Objektiivisen moraalin puolustaja on aikamme vihollinen

Jokaiseen kulttuuriin ja historian ajanjaksoon on kuulunut hyväksyttyjä ja ”mahdottomia” asioita. Esimerkiksi avoliitot, homoliitot ja abortti olivat nuoruudessani mahdottomia. Pedofilia, eläimiin sekaantuminen ja vammaisten surmaaminen ovat edelleen mahdottomien listalla.

Millä perusteella sitten päädymme pitämään jotakin käsitystä oikeana ja toista vääränä? Edesmenneen Chicagon yliopiston filosofi Richard Rortyn mukaan ei ole olemassa mitään ”neutraalia, kulttuurirajat ylittävää epähistoriallista kriteeriä erilaisten arvostusten luokitteluun”. Jotkut filosofit pitävät etiikkaakin vain geenien aiheuttamana harhana.

Miksi sitten esimerkiksi Puolan päätös tiukentaa aborttilakia herättää niin jyrkkiä reaktioita? Olisikohan yksi syy siinä, että monien mielestä päätös loukkaa ihmisen vapautta? Yhteiskunnassamme eettinen tunto rakentuu humanistiselle näkemykselle, jonka mukaan ihminen löytää itsestään käsin oikeat arvot. Ne muuttuvat kuitenkin nopeasti, koska ei ole olemassa mitään lopullista syytä kieltää mitään. Ainoaksi ehdottomaksi arvoksi on noussut yksilön täydellinen vapaus.

Eettisten kriteerien puuttuessa ketään ei voi enää aidosti arvostella moraalittomista teoista, koska ei ole olemassa mitään absoluuttista moraalia. Tällaisessa maailmassa viholliseksi tulee henkilö, jonka mukaan on olemassa todellisia perusteita oikealle ja väärälle.

Koska yhteiskuntamme eettiset perusteet ovat suhteellisia, jää ainoaksi keskusteltavaksi asiaksi yhteiskuntamme oikea ja väärä seuraavien vuosien aikana. Keskustelun tulokset määräytyvät ennustettavasti enemmistön toiveiden ja mielipiteiden mukaan – niin kirkossa kuin lakituvissakin. Objektiivisten kriteerien puuttuessa yhteiskuntamme on ajautumassa illuusioihin, jossa todellisuuden rajat hämärtyvät ja miehetkin alkavat synnyttää.

Kirjoittaja on bioprosessitekniikan emeritusprofessori.