Lähetysjohtaja Daniel Nummela: ”Visiomme haastaa meidät tuntemaan Raamatun syvällisemmin”

Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Daniel Nummela paalutti ensimmäisessä linjapuheessaan Raamatun arvovaltaa.

Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Daniel Nummela piti linjapuheensa Kansanlähetyspäivillä 3.7. KUVA: PHILIPPE GUEISSAZ

Kansanlähetyksen visio kuuluu ”Raamattu rakkaaksi, evankeliumi kaikille”.

Kansanlähetyksessä olemme sitoutuneet vahvasti Raamattuun eli Jumalan sanaan. Tunnustamme, että Raamattu on Jumalan ilmoitus itsestään ihmisille. Tästä seuraa, että Raamattu on erehtymätön ja luotettava kaikissa asioissa, mistä se opettaa.

Raamattuun sitoutuminen haastaa meitä tuntemaan Raamatun syvällisemmin. Meidän ei tule rakastaa Raamattua vain juhlapuheissa ja Facebook-päivityksissä vaan ennen kaikkea omassa arkisessa elämässämme. Jotta Raamattu voi todella olla meille rakas, tulee sen lukemisen tai kuuntelemisen kuulua osaksi arkirutiinejamme.

RAAMATTU HAASTAA meitä myös järjestönä ja yhteiskunnan jäseninä. Koska Kansanlähetyksessä olemme sitoutuneet siihen, että Raamattu on kokonansa totuus, meidän tulee pitäytyä Raamatun opetukseen myös silloin, kun se poikkeaa yhteiskunnan valtavirrasta. Tänä päivänä näin on esimerkiksi avioliittokysymyksen suhteen.

Kansanlähetyksessä haluamme jatkossakin horjumatta pitäytyä siihen, että avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto, jonka Jumala on tarkoittanut jatkumaan ihmisen elämän loppuun asti. Kansanlähetys ei myöskään rinnasta avosuhdetta avioliittoon, koska siinä ei selkeästi ja julkisesti sitouduta elinikäiseen liittoon. Seksuaalinen kanssakäyminen kuuluu avioliittoon. Rohkaisemme avosuhteessa eläviä pareja solmimaan avioliiton.

Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että tuomitsemme ja torjumme ihmiset, jotka ovat kompastuneet näissä asioissa. Meidän tulee olla rakkaudellisia ja empaattisia samalla, kun pidämme kiinni Raamatun opetuksista. Olemme kaikki poikenneet Jumalan tahdosta monin tavoin.

EMME MYÖSKÄÄN ole muuttamassa opetustamme paimenvirasta ajan hengen mukaiseksi. Meiltä on kysytty, miksi emme hyväksy naisten pappisvirkaa, vaikka saatamme tehdä yhteistyötä Raamatun vastaisesti opettavien miespuolisten paimenten kanssa.

Kansanlähetys ei ole ensisijaisesti kirkkopoliittinen tai yhteiskunnallinen liike vaan lähetysjärjestö.

Kysymys on otettava vakavasti. Meillä on aina kiusaus olla epäjohdonmukaisia. Siksi on todettava, että jumalanpalvelusyhteistyöstä tulee pidättäytyä kaikkien sellaisten henkilöiden kanssa, jotka opettavat selkeästi vastoin Jumalan sanaa.

Samalla on kuitenkin todettava, että tarkkaa rajaa yhteistyölle on äärimmäisen vaikea vetää. Tärkeintä on, että itse pidämme rohkeasti esillä Raamatun mukaista opetusta ja samalla pyrimme toimimaan niin, että käytännön ratkaisut tukevat tätä viestiä.

KANSANLÄHETYS EI ole ensisijaisesti kirkkopoliittinen tai yhteiskunnallinen liike vaan lähetysjärjestö. Synti vaikuttaa kuitenkin myös siihen, miten visiomme toinen osa – evankeliumin vieminen kaikille – toteutuu työssämme ja elämässämme.

Vastuuta on helppo siirtää vieruskaverille. Ehkä sinäkin olet joskus rukoillut, että Suomessa alkaisi herätys. Rukoiletko tuolloin vain ympärillä olevien ihmisten herätystä vai kohdistatko sanat myös omaan sydämeesi? Sen sijaan, että poimimme vieruskaverin silmästä rikkoja, meidän tulee kysyä, miten on oman sydämemme laita. Olenko minä herätyksen tilassa?

OLIN PERHEENI kanssa kymmenen vuotta lähetystyössä Japanissa. Kun toimimme siellä seurakuntatyössä, sain oppia, että evankelioimisessa erityisen tärkeää on henkilökohtaisten kontaktien synnyttäminen. Evankeliumi leviää kaikkein tehokkaimmin yhdeltä henkilöltä toiselle henkilölle ja tarvitsee kasvualustakseen vakaan seurakuntayhteyden.

Siksi on tärkeää kysyä, millainen näky meillä on evankelioimisesta. Tavoitammeko ihmisiä siinä määrin kuin haluaisimme? Entä millaiseen hengelliseen kotiin ohjaamme tavoittamamme ihmiset?

Osaatko sinä sanoa, missä sinun hengellinen kotisi on? Onko hengellinen kotisi Kansanlähetyksessä vai paikallisessa seurakunnassa vai kenties jossain muualla? Kokemukseni mukaan vastauksia on monia. Taipumus on kuitenkin siihen suuntaan, että yhä useampi työmme ystävä kokee Kansanlähetyksen hengelliseksi kodikseen ja yhä harvempi kotipaikkansa paikallisen seurakunnan.

AJASSAMME ON kuitenkin yhä enenevässä määrin myös hengellistä kodittomuutta. Miten me Kansanlähetyksessä vastaamme ihmisten tarpeeseen kokea hengellistä yhteyttä toisten kristittyjen kanssa?

Ajatus siitä, että Kansanlähetys haluaa tarjota hengellisen kodin työnsä ystäville, on kuulunut näkyymme jo liikkeen alusta saakka. Käytännössä meidän on kuitenkin ollut vaikea löytää yhteistä mallia hengellisestä kodista. Näin olemme päätyneet rakentamaan hieman erilaisia hengellisiä koteja eri puolilla Suomea.

Ajattelen, että tähän olisi hyvä löytää yhdessä muutos niin, että toiminnassamme mukana olevat ihmiset voisivat tunnistaa Kansanlähetyksessä saman hengellisen kodin koko maassa.

KANSANLÄHETYKSELLÄ ON vuosikymmenten ajan ollut hyvät ja läheiset suhteet Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Ymmärrykseni mukaan näin on myös tänään. Paikoin tila on kuitenkin käynyt ahtaaksi.

Jotta työmme voi jatkua myös tulevaisuudessa, on tärkeää vahvistaa itsenäistä toimintaa yhteisen toiminnan rinnalla. Siltoja ei kuitenkaan pidä polttaa eikä toimivia yhteistyösuhteita lopettaa. On tärkeää rakentaa hyviä yhteyksiä niin liikkeemme sisällä kuin kirkkomme suuntaan muita kotimaamme herätysliikkeitä ja luterilaisia toimijoita poissulkematta.

Puheen kokopitkän version voi lukea Kansanlähetyspäivien verkkosivuilta.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: