Mukavuus-vyöhykkeen ulkopuolella

Jokin aika sitten eräät lähettikollegamme palasivat kotimaanjaksolta uudelle työkaudelle. Ensimmäisen viikon jälkeen kuului väsynyt huokaisu: ”Kyllä huomaa, että olemme taas etulinjassa”. Tunnistan itsessäni saman tunteen, kun on vain kertakaikkisen väsynyt kohtaamaan kaikkea tämän maailman pahuutta. Tuntuu, että Suomessa minun oli helpompi katsella maailmaa turvallisesti vaaleanpunaisten lasieni takaa. Sunnuntaina kirkkoon, ja viikko vierähtääkin mukavasti omia syntejä…