Muusikko Olli Helenius: ”Kaikissa ihmisissä näkyy luomisen kauneus”

Olli Helenius on vieraillut useiden vuosien ajan helsinkiläisessä kehitysvammaisten toimijatalossa. Muun muassa bass’n Helen -yhtyeen ja Juha Tapion rumpalina toiminut ja nykyisin soolouraa tekevä Helenius haluaa palvella musiikillaan lähimmäisiään ja Jumalaa. – Koska olen itse kokenut Jumalan armon, haluan antaa musiikkini hänen käyttöönsä, muusikko sanoo.

Naurua ja laulua on aamu pullollaan. Kesä lämmin odottelee nurkan takana tuloaan, laulaa Olli Helenius kitaraansa näppäillen aurinkoisella Oskarinpuiston toimintakeskuksen pihamaalla, jonne on kokoontunut noin 30 ihmistä. On lämmin kevätpäivä, vaikka mereltä tuulee vielä vähän viileästi. Osa toimintakeskuksen asiakkaista istuu penkeillä ja puutarhakeinussa, osa pyörätuolissa.

Hyviä hetkiä -kappale on kaikille tuttu. Monet laulavat tai ääntelevät laulun tahdissa ja soittavat jotakin soitinta – ravistavat marakassia tai pähkinän- tai simpukankuorista tehtyä helistintä tai hakkaavat yhteen muoviputkiloita tai kapuloita. Eräs mies saa ämpäristä lähtemään ilmoille komean äänen.

Pienissä hetkissä suuri elämä. Jokaisen reitillä ystävä lähellä. Erilaisia, yhtä arvokkaita, samalla puolella, yhdessä ollaan vahvoja. Pienissä hetkissä kaunis elämä – nää on hyviä hetkiä, kajahtaa laulun kertosäe. Tämä hetki keskuksen pihalla on sellainen hyvä hetki. Asiakkaat ovat täynnä iloa, intoa ja musiikin riemua. Yksi mies tulee kesken musisoinnin halaamaan Heleniusta ja nojaamaan hänen käsivarteensa, toinen mieshenkilö alkaa tanssahdella musiikin tahdissa.

Muusikko soittaa vielä muutaman oman kappaleensa rytmisoittimien säestyksellä. Sitten on aika siirtyä sisätiloihin kahville ja pullalle, joita monet jo kovasti odottavat.

Hyvistä hetkistä syntyi biisi ja musiikkivideo

Syksyllä 2009 Oskarinpuiston toimintakeskuksen työntekijä Noora Altio, joka oli tuohon aikaan muusikon naapuri, oli kuunnellut Olli Heleniuksen levyjä ja pyysi tätä soittokeikalle keskukseen. Helenius soitti kitaraa ja lauloi Eppu Normaalia, Dingoa ja muita keskuksen asiakkaille tuttuja cover-biisejä. Seuraavalla kerralla Helenius esitti myös omia biisejään.

Olli Helenius on vieraillut keskuksessa nyt jo kohta yhdeksän vuoden ajan, toisinaan kerran tai pari vuodessa, välillä useammin. Joskus häntä on pyydetty esiintymään myös keskuksen joulujuhlaan. Kerran hän toimi joulupukkinakin.

Pikkuhiljaa Heleniuksen omat kappaleet alkoivat tulla ihmisille tutuiksi ja he pystyivät osallistumaan musisointiin enemmän. Tapaamiset ja musiikkihetket muuttuivat epämuodollisemmaksi yhdessäoloksi ja yhteiseksi musisoinniksi. Alkoi syntyä myös ystävyyssuhteita Heleniuksen ja keskuksen asiakkaiden välille.

Näen maailman siten, että kaikki on kytketty Jumalan rakkauteen, ristiin ja uskoon.

– En halua olla sellainen artisti, joka tulee tänne vain duuniin. Missioni on olla ihmisiä varten. Näiden ihmisten kohtaaminen on parasta. En tule keikalle, vaan tapaamaan ystäviä. Haluan olla heille ennen kaikkea turvallinen mies, johon he voivat luottaa. Ajattelen, että olen heille myös kristityn ja muusikon malli.

Vuosi sitten Helenius teki toimintakeskukselle tilaustyönä Hyviä hetkiä -musiikkivideon. Idea musiikkivideosta tuli toimintakeskuksen ohjaajilta. He ajattelivat, että yhdessä musisoiminen lisää yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta keskuksessa, koska asiakkaat pitävät musiikista ja soittamisesta.

– Kaverini, jolla on studio, tuli tänne äänittämään. Kaikki ihmiset saivat soittaa ja äännellä. Videolla kuuluukin laulua, puhetta ja huudahduksia. Halusimme, että mahdollisimman moni keskuksen asiakkaista on siinä mukana jollakin tavalla. Video koostettiin Noora Altion ottamasta valokuvista.

Helenius kertoo, että henkilökunta keräsi kehitysvammaisilta listan asioista, joista he pitävät. Muusikko sai luet­telon näistä hyvistä hetkistä, ja ajatteli heti sen nähtyään, että siinähän on kappaleelle ja musiikkivideolle nimi valmiina.

– Monet asiakkaista eivät puhu, vaan kommunikoivat ilmeillä ja eleillä. Listalla saattoi olla esimerkiksi jokin tuoksu tai materiaali ihoa vasten, josta oli jollekin ihmiselle syntynyt tunnekokemus. Kasasin näistä heidän antamistaan teemoista laulutekstin ja liitin kertosäkeistöön ajatuksen siitä, että me ihmiset olemme kaikki yhtä arvokkaita.

– Kehitysvammaiset osaavat nauttia täysin rinnoin elämänsä hyvistä hetkistä, jotka usein ovat pieniä asioita: pullakahvien juominen, musiikkihetki, kevään tuoksut, värit ja lämpö tai vaikkapa lyhyt keskustelu. Kaikki tunnetilat näkyvät heistä, sillä he ovat todella aitoja ja vilpittömiä, muusikko pohtii.

– Nämä ihmiset eivät mieti eilistä tai huomista, vaan elämä on heille tässä ja nyt. He ovat kauniita Jumalan kuvia, vaikka esimerkiksi ulkoisesti heillä olisikin joitain vammoja. Kaikissa heissä näkyy luomisen kauneus. He ovat rakastettavia ja positiivisia. Se on valloittavaa, että he ovat niin lapsen kaltaisia – sen vuoksi nämä kohtaamiset ovat taivashetkiä minulle.

”Olen etuoikeutettu ja siunattu”

Olli Helenius kasvoi helluntaikodissa, jossa siihen aikaan ajateltiin, että hengelliset laulut olivat hyviä ja muut rakkauslaulut ”humpuukia”.

– Olen paljon pohtinut näitä asioi­ta ja noin vuosi sitten minulla syttyi lamppu päässä: Jumalan rakkaus näkyy minusta parhaiten sillä tavalla, että laulan ja elän sitä todeksi. Silloin se, mitä olen Jumalalta saanut, tulee lähimmäisenrakkautena ulos. Jos laulan rakkauslaulun, minulle se on hengellinen laulu. Näen maailman siten, että kaikki on kytketty Jumalan rakkauteen, ristiin ja uskoon.

Muusikko haluaa antaa musiikin lahjansa Jumalan käyttöön, koska hän on saanut vastaanottaa Jumalan armon ja tietää, mitä hänen puolestaan on tehty ristillä. Hän haluaa musiikkinsa kautta palvella myös lähimmäisiään. Hän on esiintynyt kehitysvammaisten palvelukeskusten lisäksi vanhainkodeissa ja vankiloissa.

– Ajattelen, että olen Kristuksen valona kaikkialla, minne menen. Haluan osoittaa näille ystävilleni Jumalan rakkautta välittämällä heistä, rakastamalla heitä ja antamalla heille omaa aikaani. Saan vierailuista aina paljon enemmän kuin mitä olen tullut antamaan. Nämä käynnit ovat minulle puhdasta iloa. Ne eivät ole ikinä taakka, vaikka sataisi vettä tai minulla olisi huono aamu.

Helenius kertoo, että vierailut Oskarinpuiston toimintakeskuksessa ovat laittaneet hänen elämänsä arvojärjestyksen uusiksi ja saaneet huomaamaan, että hänen oman elämänsä ongelmat ovat aika pieniä.

– Minua koskettaa se, että saan tuoda näille ihmisille iloa. Vastalahjaksi saan valtavasti rakkautta. Olen aina lähtenyt täältä hymy suupielissä. ­Näen, että elämä voi olla yksinkertaista ja kuitenkin ihanaa. Olen kiitollinen Jumalalle, että saan kokea tällaista ja olla tässä toiminnassa mukana. Olen etuoikeutettu ja siunattu. Kun joku toteaa, että ”ihanaa, kun käyt siellä vierailemassa”, ajattelen, etten voisi olla käymättä. Tämä on minulle kuin pieni lottovoitto.

Puistossa kukkien tuoksu ja suuren sireenin. Tämä värien loisto saapui takaisin. Tuulee mereltä hiuksiin, se niskaa kutittaa. On elämä kuin valssi – se mua keinuttaa.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!