.

– Leireillemme tulee nuoria, jotka haluavat ennemmin muualle kuin oman seurakunnan leirille oman tutun porukan kanssa. Sitten tulee nuoria, joiden vanhemmat haluavat heidät sellaiselle leirille, jossa opetetaan hiukan perinteisemmin Raamatusta ja Jumalasta.

Tarkoituksena ei ole pelkästään se, että tekisimme hauskan leirin, josta jäisi hyvät muistot, vaan että voisi syntyä henkilökohtainen suhde Jeesukseen.

Nuorisotyöntekijä Piia-Maaria Matkoski on toiminut Kansanlähetyksen leirien vetäjänä vuosittain vuodesta 2014 lähtien. Hänen mielestään Kansanlähetyksen rippikouluissa erityistä on yhteishenki, johon vaikuttavat niin leiriläiset kuin vetäjätiimikin.

– Vetäjäporukassa on kaikilla sama suunta. Olemme kertomassa siellä ennen kaikkea Jeesuksesta. Tarkoituksena ei ole pelkästään se, että tekisimme hauskan leirin, josta jäisi hyvät muistot, vaan että voisi syntyä henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Tai jos sellainen jo on, se saisi vahvistua ja voisi löytyä oma paikka nuoren seurakunnan keskeltä.

Ollaan yhdessä kaksi viikkoa

Kansanlähetyksen leirit ovat jonkin verran paikallisseurakuntien leirejä pidempiä. Kesto on lähes kaksi viikkoa.

– Ensimmäisenä kesänä, kun olin mukana Kansanlähetyksen riparilla, minusta tuntui, että tämä leiri ei lopu ikinä. Olin ollut aiemmin paikallisseurakunnassa leireillä, ja siellä ensimmäisen viikon jälkeen pääsi kotiin nukkumaan. Sitten kun olikin toinen viikko jäljellä, se olikin aika huh, Piia-Maaria Matkoski muistelee.

– Mutta kannatan ehdottomasti pitkää leiriä. Ryhmäytyminen, opetusteemoihin sisälle pääseminen ja keskustelun avautuminen on aivan erilaista pitkällä leirillä. Syntyy myös paljon turvallisempi yhteys, kun ollaan pitempään yhdessä, hän jatkaa.

Ryhmä hitsautuu hienosti yhteen.

Kati Förbom, joka on toiminut Kansanlähetyksen luovalla riparilla ohjaajana useana vuotena, jakaa saman ajatuksen.

– Kansanlähetyksen riparit ovat sellaisia, että ne imevät kaikki mehut vähäksi aikaa. Ne ovat tosi intensiivisiä. Mutta se on jotenkin uskomaton prosessi. Kaikki tulevat eri puolelta Suomea. Osa vetäjistä ja isosista on ennalta tuttuja ja osa tuntemattomia. Leiriläiset ovat aina ihan villi kortti, koska he tulevat kaikenlaisista taustoista. Nämä kaikki laitetaan sekaisin, ja ollaan yhdessä kaksi viikkoa: tämä porukka ja Jeesus. Se on tosi siistiä!

Teemarippileireillä yhdistyvät harrastus ja opiskelu

Suurin osa Kansanlähetyksen rippileireistä on teemarippileirejä. Tänä vuonna tarjolla on luova ripari, tanssiripari, kaksi sporttiriparia, ratsastusripari ja Lappi-ripari. Ratsastusripari toteutetaan Parikkalassa ja Lappi-ripari Saariselällä. Muut järjestetään lähetyskeskuksessa Ryttylässä.

– Jumala on luonut meidät ihmeellisesti ja antanut erilaisia lahjoja, kuten musiikin, kuvataiteen, tanssin ja urheilun. Ripari on mahdollisuus tutustua niiden lahjojen kautta itseen ja Jumalaankin, Antti Koskenniemi avaa ajatusta teemarippileirien taustalla.

Toisaalta teemarippileirillä päästään tekemään yhdessä asioita, joista kaikki nauttivat.

– Ryhmä hitsautuu hienosti yhteen.

Lisäksi teemariparit ovat tavoittavaa toimintaa, jossa saadaan kontakti niihin, joille Kansanlähetys tai uskonasiat ylipäätään ovat vieraampia.

– Leireillemme tulee jonkin verran ihmisiä, jotka googlaavat netistä vaikkapa ”tanssi ja ripari” tai ”kuvataide ja ripari”. Niin he löytävät meidän leirimme. He eivät ole välttämättä ikinä kuulleetkaan Kansanlähetyksestä.

Piia-Maaria Matkoski sanoo huomanneensa, että teemarippileireillä on enemmän nuoria, jotka tulevat taustasta, joka ei ole uskonnollinen.

– Esimerkiksi vuoden 2017 tanssiriparilla oli yksi ainut uskovan perheen nuori. Kaikki muut olivat täysin ei-uskovasta taustasta. Oli tosi kiva huomata, miten siellä syntyi keskusteleva ilmapiiri ja usko. Aika kovalla prosentilla heitä jäi toimintaan mukaan ja isoskoulutukseen.

