Lepää rauhassa, Nuorten Kesä
Nuorten Kesä -tapahtumaa vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1965 nimellä ”Nuorten Herätyspäivät”. Kuva Nuorten Herätyspäiviltä Seinäjoelta vuonna 1973. KUVA: HANNU VÄLIAHON ARKISTO
Elokuun alussa Ryttylässä vietettiin viimeistä Nuorten Kesä -tapahtumaa. Valtakunnallisella tapahtumalla on pitkä historia, joka kertoo osaltaan myös kristillisen nuorisokulttuurin vaiheista.
Nuorten Kesä on puhutellut useita sukupolvia. Moni nykyinen aikuinen muistaa elävästi suurteltan pitkät penkkirivit, innostavat gospel-bändit ja puhujat. Toisen mieleen ovat painuneet parhaiten koulumajoitus, kiemurtelevat ruokajonot tai ihastukset. Tapahtuman muoto ja sisältö ovat vaihdelleet, mutta ydinsanoma on aina ollut sama: ilosanoma Jeesuksesta.
Millaisia vaiheita Nuorten Kesän yli 50-vuotiseen historiaan mahtui? Entä mitä uutta nuorille on tarjota jatkossa, kun kristillisellä kentällä on taas yksi nuortentapahtuma vähemmän?
Nuorilta nuorille
Nuorilla itsellään on ollut alusta asti vahva rooli Nuorten Kesän suunnittelussa ja toteuttamisessa. 1960-luvun alkupuolella eri puolille Suomea syntyi useita herätyskristillisiä nuorten ryhmiä, mutta niillä ei ollut yhteyttä keskenään. Kontakteja alkoi muodostua vuonna 1964 erilaisten hengellisten juhlien yhteydessä.
Seuraavana vuonna yksittäisten ryhmien taustajärjestöksi perustettiin Suomen Evankelisluterilainen Nuorisolähetys, joka fuusioitui myöhemmin Kansanlähetykseen. Elokuussa 1965 Nuorisolähetys järjesti ensimmäiset Nuorten Herätyspäivät, jotka vakiintuivat valtakunnalliseksi kesätapahtumaksi ja vaihtoivat myöhemmin nimeään.
Luovuutta ja paheksuntaa
1980-luku oli kokeilujen aikaa ja Kansanlähetyksen nuortentapahtumien sisältö alkoi hiljalleen muuttua luovempaan suuntaan, kertoo tuolloin nuorisotyötä johtanut pastori Mikko Aalto. Se herätti myös paheksuntaa.
– Kun esimerkiksi Savonlinnassa järjestetyssä Nuorten kesätapahtumassa oli jotain tanssin tapaista, jotkut reagoivat vahvasti.
Tosin tanssi-sanaa ei Aallon mukaan edes käytetty, vaan puhuttiin liikeilmaisusta. Jo monta vuotta Nuorten Kesän lavalla on kuitenkin nähty myös tanssia.
– Mikä oli kiellettyä silloin, on nyt sallittua. Oli niin toisenlaiset ajat.
Vuonna 1980 pidin Nuorten kesätapahtumassa radiosaarnan. Minulla oli ollut sydänongelmia jo pitkään, ja elämä niiden kanssa oli yhtä sinnittelyä. Saarnan aikana rytmihäiriöitä tuli niin paljon, että tuntui, etten selviä siitä hengissä. Kuitenkin sain jälkikäteen useita viestejä, joissa ihmiset kertoivat tulleensa radion äärellä uskoon saarnaa kuunnellessaan. Tässä toteutui raamatunkohta ’minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.’” – Mikko Aalto
Ulkopuolelta tulleista jännitteistä huolimatta hän muistelee lämmöllä dynaamista tiimiään, johon kuuluivat esimerkiksi Jukka Leppilampi, Outi Terho, Jarmo Sormunen ja Leif Nummela.
– Se oli energinen ja luova, eteenpäin suuntautuva tiimi, joka ei halunnut juuttua entisiin raiteisiin.
Ylistysmusiikin nousukausi
Eräänlaista murrosvaihetta elettiin myös 1990-luvun alkupuolella, jolloin nykyinen Suomen Evankelisluterilaisen Opiskelija- ja Koululaislähetyksen (OPKO) pääsihteeri Jussi Miettinen aloitti Kansanlähetyksen nuorisotyön johtajana.
