”Määritteleekö oikeuslaitos jatkossa, mitä mieltä Raamatun teksteistä saa olla?”

Päivi Räsäsen rikostutkintaa seurannut varatuomari Marika Visakorpi pitää kestämättömänä ajatusta, että Raamattua saisi lukea muttei kommentoida.

Keväällä 2014 eduskunnassa käsiteltiin lakialoitetta, jonka hyväksyminen mahdollistaisi samaa sukupuolta olevien parien avioitumisen. Varatuomari ja kaupunginvaltuutettu Marika Visakorpi  (kd.) kommentoi tuolloin Uudelle Tielle, että uskoo perinteisen avioliiton kannattajien elintilan kapenevan, mikäli lainmuutos astuisi voimaan.

”On hyvin todennäköistä, että ajatus avioliitosta miehen ja naisen välisenä katsotaan hyvin äkkiä syrjiväksi,” hän huomautti huhtikuussa 2014 julkaistussa jutussa.

Nyt, noin kuusi vuotta myöhemmin, myös syyttäjänä työskentelevä Visakorpi toteaa, ettei ole yllättynyt monista tutkintapyynnöistä, joita Päivi Räsäsen Raamattuun pohjautuva avioliittonäkemys on aiheuttanut.

– Kyllähän tässä hyvin selvästi nähdään se, että jos on erilainen näkemys avioliitosta, niin ei sitä kauheasti saa ääneen sanoa tai ainakaan perustella.

Mielen pahoittamisesta rikos?

Marika Visakorpi kertoo aavistaneensa jo ennen lain hyväksymistä, että mahdolliset avioliittonäkemykseen liittyvät rikoskäsittelyt tulisivat kietoutumaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan -nimikkeen ympärille, aivan kuten Päivi Räsäsen tapauksissa on käynytkin. Kyseinen rikosnimike on Visakorven mukaan siitä ongelmallinen, että sen sisältämät ilmaukset ”panettelu ja solvaaminen” voidaan tulkita hyvin laajasti. Räsäsen tapausten tulkintalinjaan Visakorpi on pettynyt.

– Räsäsen sanomisissa tai esiintymisissä ei ole havaittavissa loukkaus­tarkoitusta tai vihaa. Enemmänkin kyse on mielipiteestä. Jos mielen pahoittamisesta yritetään tehdä rikos, ollaan hyvin omituisessa ja sananvapautta raskaasti rajoittavassa tilanteessa.

Räsäsen sanomisissa tai esiintymisissä ei ole havaittavissa loukkaus­tarkoitusta tai vihaa. Enemmänkin kyse on mielipiteestä. Jos mielen pahoittamisesta yritetään tehdä rikos, ollaan hyvin omituisessa ja sananvapautta raskaasti rajoittavassa tilanteessa.

Visakorven mielestä rikoskäsittelyt herättävät kysymyksen siitä, mitä synnistä ylipäätään voi enää puhua.

– Mennäänkö tässä siihen, että Raamatun tekstiä, jossa puhutaan synnistä, saa kyllä lukea, mutta sitä ei sovi mitenkään kommentoida tai ainakaan olla samaa mieltä?

Se merkitsisi Visakorven mukaan jo todella radikaalia uskonnonvapauden supistamista.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kommentoi loppusyksyllä Helsingin Sanomille: ”Raamattuun, Koraaniin tai vaikka Mein Kampfiin saa viitata, koska ei ole kiellettyä käydä keskustelua historiallisista teksteistä. Olennaista on, onko samaa mieltä ja missä yhteydessä tekstejä siteeraa.”

Visakorpi näkee Toiviaisen lausahduksen hyvin haastavana.

– Uskossahan on kysymys siitä, että ollaan jonkun pyhän kirjan opetuksen kanssa samaa mieltä.

Visakorven mielestä Raamattuun liittyviä rikostutkintoja käsittelevillä henkilöillä pitäisi olla hyvä ymmärrys teologiasta ja kristinuskon perusteista voidakseen arvoida tapauksia oikein.

– Pitäisi ymmärtää, mikä ero on vanhalla ja uudella liitolla ja toisaalta miksi ja miten Raamatussa puhutaan synnistä ylipäätään. Kyse ei ole siitä, että ihmistä haluttaisiin loukata vaan pelastuksen tarjoamisesta.

Kirjaroviot edessä?

Päivi Räsäsen viimeisin poliisikuulustelu liittyi vuonna 2004 julkaistuun pamflettiin, joka on edelleen nähtävillä netissä. Marika Visakorpi pitää ongelmallisena lakipykälää, jonka mukaan rangaistavaa ei ole vain kirjoittaa vaan myös pitää yleisön saatavilla materiaalia, joka saatetaan tulkita loukkaavaksi.

Teemme haastattelua Jyväskylän kaupunginkirjaston yläkerrassa, josta on suora näkymä alempien kerrosten pitkiin hyllymetreihin.

Siinä, että valtavasta aineistomäärästä on nostettu toistuvasti esiin juuri Räsäsen sanomiset, tulee jo jossain määrin ajojahdin vaikutelma.

– Sehän johtaa siihen, että esimerkiksi tämän talon pitäisi käydä läpi kaikki materiaalinsa, ettei siellä vain ole yhtään lausetta, joka panettelisi tai solvaisi ketään. Ja tämähän johtaa valtaviin kirjarovioihin.

Kirjastojen lisäksi myös kaikki kirjakaupat, kustantamot ja muut materiaalia esillä pitävät joutuisivat suurennuslasin alle, netistä puhumattakaan.

– Siinä, että valtavasta aineistomäärästä on nostettu toistuvasti esiin juuri Räsäsen sanomiset, tulee jo jossain määrin ajojahdin vaikutelma, Visakorpi toteaa.

Visakorvesta on erikoista, ettei Päivi Räsäsen avioliittokäsitystä näytetä ymmärrettävän edes yhtenä mahdollisena tulkintana. Miettiessään syitä kohuun hän arvelee, että ajatus yläpuolella olevasta auktoriteetista – Jumalasta – ei sovi postmoderniin yksilönvapautta korostavaan ajatteluun. Visakorvesta olisi parempi odottaa, mihin ratkaisuun päädytään kuin määrätä jatkuvasti uusia tutkintoja samantyyppisistä asioista.

– Jos tässä tullaan siihen tulokseen, että rikos ei täyty, silloin kelkka kääntyy päinvastoin. Hänen [Räsäsen] oikeuksiaan on radikaalisti loukattu.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää koskettavia tarinoita tilaamalla Uuden Tien täältä.