”Rajoja ja rakkautta räkänokille”

Joskus Jumala nostaa rukouksiin kahvilassa kohdattuja nuoria vuosienkin takaa. KUVA: MIINA MAKKONEN

Marja Reinikka on kutsuttu kulkemaan rakkautta kaipaavien nuorten rinnalla. 

Marja Reinikka muistaa edelleen elävästi, miten oma kutsumus selvisi hänelle jo nuorella iällä.

– Olin silloin Hämeenlinnan Myllymäen koulun kakkosluokalla. Pojat huusivat ulkona minua. Kun menin ovelle, portaiden alla seisoi resuisia poikia nenät vuotavina. Mieleeni tuli ajatus, että tällaisia räkänokkia minä haluan auttaa, Marja kertoo.

Vuosia myöhemmin työskennellessään perusopetuksen laaja-alaisena erityisopettajana Marja muisti tuon tilanteen ja tajusi, että tässä ne ”räkänokat” nyt ovat.

– Erityisopetuksessa oli paljon poikia. He olivat enimmäkseen yksinäisiä ja syrjittyjä, rakkautta vaille jääneitä lapsia.

Varsinaisen opetustyön rinnalla Marjalle oli tärkeää kohdata jokainen oppilas henkilökohtaisesti ja vahvistaa heidän itsetuntoaan.

– Pyrin välittämään jokaiselle oppilaalle kokemuksen siitä, että hän kelpaa ja on arvokas, hän sanoo.

Keitaan katukahvila

Marja Reinikan kutsumus nuorten parissa on jatkunut hänen eläkkeelle jäätyäänkin. Viisi omaa lastenlasta ovat tärkeitä, mutta rakkautta riittää myös muille nuorille.

– Olen ollut pitkään mukana Toimis ry:n järjestämässä tavoittavassa nuorisotyössä Hämeenlinnassa. Aiemmin nuoria haettiin autolla toimitilaamme, joka on kauempana keskustasta. Pidimme heille nuorteniltoja ja saimme johtaa useita nuoria uskon tielle. On ollut hienoa seurata heidän kasvuaan.

Nyt Toimiksen väki pitää neljättä vuotta katukahvilaa lauantai-iltaisin Hämeen Kansanlähetyksen tiloissa kaupungin keskustassa ja Marja toimii kahvilan vastuuhenkilönä. Kahvilassa on lämpimän juoman ja pikkupurtavan lisäksi tarjolla turvallisten aikuisten läsnäoloa.

Tuntuu, että Jumala aina ihmeellisellä tavalla johdattaa oikeat ihmiset jokaiseen iltaan.

– Nuoret tarvitsevat ennen kaikkea rajoja ja rakkautta. Emme pyri käännyttämään, emmekä lyö Raamatulla päähän, mutta luottamuksen syntyessä keskustelut syvenevät ja saamme välittää nuorille kristillisiä arvoja ja kertoa, mikä on elämän tarkoitus.

Nuoret ja vähän vanhemmatkin kahvilavieraat ovat toisinaan koetelleet rajoja kovastikin.

– Tappouhkauksenkin olemme saaneet, kun juovuksissa oleva henkilö passitettiin ulos. Silloinkaan en tuntenut pelkoa, vaan Jumalan rauha täytti sydämen. Sen olen kuitenkin oppinut, että turvamies on aina hyvä olla paikalla, Marja kertoo.

Illat ovat erilaisia, eikä niitä voi suunnitella etukäteen. Marja on kuitenkin huomannut, että Pyhä Henki antaa oikeita sanoja hankaliinkin tilanteisiin. Vapaaehtoistiimin keskinäinen luottamus ja yhteinen näky ovat tärkeitä.

– Tuntuu, että Jumala aina ihmeellisellä tavalla johdattaa oikeat ihmiset jokaiseen iltaan: turvamiehet, kahvinkeittäjät, siivoojat, keskustelijat ja evankelistat. Pari tuntia ennen kahvilan avautumista kokoonnumme rukoilemaan yhdessä. Moniin tilanteisiin tarvitaan hengellistä herkkyyttä, Marja toteaa.

Varaäitinä

Nuoret ovat ottaneet paikan omakseen ja kahvilan vastuunkantajia kutsutaan joskus äidiksi ja isäksi.

– Muistan yhden varakkaasta perheestä olleen pojan, jonka kanssa syntyi mukava keskustelu. Jossain vaiheessa sanoin hänelle spontaanisti, että sinä olet ihana. Poika meni hämilleen ja totesi sitten painokkaasti, ettei kukaan ole ­aiemmin sanonut hänelle mitään sellaista. Seuraavalla kerralla hän kutsui minua äidiksi, Marja Reinikka muistelee.

Isän syliä vaille lienee jäänyt nuorisojoukon pomo, joka kerran alkoi riehua sen verran, että turvamies nappasi hänet karhumaiseen syliinsä ja kantoi ulos. Hetken kuluttua poika pyysi päästä takaisin ja käyttäytyi loppuillan hyvin rauhallisesti.

– Hän kertoi isänsä olevan vankilassa. Sanoin hänelle, että hänen eri tarvitse vetää mitään roolia, vaan hän voi olla oma itsensä. Vakuutin, että hänen elämällään on tarkoitus. Hän makasi pitkään sohvalla kuunnellen, kun soitin pianoa. Poistuessaan illalla kavereidensa kanssa hän kiitti meitä, Marja kertoo.

”Näin usein enkeleitä”

Marja Reinikka tietää itsekin, miltä tuntuu jäädä ilman isän syliä. Hän menetti isänsä 5-vuotiaana. Äidille leskeksi jääminen oli niin kova pala, ettei häneltä sen jälkeen riittänyt lämpöä tyttärelleen. Marja vietti paljon aikaa yksin ja Jumala lähetti enkeleitä hänelle lohduttajiksi ja turvaksi.

– Muutaman vuoden ikäisestä aina 11-vuotiaaksi saakka näin usein enkeleitä. Kerran enkeli kehotti kertomaan naapurustossa työskennelleelle sedälle, miten päästään taivaaseen. Sanoin ensin, etten uskalla, mutta enkeli lupasi tulla kanssani, Marja muistelee.

– Toisella kerralla kaaduin suksilla pujottelurinteessä ja heräsin männyn juurella siihen, että enkelit ympäröivät minut. Tunsin lämpöä ja olisin halunnut jäädä siihen makaamaan. Enkeli kuitenkin vaati minua lähtemään kotiin. Kotona aloin oksentaa. Olin saanut aivotärähdyksen.

Marja oli monella tavalla herkkä lapsi. Hän vaistosi, että äidin kristillisyys oli vain tapakristillisyyttä.

– Sanoin kuusivuotiaana äidille, että sinä et ole oikea uskova. Kävin itse kirkossa ja pyhäkoulussa naapurissa asuvan perheen kanssa ja näin heissä elävää uskoa.

Raamatun luku, rukous ja uskovien yhteys ovat tärkeitä asioita Marja Reinikan elämässä.

– Haluan päästä aina vain lähemmäs Herraani Jeesusta. Elävä yhteys häneen on välttämätön, että olisi annettavaa muille. Villejä nuoria on inhimillisesti joskus vaikea rakastaa, mutta silloinkin Jumala voi täyttää rakkaudellaan. Uskon, että olemme saaneet katukahvilassa jättää merkittäviä jälkiä monien nuorten sydämiin.

 

Piditkö artikkelista? Katso alla olevasta videosta, miksi teemme kristillistä mediaa!

Tilaa lehti joulun kampanjahintaan tästä.