Miksi perinteinen lähetystyö on edelleen välttämätöntä?
”Lähetyskenttä alkaa kotioveltamme,” ”Kristinuskon tilanne pääkaupunkiseudulla on huonompi kuin Etiopiassa”. Näin sanomalla on haluttu kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa on kasvava määrä ihmisiä, jotka eivät kuulu mihinkään kristilliseen seurakuntaan. Heitä ei ole kastettu, eivätkä he ole välttämättä edes koskaan kuulleet evankeliumia.
Suomessa – puhumattakaan monista muista Euroopan maista, kuten Ranskasta tai Espanjasta – on selvästi alueita ja alakulttuureja, joihin kuuluvat muodostavat lähetyskentän. On hyvä, että tätä haastetta pidetään esillä.
On totta, että vaikkapa Ranskassa, Espanjassa, Tsekissä ja Pohjoismaissa olisi kiireellisesti tehtävä evankelioimistyötä ja perustettava uusia seurakuntia, koska niitä on liian vähän. Mutta näillä alueilla on kuitenkin olemassa satoja seurakuntia. Lisäksi on esimerkiksi kristillisiä radio- ja TV-ohjelmia, useita raamatunkäännöksiä saatavilla ja kristillisiä kirjakauppoja.
Ydinkysymys, joka pitää tehdä, on tämä: jos asut tietyllä alueella maailmassa, tai kuulut tiettyyn ihmisryhmään, kuinka suuri todennäköisyys on, että koskaan elämäsi aikana saat kuulla tai lukea evankeliumin?
Kristityille on lähetystyössä myös toinen, vielä massiivisempi haaste. Maailmassa on edelleen maita, esimerkiksi Afganistan ja Pohjois-Korea, joissa ei ole yhtään julkisesti toimivaa seurakuntaa. Lisäksi esimerkiksi Turkissa, Iranissa, Bhutanissa, Libyassa, Nigeriassa, Algeriassa ja joillakin Intian ja Kiinan alueilla kristittyjä on väestöön nähden vain muutama prosentti. Maailmassa on 14 maata, joissa kristityt ovat alle yhden prosentin väestöstä. Lisäksi on 23 maata, jossa he muodostavat alle 5 prosenttia väestöstä.
Ydinkysymys, joka pitää tehdä, on tämä: jos asut tietyllä alueella maailmassa, tai kuulut tiettyyn ihmisryhmään, kuinka suuri todennäköisyys on, että koskaan elämäsi aikana saat kuulla tai lukea evankeliumin? Kun teemme tämän kysymyksen, kristinuskon tila maailmalla avautuu uudessa valossa. On maita ja alueita, joiden asukkailla on huomattavasti pienempi todennäköisyys saada koskaan kuulla evankeliumia kuin Helsingissä asuvalla ihmisellä. Maailman vähiten tavoitettujen kansanryhmien parissa asuu 28 prosenttia maailman väestöstä, mutta vain kolme prosenttia lähetystyöntekijöistä ja vain yksi prosentti lähetysvaroista kohdistuu työhön heidän parissaan. Tämä ei ole tasapainoinen tilanne.
Perinteisen kristillisen lähetystyön ja niin sanotun ”teltantekijä-lähetystyön” aika ei missään nimessä ole vielä ohi. Edelleen on välttämätöntä, että kutsutaan, koulutetaan, lähetetään ja ylläpidetään perinteisiä lähetystyöntekijöitä. Edelleen on välttämätöntä, että niihin maihin, jotka ovat suljettuja avoimelta lähetystyöltä, lähetetään ihmisiä, jotka oman ammattinsa puitteissa antavat kristillisen todistuksen. Edelleen on myös välttämätöntä, että kristillisen radio- ja TV-työn kautta pyritään tavoittamaan tavoittamattomia. Samoin on välttämätöntä, että Raamattua, niin kuin muutakin kristillistä kirjallisuutta, käännetään niille kielille, joilla ei ole omaa raamatunkäännöstä.
Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!
