Päivi Räsäselle satelee tukea
Päivi Räsänen on kannanotossaan pyytänyt, ettei valtakunnansyyttäjään kohdistettaisi minkäänlaista uhkailua tai panettelua. Kuva: Jenniina Nummela
Kansanedustaja Päivi Räsäsen tueksi on kirjoitettu blogeja, tviittejä ja ainakin yksi kannanotto sen jälkeen, kun valtakunnansyyttäjä nosti syytteen häntä vastaan kolmesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Myös Lähetyshiippakunnan äskettäin valittu piispa Juhana Pohjola sai syytteen yhdestä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Suomen Evankelinen Allianssi julkaisi 4.5. kannanoton, jonka mukaan ”uskonnollisen synnin määrittely tai teologisten erimielisyyksien ratkaiseminen ei kuulu oikeuslaitoksen arvioitavaksi, vaan kysymys on uskonnonvapauden piiriin kuuluvasta asiasta. Valtion ja oikeuslaitoksen tehtävänä on vaalia mahdollisimman laajaa sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapautta”. SEA:n kannanotossa ilmaistaan huoli siitä, että mahdollisista tuomioista voisi seurata kirkkojen toimintavapauden kaventamista. Samoin Raamatun levittäminen ja saatavilla pitäminen voitaisiin kieltää. ”Tämä olisi karkea perus- ja ihmisoikeuksien loukkaus”, kannanotossa todetaan.
Piispa Teemu Laajasalo muistutti tviitissään, että ”sivistysmaassa ajatuksista ja sanoista rankaisemisen kynnys pitää olla todella korkea”. Samalla piispa totesi, että Räsänen on hänen mielestään väärässä.
Entinen päätoimittaja Tapani Ruokanen kirjoitti 4.5. kolumnissaan, että ”valtakunnansyyttäjä näyttää, kuinka sanan- ja uskonnonvapaus murennetaan. Se tapahtuu juuri näin, pienin askelin. – – Tähän vallankäyttöön pitää puuttua heti ennen kuin se pesiytyy hyväksytyksi. Jos Toiviaiselle ei panna stoppia, tämäkin teksti on vähän ajan kuluttua rikos, koska se arvostelee korkeaa oikeusviranomaista.”
Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä puolestaan kommentoi asiaa Ilkka-Pohjalainen -lehden kolumnissaan 6.5. seuraavasti: ”Olen todella huolestunut siitä, mitä Suomessa on tapahtumassa sananvapaudelle ja omantunnon vapaudelle. Valtakunnansyyttäjän toiminta vaikuttaa siltä, että jos yksilöä voidaan epäillä vähemmistöryhmän loukkaamisesta, hänen omilla yksilöllisillä ihmisoikeuksillaan voidaan pyyhkiä lattiaa.”