Millaista viestintäympäristöä ruokit?

Erottamisia, tutkintapyyntöjä, sometilien jäädyttämisiä… Lyhytkin päivitys sosiaalisessa mediassa voi pahimmillaan johtaa kohuun, eristämiseen tai jopa työpaikan menettämiseen.

Etälähetyksenä 17. helmikuuta toteutetussa Veritas Forumissa aiheena oli julkisen keskustelun armottomuus, josta keskustelivat Helsingin Sanomien esimiestehtävissä työskentelevä Jussi Pullinen sekä Kanadassa Thorneloen yliopiston apulaisprofessorina toimiva Jason Lepojärvi.

Onko cancel-kulttuuri keskustelua?

Yksi someaikakauden ilmiöistä on niin sanottu cancel-kulttuuri, jossa mielipiteen tai pienen rikkeen vuoksi henkilö esimerkiksi suljetaan yhteisönsä ulkopuolelle tai hänen pätevyytensä kyseenalaistetaan.

Jason Lepojärvi kertoi Forumissa, että on ilmiöstä vakavasti huolissaan. Hän on nähnyt kollegansa kohdalla, minkälaista vahinkoa se voi aiheuttaa ja saanut itsekin osansa. Joskus termiin tosin vedotaan silloinkin, kun kyse olisi asiallisesta kritiikistä, Lepojärvi totesi.

Jussi Pullinen puolestaan pohti, että monet cancel-tapaukset liittyvät pohjimmiltaan politiikkaan: normien määrittelyyn ja identiteettikysymyksiin. Hän arveli, että ehkä molemmat osapuolet pyrkivät eri reittejä samaan suuntaan: siihen, että saisi olla oma itsensä.

Lepojärvestä huomiossa oli perää. Hän kuitenkin muistutti, että cancel-kulttuurin käyttäminen olisi epäjohdonmukainen tapa käydä keskustelua. Lepojärvi myös kritisoi tunteita moraalisen ja eettisen keskustelun ylimpänä mittana.

– Mielestäni tässä lähdetään aika subjektiiviselle polulle.

Kehät sekaisin

Jussi Pullinen on tutkinut paljon sosiaalisen median ilmiöitä ja kirjoittanut aiheesta myös kirjan Mitä meille tapahtui? Näin internet ja sosiaalinen media muuttivat elämämme (HS, 2019).

– Sosiaalinen media on muuttanut monella tavalla myös julkista keskustelua ja ihmisten rooleja. Ennen työ, perhe ja mahdolliset vastuutehtävät tai kytkökset politiikkaan pysyivät pitkälti omissa lokeroissaan, mutta nykyään nämä kehät usein limittyvät toisiinsa sosiaalisessa mediassa ja tulevat näkyviksi kaikille. Hankausta syntyy, jos esimerkiksi ammatti ja poliittiset mielipiteet vaikuttavat olevan ristiriidassa, Pullinen selitti.

Jason Lepojärvi kommentoi, että ehkä juuri tästä syystä esimerkiksi katolinen kirkko on kieltänyt papeilta poliittisen toiminnan, mitä hän pitää kirkon sisällä hyvänä periaatteena.  Ylipäätään Lepojärvi kuitenkin näkee kehien sekoittumisessa myös mahdollisuuden hyvään. Parhaimmillaan ihminen uskaltaisi kukoistaa kaikkialla omana, kokonaisena itsenään.

– Mutta jos tämä epäterve kulttuuri, jota kutsun cancel-kulttuuriksi, saa valtaa, se luo pelkoa ja arkuutta entistä enemmän kaikkialle, Lepojärvi huomautti.

Mitä sananvapaus on?

Keskustelussa edettiin myös sananvapauteen, joka liitetään usein cancel-kulttuuriin. Jason Lepojärvi sanoi kannattavansa niin laajaa sanan- ja uskonnonvapautta kuin mahdollista lain suomissa rajoissa. Hänen mielestään sananvapaus suojelee ennen kaikkea vähemmistöjä.

– Vihapuheen paras lääke on sananvapaus, Lepojärvi totesi.

Jussi Pullisen kertoi, että toimittajana sananvapaus on lähellä hänen sydäntään, mutta hän halusi kiinnittää huomiota termin määrittelyyn.

– Sosiaalinen kontrolli tai medioiden oikeus kuratoida sisältöään on pohjimmiltaan eri asia kuin varsinainen lain suoma sananvapaus.

– Sananvapaus ei tarkoita sitä, että kenellä tahansa olisi oikeus päästä sanomaan missä foorumissa tahansa, vaan se on ikään kuin vapaus valtion sensuurista, Pullinen sanoi.

Näin ollen esimerkiksi sanomalehteen pääseminen ei ole subjektiivinen oikeus.

Kuten sanomalehdillä, myös sosiaalisen median alustoja pyörittävillä yrityksillä on oikeus kuratoida sisältöään, mutta Pullinen huomautti, että näiden yritysten toimitukselliset päätökset ovat globaalisti paljon merkittävämpiä kuin sanomalehtien. Hän näkee huolestuttavana kehityksen, että suuret somejätit ovat sulkeneet viime aikoina esimerkiksi amerikkalaisia johtajia pois alustoiltaan.

– Asiasta on tärkeää käydä kansalaiskeskustelua ja luoda sitä kautta painetta yrityksille.

Pullisen mielestä se olisi ongelmallinen tie, jos valtio alkaisi rajoittaa toimitusten oikeuksia.

Suopea puhetapa on ympäristöteko

Miten julkisesta keskustelusta voisi sitten tehdä vähemmän armotonta?

Jussi Pullinen peräänkuulutti suopeaa asennetta toisten viestejä lukiessa. Usein sosiaalisen median viestit sisältävät hyvin vähän informaatiota, mutta silti niiden perusteella täytetään aukkoja ja tehdään äärimmäisiä tulkintoja. Myös hyvin nopea reagointi vähentää harkintaa ja lisää virhetulkintojen määrää.

Pullinen ja Lepojärvi olivat yhtä mieltä siitä, että erimielisyyksien rakentava ilmaiseminen ja sietäminen on tärkeää. Pullinen muistutti, että jokaisella on vastuu vähentää painetta somessa. Suopea puhetapa on ympäristöteko, hän kannusti viittaamalla viestintäympäristöön.