Lähetyskutsu sai siivet

Lähes 30 vuotta sitten Janne Ropponen löysi pöytälaatikostaan Uuden testamentin ja psalmit. Siitä aukesi ovi johonkin aivan uuteen. Suomen Lähetyslentäjien toiminnanjohtaja työskenteli seitsemän vuotta lähetyslentäjänä Ugandassa ja Mongoliassa. 

Janne Ropposen elämässä kaikki oli hyvin syksyllä 1989, kun hän alkoi lukea ensimmäisellä luokalla saamaansa Uutta testamenttia. Oli ollut toisenlaisiakin aikoja: Janne oli ollut koulukiusattu yläasteella.

– Matteuksen evankeliumia lukiessani muistin, miten Jumala oli pitänyt minusta huolen vaikeina aikoina. Mieleeni palasi rukous, jonka olin yläaste­ikäisenä rukoillut: ”Jumala, jos olet olemassa, muuta elämäni, niin seuraan sinua.” Tajusin, että Jumala on muuttanut elämäni – nyt minun kuului tehdä oma osuuteni.

Kutsumus löytyi Linnanmäellä

Janne Ropponen rukoili ja kyseli, mikä voisi olla hänen palvelutehtävänsä. Vastaus tuli nopeammin kuin mies aavistikaan.

– Keväällä 1990 olin Helsingissä, Linnanmäellä, kun ylitseni lensi Cessna-pienlentokone. Siitä alkoi keskustelu mukanani olleen Juho Juutilaisen kanssa, joka oli ollut lähetyslapsena Japanissa. Hän kertoi tutustuneensa MAF-järjestöön ja siihen, mitä lentämällä voi tehdä kehitysmaissa. Innostuin heti. Seuraavana viikonloppuna olin jo Malmin lentokentällä ottamassa selvää lähetyslentotyöstä.

Ihmiset tulivat juttelemaan lennolla mukana olleelle sairaanhoitajalle ja sanoivat: ”Samson pääsi taivaaseen. Hän on turvassa nyt.”

Nuori mies hankki lentolupakirjan ja lentokokemusta. Hän teki samanaikaisesti tutkimusta väitöskirjaansa varten ja työskenteli Nokia Telecommunicationsilla.

– Koin monenlaista johdatusta. Kun oli puutetta vaikkapa varoista lentokoulutukseen, jostakin aina rahat järjestyivät ihmeellisellä tavalla. Siinä oli suurempi käsi takana.

Janne Ropponen oli 29-vuotias, kun hän pääsi vihdoin lähtemään perheensä kanssa Ugandaan lähetyslentotyöhön. Mies oli juuri väitellyt kauppatieteiden tohtoriksi. Pariskunnalla oli kolme lasta: yksi- ja viisivuotiaat sekä kuukauden ikäinen vauva.

– Lensin Niilin yli monta kertaa päivässä ja ihmettelin, että täällä nyt olen.

Jumalan miehen kuolema puhutteli

Ensimmäisellä sairaslennollaan Ugandassa Janne Ropposen tehtävänä oli kuljettaa moottoripyöräonnettomuudessa kallovamman saanut Samson-niminen evankelista Kisorosta Kampalan sairaalaan. Troppisesta myrskyrintamasta selviydyttyään Ropponen laskeutui Kisoron lentokentälle. Sinne oli kokoontunut suuri joukko Samsonin sukulaisia ja ystäviä, jotka itkivät ja rukoilivat. Samson oli tajuton, mutta hengitti ja hänen sydämensä löi, kun häntä siirrettiin koneeseen.

Lentokone joutui rajuun turbulenssiin. Mukana olleet ugandalainen lääkäri ja amerikkalainen sairaanhoitaja – joiden ainoat käytettävissä olevat apuvälineet olivat stetoskoopit – yrittivät elvyttää potilasta, kun tämän sydän lakkasi lyömästä. Samson kuoli lennon aikana.

