Kristinusko on ainoa maailmanuskonto, jonka symbolina on kidutusväline. Miksi symboliksi ei valittu vaikkapa Jeesuksen syntymään viittaavaa eläimen syöttökaukaloa, vaan kuolemasta muistuttava risti?

Juhlakalenteriamme hallitsee kaksi merkittävää juhlaa: joulu ja pääsiäinen. Niillä on juhlakrääsän alle helposti unohtuva, hätkähdyttävä viesti. Molemmat liittyvät kristinuskon päähenkilön, Jeesuksen elämän taitekohtiin. Joulun ihme on, että universumien luoja syntyi ihmiseksi, naisen kohdussa kehittyen. Pääsiäisenä kauhistumme, kuinka Jumala kuoli ihmisten kiduttamana.

Suurenmoinen suunnitelma

Kaikki Raamatussa, aivan alkulehdiltä loppuun saakka, viittaa Jeesukseen.

– Jumalan ihmiseksi tulo oli valmisteltu, se oli ilmoitettu moneen kertaan, Raamatun opettaja Pirkko Valkama vakuuttaa.

Hän muistuttaa, että Raamatun kuvaama pelastushistoria on kokonaisuus. Aabrahamista polveutui valittu kansa, jolle Jumala ilmoitti itsensä ja kertoi tulevasta pelastajasta sanoin ja monin esikuvin. Vanha testamentti on siis pelastuksen valmistelua.

Jeesuskin korosti usein, että hän on tullut täyttämään kirjoitukset. Ylösnousemuksensa jälkeenkin hän selitti opetuslapsijoukolle, mitä hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan oli kerrottu Mooseksen laissa, profeetoissa ja psalmeissa.

Paitsi tarkasti pedattu tuleminen, Raamatun päähenkilön tehtäväkin oli poikkeuksellinen. Jeesus syntyi kuollakseen.

Valkama huomauttaa, että Jumalan ihmiseksi tuloa ei tarvittu sen vuoksi, että Jumala voisi opettaa tai tehdä ihmeitä. Hän opetti ja teki ihmeitä jo Vanhan testamentin aikaan.

– Ainoa syy Jeesuksen tulolle on meidän syntiemme kantaminen. Hänen koko elämänsä tähtäsi siihen.

Maailman historian päänäytös

Jeesus puhui tulevasta kärsimyksestään opetuslapsille useaan kertaan. Ja aina siitä opettaessaan, hän painotti nousevansa ylös kolmantena päivänä. Siitä huolimatta opetus pelotti opetuslapsia.

– Kukaan ei ymmärtänyt, että Jeesus nousisi konkreettisesti, ruumiillisesti ylös kuolleista, Valkama huomauttaa.

Jeesuksen kiduttaminen ja pilkkaaminen päättyivät Golgatan ristille. Se oli hirvittävää katsottavaa. Seuraajien toivo raukeni tyhjiin, ja he reagoivat, kuka mitenkin: kieltäen, kavaltaen, paeten. Jäljelle jääneet hiipivät yhteen lukittujen ovien taakse.

Vasta nähtyään kuoleman voittaneen Jeesuksen, heidän toivonsa elpyi.

Raamatun kuvaukset ylösnousseen kohtaamisista ovat puhuttelevia, Niistä näkyy opetuslasten hämmennys. Joissakin tilanteissa opetuslapset eivät ensin edes tunnistaneet Jeesusta. Jeesuksella oli uusi olomuoto, jossa hän kykeni ilmestymään lukittuun huoneeseen ja katoamaan siitä yhtäkkiä.

Samalla hänen ruumiinsa oli niin konkreettinen, että Tuomas saattoi upottaa sormensa haavoihin. Kyseessä ei ollut elvytetty ruumis vaan jotain suurenmoisempaa.

Seurakunnan alkuräjähdys

Neljänkymmenen päivän ajan toistuneet tapaamiset ylösnousseen Jeesuksen kanssa avasivat seuraajien ymmärrystä.

– Ylösnousemus muutti koko histo­rian. Se on tae, että Jeesus oli hän, joka sanoi olevansa, eli Jumalan Poika. Se osoitti myös, että sovituskuolema oli pitävä.

Tästä tuli myös opetuslasten julistuksen pääviesti. Jerusalemissa, samassa kaupungissa, jossa Jeesus oli surmattu, Pietari kuulutti: ”Te surmasitte elämän ruhtinaan! Mutta Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia.”

– Se oli seurakunnan alkuräjähdys. Ilman ylösnousemusta ehkä joku pieni lahko kokoontuisi kerran vuodessa Jeesuksen haudalla muistelemassa hienoa opettajaa.

Pirkko Valkaman sormet palaavat yhä uudestaan Paavalin kirjeeseen Korinttilaisille. Sen viidennessätoista luvussa apostoli kiteyttää pelastussanoman, evankeliumin. Apostoli muistuttaa myös, että ilman ylösnousemusta, olisimme yhä syntiemme vallassa.

– Ei vain pääsiäisenä, vaan aina tulisi kertoa, miten Jumala valmisti pelastuksen ja että se on vastaanotettavissa. Ei kristillisellä kirkolla ole muuta tehtävää kuin todistaa tästä.

Lupaus synnittömästä kehosta

Jeesuksen ylösnousemus on myös ­lupaus hänen seuraajilleen.

– Mekin saamme synnittömät ruumiit, raamatunopettaja huomauttaa.

Kuten Jeesuksella, ihmiselläkään ylösnousemusruumis ei tule olemaan aineeton. Samalla se on aivan erilainen kuin nykyinen kehomme. Selittäessään korinttilaisille mistä on kyse, Paavali ottaa käyttöön kielikuvan siemenestä, joka kylvetään maahan. Aikanaan maasta nousee siemenen mukainen kasvi. Kuten kasvi, samoin ylösnousemusruumis on ihmeellisempi kuin mitä nyt olemme. Toisaalta synnitön ruumis on tunnistettavissa. Taivaassakaan meistä ei tule toistemme klooneja.

Pirkko Valkama alleviivaa kuoleman voittamisen suuruutta. Tämä vihollisista viimeinen, kuolema, tuli ihmisen osaksi ihmisen lankeemuksen seurauksena. Luomiskertomuksessa kuvattu kapina Jumalaa kohtaan aiheutti ihmisen hengellisen kuoleman, eli eron Jumalasta. Sen lisäksi ihmisen osaksi tuli ruumiillinen kuolema. Yhdessä hengellinen ja ruumiillinen kuolema tarkoittavat ikuista kuolemaa. Näkymä on lohduton ja järkyttävä.

– Tämä kumottiin ristillä, Pirkko Valkama sanoo painokkaasti.

Ristillä Jeesus tehtiin synniksi edestämme. Jumala itse oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.

– Pelastus tarkoittaa sitä, että vapaudumme hengellisestä kuolemasta, kun Jumalan Henki tulee asumaan meihin. Lisäksi vapaudumme kuoleman ruumiista eli saamme ikuisen elämän. Ihminen siirtyy kuoleman tilasta elämään.

Apostoli Paavali:

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:

– – Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä,niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.

Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt. (1. Kor 15: 1–8)