Positiivisuus ja uskollisuus ovat valintoja

Ilkka Puhakka ja Pekka Simojoki tunnetaan innostavina esiintyjinä, jotka kokoavat kirkot täyteen missä vain liikkuvat. Mikä saa kokeneen muusikon ja evankelistan lähtemään reissuun uskollisesti ja säilyttämään ilon työssään?

Ilkka Puhakan kutsu on ollut aina yksinkertainen ja selkeä. Sitä ei ole tarvinnut epäillä.

–  Haluan kertoa Jeesuksesta tavalla, joka on merkityksellinen ja innostava. Haluan saattaa ihmiset yhteyteen Jeesuksen kanssa. Kutsu on jopa merkittävämpi kuin uskoni, joka huojuu ja heiluu.

Evankelistan kutsumusta on täytynyt varjella ja sen vuoksi hän on vaihtanut työpaikkaa tai kieltäytyä työstä, joka olisi vienyt toiseen suuntaan. Evankelistana hän on toiminut jo 43 vuotta. Siinä ajassa kertyy perspektiiviä.

– Olen ymmärtänyt, että ydinkutsumuksestani lipeäminen kiusaa, eikä elämä tyydytä. Evankelistana toimiminen sen sijaan ruokkii minua, koen iloa ja jaksan paremmin. Väsyn ajamiseen ja yksinäisyyteen tilaisuuksien jälkeen, mutta en ole väsynyt julistamaan.

Vuosien varrella uskoa on myllytetty, kun älylliset kriisit on pitänyt painia läpi. Olisi ollut mahdotonta julistaa Jeesusta ja epäillä kotona. Painopistekin on siirtynyt itsestä Jeesukseen. Enää ei tarvitse vaivata päätään niin paljon sillä mitä osaa, mitä on tai mitä tuntee. Olennaista on, mitä Jeesus on.

Kyynistymisen riski

Muusikko Pekka Simojoki on nähnyt monta kertaa, kuinka helposti alkuinnostuksen jälkeen moni kyynistyy. Silloin ei enää jaksa innostua eikä iloita mistään. Se on vaarana jokaisella, sillä kaikki kokevat väsymystä, projekteissa tulee takapakkeja eivätkä kaikki unelmat toteudu.

– Kaamein tauti, jonka tiedän, on kyynisyys, ja sen serkkuna seuraa katkeruus. Sen aistii jo kaukaa ja erityisesti hengellisissä kuvioissa se on todella surullista. Meidänhän pitäisi edustaa iloa ja valoa, hän huudahtaa.

Esillä olevat henkilöt joutuvat myös arvostelun kohteeksi. Usein kritiikki tulee vastaan toisen käden kautta. Puhakan julistusta on moitittu amerikkalaiseksi ja joku ei pidä miehen tyylistä. Hän on tehnyt tietoisia valintoja, joilla koettaa vähentää arvostelun lannistavaa vaikutusta.

– En ole mennyt sosiaaliseen mediaan, etten sortuisi seurailemaan mitä minusta kirjoitetaan ja varjelen itseäni peukutus-addiktiolta. Jättäydyn myös tietoisesti kiistakysymysten ja debattien ulkopuolelle ja kiinnitän katseeni siihen, mikä tuottaa iloa, en siihen, mikä syö, kiivasluonteiseksi itseään kuvaava Puhakka linjaa.

Muihin hommiin

Kyynistyminen on ollut Pekka Simojoellakin lähellä monta kertaa. 37-vuotiaana hän oli rutinoitunut gospel-muusikko, jolla oli hirveä vauhti päällä. Jatkuva kiire turrutti ja keikkoja vedettiin sillä mielellä, että tämä homma on hallussa. Väsymys hiipi pikku hiljaa ja rukouselämä jäi vähälle. Ärtymys kasvoi ja epäusko nosti päätään, kun Jumala ei tuntunut kuulevan rukouksia.

– Eräänä iltana sanoin vaimolle, että minun pitää varmaan lopettaa. Menen vaikka raksalle töihin.

Vaimo koetti lohduttaa kertomalla miehelleen esimerkin ystävästään, jonka tilanteeseen Jumala oli suoraan puuttunut. ”Niissä tarinoissa on vain yksi ongelma: ne tapahtuvat aina jollekin muulle. Miksi Jumala ei puhu minulle”, hän tuhahti vaimolleen.

Seuraavana päivänä kotiin saapuvaa miestä odotti soittopyyntö tuntemattomalta naiselta.

– Nainen sanoi, että leikkiessään aamulla lasten kanssa kotona hän oli rukoillessaan kokenut vahvasti, että pitää soittaa Pekka Simojoelle. Sitten hän sanoi minulle viestin Jumalalta: ”Minä tiedän, että sinä olet väsynyt. Mutta minä annan sinulle uutta voimaa ja uusia lauluja, jos haluat tehdä tätä työtä kokosydämisesti.”

Jumalalla oli Pekka Simojoelle henkilökohtaisesti asiaa. Puhelun jälkeen tuntui kuin mustavalkoiseen maisemaan olisi tullut värit takaisin. Tuon kulminaatiopisteen jälkeen hän on pysynyt uskollisesti omalla paikallaan. Raksahommat eivät ole enää vetäneet puoleensa.

Innon salaisuus

Aina silloin tällöin esiintyjät saavat kuulla, mitä heidän sanansa tai laulunsa ovat merkinneet kuulijoille. Joskus viereen tupsahtaa henkilö, joka kertoo tulleensa uskoon konsertissa tai tietty laulu on antanut voimia syöpäosastolla.

– Jumala toimii, vaikka taistelemme sisällämme riehuvien ”koirien” ja kyynisyytemme kanssa, muusikko kiteyttää.

Jumala voi toimia silloinkin, kun inhimillisesti katsoen epäonnistuu. Vuonna 1985 Temppeliaukion kirkossa vietettiin gospel-muusikko Juha Kelan muistoseuroja. Puheenpitäjäksi valittu Ilkka Puhakka oli tehnyt kesän aikana viisi puhetta, mutta ei osannut valita niistä sopivaa tilaisuuteen. Vuoronsa tultua hän latasi kuulijoille kaikista viidestä puheestaan ydinajatuksen. Illan päätteeksi olo oli lannistunut.

Muutamia viikkoja myöhemmin Raamattuopistolla eräs työntekijä pysäytti Puhakan.

– Hänellä oli viesti seurakunnan työntekijältä, joka oli ajautunut elämässään niin syvään kriisiin ja pimeyteen, että hän suunnitteli itsemurhaa. Kunnioituksesta Juha Kelaa kohtaan hän osallistui vielä muistoseuroihin. Epäonnistuneessa puheessani olin vastannut hänen viiteen kysymykseensä, mikä nosti hänet tuosta ahdistuksesta ja hän jaksoi jatkaa elämäänsä, Ilkka Puhakka muistelee.

Siinä taitaakin olla ilon salaisuus. Jeesus ja ihminen kohtaavat. Se innostaa yhä uudelleen.

Yhteistyön riemua

Ilkka Puhakalle yhteys kollegoihin on merkittävää, vaikka hän kokee itsensä yksinäiseksi sudeksi. Viime vuodet ovat tarjonneet innostavaa yhteistyötä upeiden henkilöiden: Nina Åströmin, Jukka Jämsénin ja Pekka Simo­joen kanssa. Nykyään heitä kutsutaankin yhdessä ja silloin lähdetään liikkeelle Majatalo-konseptilla, joka yhdistää ilon, evankeliumin ja rukouksen. Illoissa ihmisiä tulee uskoon ja moni on parantunut rukouksen aikana.

Jos yhden ihmisen saa heräämään, voi syntyä herätysliike. Kaikki suuri alkaa pienestä. Tätä Simojoki muistuttaa itselleen, vaikka välillä olo on usein yksinäinen kirkon muutosta ajavien ajatustensa kanssa.

– Aina on riski uskaltaa, mutta suurempi riski on, ettei uskalla. Haluan herätellä ihmisiä unelmoimaan ja laittamaan lahjansa liikkeelle.

Iän karttuessa Pekka Simojoki on huomannut olevansa yhä tarkempi mihin aikaansa käyttää. Enää pelkkä hyvä fiilis tai ”ihan kiva laulu” ei riitä. Jano nähdä Jumalan toimivan on kasvanut.

– Tähän ikään on pitänyt tulla, että oikein alkaa innostua, hän naurahtaa.