Lähetystyöhön tarvitaan uskoa ja tietoa

”Lähetysteologiamme ja kaikki teologiamme tarvitsee kipeästi uskon hermeneutiikkaa. Jumalan missio, johon me osallistumme, kohtaa epäuskon massiivisen mahdin ja tähtää aina siihen, että Pyhän Hengen voimassa annettu elävä todistus Ylösnousseesta synnyttää uskon. Usko voittaa epäuskon”, totesi Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen äskettäin seminaarissa ”Kirkon missio ja globaali kristinusko”. Hän on työskennellyt huomattavan osan akateemisesta urastaan Kiinan kirkon hyväksi.

Ruokasen mielestä seurakunnissa on jo nyt paljon lähetysrakkautta, ja se voisi vielä vahvistua, jos ”rohkenemme käyttää lähetysteolo­giassa ja kaikessa teologiassa Raamatun realistista kieltä ja pitäydymme varhaisten vuosisatojen oppiin.” Ruokanen peräänkuulutti kristinuskon klassista itseymmärrystä.

Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologi Jaakko Rusama puolestaan on pahoitellut sitä, että nykyään teologian maisterin, kanttorien ja Diakonia-ammattikorkeakoulun koulutukseen ei kuulu yhtään pakollista kurssia lähetysteologiasta, missiologiasta eikä lähetystyöstä. Kirkko nakertaa Rusaman mukaan näin itse maata lähetystyön alta. ”Onko Suomen ev. lut. kirkko ihan oikeasti kiinnostunut siitä, että sen tulevilla työntekijöillä on tieto ja ymmärrys siitä, mitä kirkon olemukseen kuuluva missio tarkoittaa?” Rusama kysyi kansainvälisen työn arviointipäivässä Kirkkohallituksessa.

Luterilaisessa kirkossa erityisesti nuorempi papisto suhtautuu liian usein välinpitämättömästi tai kielteisesti lähetystyöhön. Rusaman mukaan ”heiltä puuttuu tietoa, jonka tilalla on vanhoja ja virheellisiä käsityksiä”.

Herätys ja lähetys kulkevat käsi kädessä. Toista ei pidemmän päälle voi olla ilman toista.

Nämä ovat painavia puheenvuoroja kahdelta maamme johtavalta lähetystyön asiantuntijalta. Ruotsin ev.-lut. kirkon lähetystyön nykytilanne on surullinen esimerkki siitä, mitä lähetystyölle tapahtuu, kun klassisen kristinuskon mukainen usko ei enää pääse olennaisesti vaikuttamaan. Jotta lähetystyö säilyisi elinvoimaisena, tarvitaan tarpeeksi tietoa omasta uskosta sekä sydämellistä sitoutumista siihen. Siellä missä ei enää uskota ihmisen todelliseen syntisyyteen, Kristuksen tuoman pelastuksen ainutlaatuisuuteen, ja henkilökohtaisen uskon välttämättömyyteen, lähetystyö ei voi säilyä elinvoimaisena.

Suomalaisissa lähetys- ja herätysliikkeissä on aina korostettu, että herätys ja lähetys kulkevat käsi kädessä. Toista ei pidemmän päälle voi olla ilman toista. Raamatullista uskoa ei kuitenkaan synny vaatimalla ja ihmisten aktiivisuudella. Jumala itse lahjoittaa uskon siellä, missä Jumalan sanaa julistetaan puhtaasti, koko rikkaudessaan. Kaikilla suomalaisen lähetystyön ystävillä on nyt aivan erityinen vastuu siirtää uskon ja lähetysnäyn perinnettä seuraavalle sukupolvelle.

Mistä tulevat tulevaisuudessa uudet lähetystyöntekijät, lähetystyön kannattajat ja maksajat? Ne nousevat sieltä, missä Jumala itse on saanut herättää nuoria ottamaan paikkansa ja kantamaan vastuuta Jumalan maailmanlaajassa suunnitelmassa. Tällainen herääminen vaatii myös vanhemmalta, lähetystyötä rakastavalta sukupolvelta paljon rakkautta, palvelualttiutta, tukea ja esirukousta.