Puolitotuus taivaasta

Onko kuoleman jälkeen elämää? Ihmiskunnan ikivanhan ja tärkeän kysymyksen on nostanut tuoreeltaan otsikoihin neurokirurgi Eben Alexander, joka on valmistunut Harvardin yliopistosta ja työskennellyt yli 25 vuotta bostonilaisissa sairaaloissa. Häneen kirjaansa, joka on suomennettu nimellä Totuus taivaasta, on myyty maailmanlaajuisesti yli kaksi miljoonaa kappaletta. Kirja syntyi, kun kuolemanjälkeisen elämän olemassaoloa epäillyt Alexander sairastui vakavasti ja vajosi...

Onko kuoleman jälkeen elämää? Ihmiskunnan ikivanhan ja tärkeän kysymyksen on nostanut tuoreeltaan otsikoihin neurokirurgi Eben Alexander, joka on valmistunut Harvardin yliopistosta ja työskennellyt yli 25 vuotta bostonilaisissa sairaaloissa. Häneen kirjaansa, joka on suomennettu nimellä Totuus taivaasta, on myyty maailmanlaajuisesti yli kaksi miljoonaa kappaletta.

Kirja syntyi, kun kuolemanjälkeisen elämän olemassaoloa epäillyt Alexander sairastui vakavasti ja vajosi viikoksi koomaan. Hänen ajatuksia, tunteita ja koko ihmisyyttä säätelevät aivojen osat lakkasivat toimimasta. Virkoa­mista pidettiin ihmeenä. Alexander kertoo tavanneensa koomatilassa jonkinlaisen olennon, joka hänen käsityksensä mukaan johdatti hänet tuonpuoleiseen todellisuuteen ja keskusteluihin Jumalan kanssa.

Hän ei toki ole ainoa, joka on kokenut tällaisen niin sanotun kuolemanläheisyyskokemuksen. Sellaiset ovat yllättävän yleisiä. Tutkimusten mukaan niitä ovat kokeneet sadattuhannet ihmiset maailmassa. Vaikkei hän uskonut tuonpuoleiseen ja kuolemanjälkeiseen elämään, hän sai siitä muistutuksen, joka mullisti hänen maailmankatsomuksensa perin juurin.

 

Suomessa juuri vierailleen Alexanderin kirja jättää kuitenkin myös paljon toivomisen varaa. Yhdysvalloissa Kentuckyssa toimii kristillinen keskus, joka on erikoistunut uusien­ hengellisten ilmiöiden tarkasteluun Raamatun näkökulmasta. Keskuksen johtaja Don Whitney esittelee Totuus taivaasta -kirjaa perusteellisesti ja kirjoittaa, että siinä on raamatullisesti arvioiden ainakin neljä vakavaa ongelmaa:

 

”Ensinnäkin Jeesus loistaa poissaolollaan, ja hän näyttäisi olevan taivaassa epäoleellinen henkilö. Toiseksi ihmiset näyttävät olevan menossa taivaaseen riippumatta siitä minkälaisissa synneissä he elävät, mitä he uskovat, etsivätkö he ollenkaan Jumalaa tai turvautuvatko he Kristukseen. Kolmanneksi kirja synnyttää käsityksen, että Jumalan sanoma ihmisille ei ole täysin luotettava (koska Alexanderin oma oletettavasti luotettavampi kertomus ei pidä aina yhtä Raamatun kanssa). Lisäksi Jumalan sanoma ihmisille Raamatussa on se, että he ovat rikkoneet hänen lakinsa ja tarvitsevat Pelastajan. Ilman pelastusta heillä ei ole mitään toivoa taivaasta. ”Totuus taivaasta” kieltää tämän ja antaa käsityksen, ettei ole mitään, mistä ihmisen tarvitsee pelastua, jolloin usko Pelastajaan menettää merkityksensä.

 

Eben alexander käyttää kristillistä kieltä Luojasta, jumalallisesta rakkaudesta, taivaasta ja enkeleistä. Muiden vastaavanlaisten kirjojen tavoin se jättää kuitenkin lukijansa pahasti puolitiehen matkalla taivaaseen. Aidon totuuden taivaasta ja siitä, miten sinne pääsee, löytää ainoastaan taivaan Luojan ja hallitsijan meille lähettämästä rakkauskirjeestä, Raamatusta.