– Siihen aikaan keskustelua käytiin muun muassa siitä, onko ok, että nuorisotapahtumassa on väriesitteet vai näyttävätkö ne liian kalliilta.
Ensimmäiset Miettisen järjestämät Nuorten Kesä -päivät pidettiin vuonna 1994 Alavudella, jonne hän kutsui Englannista ylistysmusiikin uranuurtajan Graham Kendrickin yhtyeineen. Se oli uutta ja ihmeellistä Suomen kristillisellä kentällä.
– Jännitimme, miten yhtye otetaan vastaan, kun sanottiin, että suomalaiset ovat niin jäykkiä, etteivät lähde vahvasti osallistavaan ylistysmusiikkiin mukaan. Kaikille oli iso yllätys, kuinka musiikki ja laulut tempaisivat ihmiset mukaansa ensimmäisestä sävelestä alkaen.
Kendrickin vierailusta Nuorten Kesässä alkoi ylistysmusiikin nousukausi Suomessa, Miettinen pohtii. Nuorten Kesä Alavudella on muutenkin jäänyt hänen mieleensä.
– Yhdessä illassa esiintyi muun muassa parilla kappaleella nuori trubaduuri Juha Tapio, Pohjanmaan suuruus. Edesmennyt evankelista Matti Karitotesi tuolloin, että tästä pojasta tulee vielä jotain.
Voittoja ja tappioita
Jussi Miettisen vuosia Nuorten Kesän johdossa väritti yhteistyö evankelista Kalevi Lehtisen kanssa.
– Uskallan sanoa, että satoja nuoria ellei enemmänkin on tullut uskoon näissä tapahtumissa Kalevi Lehtisen julistaman evankeliumin kautta.
Kohokohtien lisäksi Miettinen haluaa jakaa myös yhden suurimmista pettymyksistään: vuoden 1996 tapahtuman Lahden suurhallissa.
– Se oli hyvä tapahtuma, jonne tuli ehkä 3000–4000 nuorta, mutta määrä oli paljon vähemmän kuin olimme toivoneet ja budjetoineet.
Alavudella vuonna 1994 järjestetyn Nuorten Kesän viimeisenä päivänä alkoi valtavan iso sade. Vettä vain tuli ja tuli, ja kun juhlateltassa oli sähkölaitteita, mietimme, pitäisikö tapahtuma lopettaa siihen. Rukoilin julkisesti, että jos on Jeesus sinun tahtosi, että jatkamme tapahtumaa, niin pyydämme, että sade loppuisi. Siinä hetkessä sade lakkasi kuin seinään. Tapaus on jäänyt monen mieleen, mutta itse taisin olla kaikkein yllättynein. Se oli hetki, jolloin taivas kosketti maata.” – Jussi Miettinen
Kyseisen Nuorten Kesän innoittamana Suomesta lähti kuitenkin poikkeuksellisen suuri joukko nuoria lyhytaikaiseen lähetystyöhön etenkin Operaatio Mobilisaation kautta.
– Siitäkin selvittiin ja varmasti jotain opittiin. Kyynelten ja kipujen keskellä oli siunaustakin mukana.
Yhden aikakauden päätös
Nuorten Kesä ei ole ainoa kristillinen nuortentapahtuma, joka on tullut tiensä päähän. Kansanlähetyksen nuorisotyön, Nuorten Maailman, aluekoordinaattori Toni Kokkosen mukaan vastaavanlaista muutosta on ilmennyt nuorisotyön kentällä 2000-luvun alusta asti. Hän ajattelee, että tapahtumat, joilla vedotaan suuriin ihmisjoukkoihin ja joita myydään seurakunnille, eivät ole tämän hetken trendi.
– Luulen, että tapahtumakristillisyydestä on aika ajanut ohi. Enää kristillisiä festareita ei ole joka nurkalla.
Kylän nuoriso ryyppäsi monena vuonna läheisellä Ykslammilla ja tuli sen jälkeen häiriköimään Nuorten Kesään. Tämän negatiivisen perinteen vuoksi järjestysmiehiä ja pippurisumutetta tarvittiin vuosi vuodelta enemmän.