Taide on yksi tapa lähestyä nuoria

Luova rippileiri on yksi teemaripareista. Siellä on kuvataide-, musiikki- ja teatterityöpajat. Jonain vuonna valokuvaus on ollut teatterin tilalla. Kati Förbomin mukaan luovan riparin ryhmät ovat olleet rauhallisia ja hyviä keskustelemaan. Järjestysongelmien kanssa ei ole tarvinnut taistella.

– Luovan riparin nuoret ovat monesti sellaisia, jotka ymmärtävät elämää syvemmin. Siellä päästään asioihin syvemmälle, ja yhteishenki rakentuu tiiviiksi ja vahvaksi. Sinne hakeutuvat sellaiset, jotka kokevat isossa ryhmässä usein olevansa erilaisia. Nyt he ovat ryhmässä, jossa on enemmän ymmärrystä luovuudelle.

Förbom itse pitää leirillä kuvataidepajaa. Sinne voi tulla kuka tahansa kuvaamataidosta kiinnostunut. Ennakkotaitoja ei vaadita, mutta pajaan hakeutuu myös niitä, jotka tähtäävät taidekouluun. Kuvataidepajan lisäksi Förbom pitää yhden tai kaksi oppituntia ja osallistuu hartauksiin ja muuhun ohjelmaan.

– Ajattelen, että olen leirillä kuitenkin enemmän hengellisen työn tekijä kuin taiteen opettaja. Taide on yksi tapa lähestyä nuoria ja olla läsnä.

Ripari on osa kasteopetusta

Mikä idea rippikoulussa ylipäätään on? Antti Koskenniemi vastaa, että kyse on kasteopetuksesta. Jeesus antoi lähetyskäskyssään tehtäväksi kastaa ja opettaa. (Matt. 28:19–20)

– Meillä on käytäntönä tässä kirkossa, että kastamme jo lapsena ja lupaamme, että opetamme heitä sitten, kun he ovat vähän varttuneempia. On katsottu, että 15 vuoden ikä on hyvä kasteeseen liittyvälle opetukselle.

Rippileireille tulee joka vuosi kuitenkin myös niitä, joita ei ole kastettu lapsena.

– Ennen leiriä kysytään, onko nuoria kastettu ja onko hän kirkon jäsen. Jotkut sanovat, että he haluavat kasteen leirillä. Joka vuosi leireillä myös kastetaan. Jotkut haluavat käydä leirin, mutta ei konfirmaatiota. Konfirmaatio on Suomen kirkon virallinen toimitus. Jos ei kuulu kirkkoon, ei konfirmoida. Mutta leirin voi silti käydä.

Leirillä saa olla oma itsensä

Turvallisuuteen liittyvät kysymykset on enenevässä määrin nostettu keskiöön puhuttaessa kirkon ja hengellisten järjestöjen toiminnasta. Kuinka tärkeänä Kansanlähetyksessä pidetään, etteivät nuoret joudu kohtaamaan kiusaamista tai väärää vallankäyttöä?

– Pidetään hyvin tärkeänä. Leiriemme työntekijät ovat nuorisotyön ammattilaisia, ja lisäksi vetäjinä on meille tuttuja luotettavia nuoria aikuisia. Opettajat ovat oman alansa osaajia, jotka me tunnemme ja joihin luotamme. Myös isoskoulutuksessa painotetaan, että kiusaamiselle on nollatoleranssi, Antti Koskenniemi kertoo.

Hänen mukaansa nuoret antavat Kansanlähetyksen rippikouluista erittäin hyvät arviot. Viime vuoden leiriläisistä 96 prosenttia antoi leirille neljä tai viisi tähteä asteikolla yhdestä viiteen.

– Viime vuoden Lappi-riparilla viimeisen illan kynttiläkierroksella moni sanoi jännittäneensä leiriä tosi paljon. Osa sanoi itkeneensä vielä viimeisinä iltoina ennen leiriä ja miettineensä, voiko leirin vielä perua. Kynttiläpiirissä he sanoivat, että oli elämän paras päätös tulla leirille, Koskenniemi kuvaa.

Piia-Maaria Matkoskelle jäi viime kesän leiriltä mieleen pari nuorta, jotka sanoivat leirin lopuksi, etteivät he ole yhtään leiri-ihmisiä ja jotka tulivat hieman varuillaan leirille.

– Jos ei ole yhtään leiri-ihminen, kaksi viikkoa riparilla on pitkä aika. Mutta he sanoivat, että tällä leirillä on tosi hyvä olla ja että he saivat olla oma itsensä. Se avasi monen isosen kyynelhanat, kun oli mietitty paljon sitä, ovatko nuoret viihtyneet, Matkoski sanoo ja jatkaa:

– Eräs poika sanoi kerran, että hän koki yhdessä rukoustilanteessa ensimmäistä kertaa olevansa arvokas, tärkeä ja rakastettu. Se on aika iso palaute nuorelta.

Myös Kati Förbom kertoo monen nuoren kertoneen, ettei heitä koskaan ole niin rakastettu ja hyväksytty kuin leirillä.

– Viimeisenä iltana itketään ja puhutaan siitä, että ”tämä on ollut elämäni parasta aikaa. En halua lähteä kotiin. Te ootte mun perhe.”