Ropponen pystyi pitämään itsensä kasassa ja lentämään ruumiin kanssa Kisoroon ja sieltä takaisin Kampalaan. Kotona jännitys viimein laukesi ja lentäjän kädet alkoivat täristä. Hän mietti, oliko ollut mitään järkeä yrittää niin kovasti, kun lopputulos oli se, että potilas kuoli.

Samsonille järjestettiin isot hautajaiset – suremaan jäivät leskivaimo ja pariskunnan Blessing-niminen vauva.

– Ihmiset tulivat juttelemaan lennolla mukana olleelle sairaanhoitajalle ja sanoivat: ”Samson pääsi taivaaseen. Hän on turvassa nyt. Te yrititte parhaanne, olette meidän siskojamme ja veljiämme.” Oli hienoa kuulla, että viesti uskostani Jumalaan – mikä minut pelastaa ja antaa minulle voimia – oli mennyt ihmisille perille siitäkin huolimatta, että Samson menehtyi, Janne Ropponen toteaa liikuttuneena.

Uganda ja Mongolia – kaksi erilaista lähetyskenttää

Ropposen perhe asui Ugandassa vuosina 1998–2000. Maa oli sekasortoisessa tilassa: valtavan aids-ongelman lisäksi siellä oli paljon pakolaisia Ruandasta ja Sudanista. Myös maan sisällä käytiin taisteluita ja tiet olivat huonossa kunnossa. Paimentolaisetkin puolustivat karjaansa konekiväärien kanssa. Usein ainoa turvallinen tapa saada apu perille olivat lentokoneet.

– Kuljetimme kuumuudesta ja kuivuudesta kärsiville alueille hätäaputarvikkeita. Veimme avustustarvikkeita myös pakolaisleireille. Lisäksi lennätimme veripusseja Pohjois-Ugandan sairaaloihin, lentäjä kuvaa.

Janne Ropposen työnkuvaan kuului poikkeuksellisiakin lentoja: Hän lennätti useita kertoja silmälääkäriä vaikeakulkuisille seuduille. Monet saivat näkönsä takaisin, kun lääkäri teki kaihileikkauksia. Toisinaan MAF:in lentokoneilla evakuoitiin lähetysjärjestöjen työntekijöitä ja paikallisia ihmisiä taistelujen keskeltä.

Vuonna 2000 Janne Ropponen lähetettiin Mongoliaan, jossa hän toimi viiden vuoden ajan lähetyslentäjänä. Sinä aikana perheeseen syntyi neljäs lapsi. Haasteet olivat toisenlaisia kuin Ugandassa: maassa ei käyty taisteluja, mutta välimatkat paikasta toiseen olivat pitkiä, eikä teitä juuri ollut. Talvella saattoi olla yli 50 astetta pakkasta.

– Opimme kielen ja kulttuurin ja rakastuimme Mongoliaan. Tulimme maahan vuosi sen jälkeen kun lähetyslentotyö oli aloitettu siellä. Ihmiset olivat innostuneita uskosta ja nuoret seurakunnat halusivat lähettää lähetystyöntekijöitä. Oli innostavaa nähdä, miten Mongolian kirkko kasvoi.

Mongoliassa oli ennen Ropposten tuloa ollut vakava luonnonkatastrofi: laitumet jäätyivät, eikä karja saanut ravintoa. Sen seurauksena monet köyhtyivät ja muuttivat kaupunkeihin etsimään parempaa toimeentuloa, mitä ei kuitenkaan ollut tarjolla. Maaseudulla asuvia kannustettiin perustamaan pienyrityksiä mikrolainojen avulla.

– Lennätimme projektityöntekijöitä, teimme sairaslentoja ja kuljetimme raamattukoulun opettajia. Kerran pääsin jopa jakamaan raamattukoulun päästötodistuksia, lentäjä kertoo.

Janne Ropponen toimii nykyisin liikennelentäjänä ja koordinoi Suomen Lähetyslentäjien toimintaa järjestön toiminnanjohtajana.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!