Muistan vuodelta 2015 erään nuoren miehen, jonka vartija joutui laittamaan rautoihin ja poliisi hakemaan pois. Samana syksynä sain tämän nuoren miehen ja hänen kaverinsa yhteystiedot ja kuulin, että he olivat varusmiehiä. Kävin sotilaskodissa tapaamassa heitä ja kysyin, mistä oli kyse. Meillä oli hieno kohtaaminen, ja sain rukoilla heidän puolestaan. Sen jälkeen he eivät enää tulleet porukalla häiriköimään.” – Toni Kokkonen
Samalla Kokkonen kuitenkin kertoo arvostavansa suuresti Maata Näkyvissä -tapahtumaa, joka houkuttelee edelleen nuoria pitkienkin matkojen takaa.
– Maata Näkyvissä -tapahtumaa siunaan hirveästi. Se on todella tärkeä tapahtuma Suomen Siionissa.
Musiikkifestarit vetävät nuoria
Jussi Miettinen ei allekirjoita ajatusta siitä, että suurten kristillisten tapahtumien aika olisi ohi sosiologisena ilmiönä.
– Ihmisen perustarpeisiin kuuluu tulla yhteen. Satoja tuhansia nuoria osallistuu kesäisin erilaisiin tapahtumiin. Jos järjestetään esimerkiksi Ruisrock tai vastaava, ei sieltä nuoria puutu. Ongelma on siinä, että emme elä herätyksen aikoja ja joskus jopa tavallisen kristityn näkökulmasta se, mitä kristillinen nuorisotyö tarjoaa, ei ole kyllin vetovoimaista.
Jos ympäri Suomea olisi vahvaa herätystä, tapahtumia syntyisi väistämättä – vaikka sitten nuorten itsensä toimesta, Miettinen uskoo. Suuret, kristilliset tapahtumat tarjoavat myös häivähdyksen festaritunnelmasta.
– Onhan se aina kristikunnan tappio, jos nuorille ei ole tarjota tilanteita, joissa he saavat isolla joukolla juhlia ylösnoussutta Vapahtajaa ja kokea, ettei heidän tarvitse lähteä maailmaan etsimään yhteisöllisyyttä ja iloa.
Missä on tunnustuksellinen nuorisotyö?
Seurakuntien nuorisotyöllä on ollut aiemmin olennainen merkitys suurille kristillisille tapahtumille. Seurakunnista on lähdetty busseilla matkaan ja autettu järjestelyissä. Vahvoja uskovien nuorten porukoita ja nuorisotyötä ei kuitenkaan ole enää aiemmassa mittakaavassa.
Toni Kokkonen ja Jussi Miettinen ovat molemmat havainneet, että samalla, kun yhteiskunta on maallistunut, myös seurakuntien nuorisotyö on heikentynyt ja nuorisotyöntekijöiden koulutus muuttunut.
– Se ei ole enää tunnustuksellista siinä merkityksessä kuin aiemmin, Miettinen toteaa.
OPKO:n pääsihteerinä Miettinen näkee ilmiön myös syksyisin uusien opiskelijoiden aloittaessa.
– Ei ole enää niin paljon kristittyjä opiskelijoita, joiden ensimmäinen kysymys on, mihin kristilliseen opiskelijaporukkaan lähden mukaan.
Samaa hän on kuullut muiltakin järjestöiltä.
– Nuorisotyö on aina myös huomisen rakentamista. Jos uskovien nuorten määrä tasaisesti laskee, kerrannaisvaikutukset ovat huolestuttavat.
Virran kääntymistä odotellessa apuna voisi olla kristillisten toimijoiden yhteistyö, kristinuskon perusasioiden korostaminen sekä uskovien nuorten rohkaiseminen ja varustaminen, hän pohtii. Myös mediaa olisi tärkeää hyödyntää.
– Siellähän nuoret ovat. Jos Jeesus antaisi kaste- ja lähetyskäskyn nyt, hän varmaan sanoisi, että menkää kaikkeen maailmaan älkääkä unohtako somea.
NUORTEN KESÄN TÄRKEÄT VUOSILUVUT
1965 Suomen Evankelisluterilainen Nuorisolähetys järjesti Tampereella ensimmäiset Nuorten Herätyspäivät.
1980 Tapahtuman nimi muutettiin Nuorten kesätapahtumaksi. Taustalla oli ajatus siitä, ettei herätys-sana välttämättä kolahda nuoriin.
