Paremmat päivät ovat edessä
”Maailma menee oikeaan suuntaan, jos ei porskuttaen, niin aika mukavalla vauhdilla.” Näin totesi tähtitieteen professori Esko Valtaoja Ylen Nenäpäivä-show’ssa marraskuun alussa. Valtaoja viittasi siihen, että 15 vuoden aikana lähes miljardi ihmistä on noussut absoluuttisesta köyhyydestä. Valtaoja on myös muissa yhteyksissä valanut tulevaisuudenuskoa ja kehottanut luopumaan nykytilan murehtimisesta. Vaikka nyt on lama, ennen asiat olivat vielä huonommin.
Faktatasolla Valtaoja on oikeassa. Maailmassa on suurella mittakaavalla tapahtunut monenlaista kehitystä. Varsinkin länsimaissa olemme saaneet kokea ennennäkemätöntä vaurautta ja nauttia kehittyneen terveydenhuollon hedelmistä. Mutta siinä missä yksi tilastokäyrä osoittaa ylöspäin, toinen suuntaa alaspäin. Tulevaisuuden uhkakuviakin on vaikka kuinka: ilmastonmuutoksen seurauksista uuteen maailmansotaan. Jatkuva terrorismin kasvu on iso kolaus optimistin uskolle.
Optimisteja ja pessimistejä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Syvemmällä ideologisella tasolla länsimaisessa kulttuurissa on havaittavissa tietynlainen vire, jota voisi nimittää kehitysuskoksi. Historian ajatellaan kulkevan vääjäämättä kohti edistystä. Paitsi elinolosuhteiden myös ihmisen moraalin ajatellaan kehittyvän. Ihmiskunta jalostuu. Tällaisessa ideologiassa perinteisiin arvoihin ja uskomuksiin vetoavat ovat jarru ja taakka, joista tulee päästä eroon.
Koska ihmiset ovat syntisiä, paratiisin rakentaminen maan päälle on mahdottomuus.
Kehitysuskoisen kulttuurin olisi hyvä ottaa oppia menneisyydestä. Myös aiemmin on unelmoitu uudesta, paremmasta ajasta. Ranskan vallankumouksen tavoitteet ”vapaus, veljeys, tasa-arvo” olivat yleviä. Kansa halusi päästä eroon maan itsevaltaisesta hallinnosta, mutta se päättyi Robespierren veriseen hirmuvallan aikaan”, muistuttaa tutkijaprofessori D.A. Carson tuoreessa kirjasessaan Miten elää lopun aikoina? (Uusi Tie 2015) Korkeiden tavoitteiden vastustajat vaiennettiin 1700-luvun loppuvuosina armottomasti. Perinteiden kannattajilla ei ollut oikeutta elää.
Neuvostoliiton ja kolmannen valtakunnan rakentamisessa toistui samankaltainen kaava. Yritettiin rakentaa paratiisia, mutta saatiinkin helvetti.
Kristityn on otettava oppia Raamatusta. Emme saa lumoutua kehitysuskon profeettojen julistuksesta. Raamatun mukaan ”viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat” (2. Tim. 3:1) Carson selittää, että Paavalin käyttämä kreikan kielen sana on merkitykseltään ”vaikeaa” voimakkaampi. Se tarkoittaa ”hirmuista”. Se ilmentää väkivaltaista ja hillitöntä käyttäytymistä.
Kristittyjen on työskenneltävä hyvän puolesta hyvän itsensä tähden. Lamaantumiseen ei ole aihetta, sillä Jumala on luvannut olla omiensa kanssa kaikkina päivinä. Ei kuitenkaan pidä yllättyä siitä, että uusia kehitysaskeleita seuraa uudet takapakit. Koska ihmiset ovat syntisiä, paratiisin rakentaminen maan päälle on mahdottomuus. Paremmat päivät ovat kyllä uskovilla edessä. Ne koittavat sitten, kun Jeesus palaa takaisin ja Jumalan valtakunta toteutuu kaikessa voimassaan ja kirkkaudessaan.
