Protestanttien määrä kasvaa rajusti Ranskassa
Ranskan hengellinen tilanne on jo pitkään ollut sydäntäsärkevä. Katolinen kirkko on jyrkässä alamäessä. Vuonna 1980 Ranskassa kastettiin vielä 71% lapsista, nykyään enää 32%. Pappeja oli vuonna 1980 katolisessa kirkossa 38 000. Nyt heitä on enää 13 000, ja heidän keski-ikänsä on 72 vuotta.
Evankelisten protestanttien keskuudessa kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan. Vuonna 1800 maassa oli vain noin 2 000 evankelista kristittyä. 50 vuotta myöhemmin heitä oli jo 20 000. Tällä vuosikymmenellä kasvu on ollut todella voimakasta: vuonna 2010 maassa oli arviolta 460 000 ja tänä vuonna arviolta 600 000 evankelis-protestanttista kristittyä, kun mukaan lasketaan kaikki eri suunnat ja tunnustuskunnat. Vuonna 1970 erilaisia evankelis-protestanttisia kirkkoja oli noin 600. Vuonna 2010 niitä oli 2 500.
Samalla kun voi iloita tästä voimakkaasta kasvusta, on syytä muistaa, että määrä on silti edelleen vain noin yksi prosentti koko Ranskan asukasluvusta, joka on noin 66 miljoonaa. On selvää, että Ranska on lähetyskenttä. Evankeliumin julistamisen tarve on valtaisa.
Amerikkalainen lähetystyöntekijä, Ranskan evankelisen kansallisen konsiilin evankelioimiskomission johtaja David Brown puhui Ranskan tilanteesta evankelisten kristittyjen Euroopan johtajuuskonferenssissa (European Leadership Forum) Puolan Wisłassa toukokuussa. Hän ei nähnyt mitään erityistä evankelioimisen metodeihin liittyvää syytä protestanttisten kristittyjen kasvuun Ranskassa. Hän painotti ennen kaikkea julistuksen sisältöä.
David Brown ei nähnyt mitään erityistä evankelioimisen metodeihin liittyvää syytä protestanttisten kristittyjen kasvuun Ranskassa. Hän painotti ennen kaikkea julistuksen sisältöä.
Koko läntisen Euroopan pienillä protestanttisilla, reformoiduilla ja luterilaisilla kirkoilla ja yhteisöillä on ylivoimaiselta tuntuva tehtävä edessään: Euroopan uudelleen evankelioiminen. Liberaaliteologian korruptoimat ja aktiivisista jäsenistään tyhjentyneet vanhat kirkkokunnat eivät voi auttaa tässä tilanteessa. Tarvitaan paluuta uskonpuhdistuksen perintöön ja sen tuoretta julistamista omana aikanamme. Lutherin ja muiden uudelleen löytämä raamatullinen evankeliumi ei ole menettänyt mitään voimastaan ja toimivuudestaan. Mutta aito evankeliumi pitää jälleen kaivaa esiin, kaiken kuolleen traditionalismin ja lihallisen uskonnollisen hurmahenkisyyden alta.
Eurooppa ei tule evankelioiduksi vain odottamalla herätystä eikä varsinkaan raamatullisesta sisällöstä riisutuilla loputtomilla uusilla metodeilla. Eurooppa evankelioidaan palaamalla yksin Raamattuun ja kirkkaaseen evankeliumiin, joka perustuu yksin Kristukseen, hänen armoonsa ja yksin uskoon. Siitä saavat elämän sekä julistaja itse että ne joille julistetaan.
Ranskan evankelis-protestanttiset kirkot ovat asettaneet tavoitteekseen perustaa yhden seurakunnan jokaista 10 000 ranskalaista kohden. Työtä on paljon, mutta ei pidä unohtaa, että Jumala on olemassa ja hänen Henkensä on ennenkin Jumalan sanan voimalla valloittanut kokonaisia kansoja. Siksi meillä on Suomessakin kristittyjä. Meillekin tuotiin evankeliumi ja käännettiin Raamattu, kun emme tienneet kummastakaan vielä mitään. Nyt muut odottavat meiltä samaa.