1994 Tapahtuman nimi lyheni Nuorten Kesäksi.
2000 Eri paikkakunnilla kiertänyt tapahtuma vakiintui Hausjärven Ryttylään, Kansanlähetyksen lähetyskeskuksen yhteyteen.
2008 Järjestettiin ensimmäinen taide- ja toimintapainotteinen Life-leiri, joka päättyi Nuorten Kesään. Life-leiriä oli jo aiempina vuosina edeltänyt taiteisiin keskittyvä Taiteiden Kesä -leiri.
2021 Elokuussa vietettiin Ryttylässä viimeinen Nuorten Kesä -tapahtuma parinsadan nuoren voimin.
Miksi Nuorten Kesä loppui?
Kuulun itse niihin, joille Nuorten Kesä edustaa kultaisia nuoruusmuistoja 2000-luvun alkupuolelta ja on ollut ensimmäinen portti Kansanlähetyksen toimintaan. Kaatosade ja ukkosmyrskyt kuuluivat päivien ohjelmaan lähes yhtä varmasti kuin hyvä musiikki, kaverit ja Ryttylän idyllinen kesämaisema. Elokuinen uutinen yllätti: miksi legendaarisen tapahtuman täytyy loppua?
Kansanlähetyksen nuorisotyön, Nuorten Maailman, aluekoordinaattori Toni Kokkosen mukaan en ole ainoa kyselijä – niin monilla on lämpimiä muistoja Nuorten Kesästä. Onpa joku löytänyt sieltä puolisonkin.
Kokkosen mukaan kyse ei olekaan siitä, että itse tapahtumassa olisi jotain vikaa. Nuorten Kesä ei kuitenkaan ole enää vuosiin ollut sellainen tuhansien kävijöiden festari, jollaisena itsekin sen muistan. Sen roolia on pohdittu jo kauan.
Seurakunnille myytävän massatapahtuman sijaan Nuorten Kesä on profiloitunut 2010-luvulla enemmänkin liikkeen omaksi juhlaksi, johon on osallistunut 200–300 nuorta. Vastaavan kokoisia tapahtumia Nuorten Maailma järjestää melko rutiinilla, sillä myös isoskoulutus tai muu viikonloppuleiri saattaa kerätä 150–200 nuorta, Kokkonen kertoo.
Mitä tilalle?
Nuorten Kesän lopettaminen ei Kokkosen mukaan ollut varsinainen resurssikysymys, mutta nuorisotyössä koetaan, että nyt on aika panostaa muihin työmuotoihin. Viikon mittainen taide- ja toimintaleiri Life palaa Ryttylän kesään ensi vuonna useiden järjestöjen yhteisprojektina. Kansanlähetyksen lisäksi järjestäjinä ovat Suomen Raamattuopisto, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys sekä Creative Arts Europe.
Kesällä 2023 alkavat myös nuorille suunnatut kotimaan ja ulkomaan aktiot.
– Uskomme, että nämä vievät Jumalan valtakunnan työtä eteenpäin.
Tämän kesän uutuutena oli myös Kansanlähetyspäivien nuortenleiri eli Köppärit, mutta Kokkonen ei halua ajatella sitä Nuorten Kesän korvaajana.
– Köppärit on oma juttunsa. Kokisin teennäisenä siirtää Nuorten Kesän toisen tapahtuman paikalle. Joskus kristillisellä kentällä tapahtumasta halutaan pitää kiinni enemmän tunnesyistä kuin että se palvelisi tarkoitustaan.
Auto kunniallisesti talliin
Onko Kansanlähetyksellä uusien avausten myötä enää tarjontaa sellaiselle nuorelle, jonka usko vasta orastaa? Leireillä ja aktioissa on festareita vaikeampi piiloutua suuriin yleisömassoihin.
Toni Kokkosen mukaan Life-leiri ja muutkin Nuorten Maailman leirit ovat matalan kynnyksen leirejä. Aktioissakin toiminta voi olla palvelevaa aktiivisen todistamisen sijaan.
– Aktioon voi lähteä myös aralla, kyselevällä mielellä. Itsekin siivosin Israelissa Caspari-keskuksen kellaria.
Kymmeniä vuosia jatkuneen Nuorten Kesän loppuminen ei tunnu Kokkosesta haikealta.
– Jumala kutsuu uusiin tuuliin. Ei ole sellainen olo, että jotain jäisi kesken. Moni kristillinen tapahtuma loppuu niin, että ihmiset kuolevat pois tai tapahtuma ajaa karille. Koimme enemmänkin, että ajoimme auton kunniallisesti talliin.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: