Maailman vaarallisin kynä

Miten me jouduimme tähän likakaivoon? Selviämmekö tästä hengissä? Näin Langkawin saaren poliisivankilasta Malesiasta viime viikolla vapautunut Timo Valtonen kertoo pohtineensa vankeutensa aikana.

Neljä Malesiassa pidätettyä suomalaista palasivat viime keskiviikkona Suomeen, kun malesialaiset viranomaiset päättivät karkottaa heidät maasta. Matkaseuruee­seen kuuluivat Timo ja Seija Valtonen sekä kaksi muuta henkilöä.

– Katsokaa, tässä on maailman vaarallisin kynä. Tämän takia jouduimme Malesiassa pidätetyiksi, julisti Timo Valtonen tiedotustilaisuudessa Helsinki–Vantaan lentoasemalla.

”Emme jakaneet traktaatteja”

Seurue pidätettiin tiistaina 20. marraskuuta Langkawin saarella, minne se oli saapunut Thaimaasta sunnuntaina 18. marraskuuta Seurueen pidätyksen syynä oli epäharmonian ja vihamielisten tunteiden aiheuttaminen. Timo Valtonen korostaa, että seurue ei ollut lähetysmatkalla.

– Olimme lomamatkalla, mutta kuten monilla muillakin matkoillani, jaoin tälläkin matkalla kyniä, joissa lukee paikallisella kielellä ”Jeesus sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä.”

Valtonen oli matkakumppaneineen jakanut kahden päivän aikana muutamia kymmeniä kyniä taksikuskeille, torikauppiaille ja ravintoloiden työntekijöille, joita he kohtasivat. Valtonen oikaisee myös aiemmin mediassa esitetyn virheellisen käsityksen, jonka mukaan seurue olisi jakanut maassa kristinuskon perusteita esitteleviä traktaatteja.

– Olin tietoinen siitä, että maassa ei saa tehdä lähetystyötä eikä pitää esillä Raamattua. Emme myöskään jakaneet traktaatteja. Mukanamme olleet traktaatit eivät olleet paikallisella kielellä. Ne oli tarkoitettu kolmanteen maahan, mutta turvallisuussyistä en paljasta mihin, hän toteaa ­median edustajille.

Matka poliisivankilaan

Miksi Timo Valtonen sitten halusi ylipäätään jakaa kyniä?

Kun pääsen keskustelemaan Valtosen kanssa kahden kesken, hän vastaa ojentamalla minulle passinsa. Vietnam. Kambodža. Thaimaa. Malesia, ja niin edelleen. Mies kertoo tehneensä viimeiset kolmekymmentä vuotta hengellistä, tavoittavaa työtä sekä Suomessa että ulkomailla. Matkoja ja kokemusta eri kulttuureista on kertynyt melkoisesti.

– Jaan aina pieniä lahjoja ihmisille. Etenkin Thaimaassa ihmiset iloitsevat näistä kynistä. En osaa lopettaakaan, Valtonen hymyilee.

Yhdessä kaupungissa paikallinen poliisi varoitti seu­ruetta jakamasta kyniä, ellei raamatuntekstiä liuoteta pois kynistä. Tiistaiaamuna Seija Valtonen antoi pari kynää turistikohteen parkkipaikalla yhdelle taksikuskille. Toinen kuski tuli seuruetta kohti, ja huusi seurueen kuskille: ”Viekää nämä henkilöt poliisille.”

– Jos meille olisi kerrottu ennakkoon mahdollisista seurauksista, olisimme jättäneet kynät jakamatta, Valtonen vakuuttaa.

Tiistai-iltapäivänä viisi poliisia ilmestyi Valtosten hotellin pihaan. Seurueen jäsenten matkalaukut pengottiin, ja heille huudettiin. Kaikki neljä laitettiin käsirautoihin, ja matka poliisivankilaan alkoi. Aluksi suomalaisille luvattiin, että he pääsevät pois, mutta vankilassa vierähti kaikkiaan kahdeksan vuorokautta.

Malesian vankilassa virkavalta vei seurueen omaisuutta.

– Minulla ei ole kuitenkaan mitään kannetta näitä poliiseja vastaan. Paljon enemmän huolettaa vankien kohtelu. Pidätystilanteessa he pilkkasivat meitä ja kyselivät: ”Sano meille, onko Jeesus Jumalan Poika? Sanoin tietysti, että on, ja hän myös rakastaa teitä, ja minä rakastan Jeesusta, Valtonen kertaa tapahtumia.

Ihmisoikeusrikkomukset ovat totta

Vankeudessa seurue kärsi nestehukasta. Sydän hakkasi ja pyörrytti. Timo Valtonen sai lopulta nestemäisen lääkkeen sydänvaivoihin pienen vesiannoksen kera, ja hän jakoi veden seurueen toisen miehen kanssa. Molempien olo parani hiukan. Valtonen kertoo, että naisten puolella Seija-vaimo ja tämän ystävä lauloivat, rukoilivat ja ylistivät Jumalaa yötäpäivää. He olivat myös saaneet rohkaista muita naisvankeja.

– Vankilakokemus oli raskas koettelemus, koska emme tienneet, miten meidän käy. Pelkäsimme kuolevamme, Valtonen tunnustaa.

Valtonen kertoo, miten narkomaanivankeja hakattiin bambukepeillä, kun nämä saivat vieroitusoireita selleissään. Heidän tuskanhuutonsa olivat eläimellisiä. Yksi naisvanki oli tehnyt itsemurhan. Valtonen on järkyttynyt siitä, että etenkin muslimimaissa sallitaan tällaiset vakavat ihmisoikeusrikkomukset.

– Näimme sen nyt omin silmin. Olimme itsekin shokissa ja masentuneita, hän sanoo.

Nyt Valtonen haluaisi puhua ennen kaikkea siitä, miten ihmisoikeudet toteutuvat Malesiassa ja muuallakin islamilaisessa maailmassa.

– Haluan olla mukana ihmisoikeustyössä, jotta takaamme kaikille ihmisille ihmisoikeudet ja arvokkaan kohtelun.
Valtonen painottaa, että Suomessa virkavalta on rehellistä, ja kaikkia ihmisiä kohdellaan tasavertaisesti.

Eurooppalainen oikeusjärjestelmä rakentui alun perin kymmenen käskyn varaan.

– Siksi osoitamme eri uskontokunnistakin tuleville rakkautta, ystävyyttä empatiaa. Kaikkialla maailmassa pitäisi huolehtia myös siitä, että kristittyjä ei sorreta vain siksi, että he kertovat Jumalan rakkaudesta Kristuksessa, Valtonen sanoo.

Hitaat reaktiot ihmetyksen aiheena

Malesialainen virkamies totesi Valtoselle, että on ihme, että heidät vapautettiin ilman tuomiota ja sakkoja. Sunnuntaina 25. marraskuuta Kansanedustaja Mika Niikko postasi Facebook-sivuillaan: ”Kahden vuoden vankeusrangaistuksen uhka, joka on minimi epäharmonian ja vihamielisten tunteiden aiheuttamisesta on sen verran vakava uhka, että teemme kaikkemme, jottei tuomiota lueta.”

Niikko on eri medioissa kritisoinut suomalaisten virkamiesten hitaita reaktioita prosessin aikana. Hän oli pidätettyjen omaisten kanssa hankkinut paikallisen lakimiehen, joka oli ollut yhteydessä Langkawin poliisiviranomaisten kanssa. Lakimiehen ja suurlähetystön virkamiesten yhteistyö tuotti myönteisen lopputuloksen.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!