Lähetyksen ammottava kuilu
Vain yksi prosentti maailman kristityistä on aktiivisesti mukana tavoittamassa niitä, jotka eivät ole koskaan saaneet kuulla evankeliumia. Mistä se kertoo?
YHDEKSÄN KRISTILLISTÄ LÄHETYSJÄRJESTÖÄ, Operaatio Mobilisaatio veturinaan, on mukana The Mission Gap (suom. Lähetyksen kuilu) nimisessä projektissa (missiongap.org). Projektin tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen ilmeiseen vääristymään, että vain yksi prosentti maailman kristityistä on aktiivisesti mukana tavoittamassa niitä, jotka eivät ole koskaan saaneet kuulla evankeliumia. Syyt tähän tilanteeseen ovat moninaiset, ja projektin puitteissa on tarkoitus selvittää näitä syitä.
YKSI SYY VÄHÄISEEN LÄHETYSINTOON on tiedon ja opetuksen puute. Moni kristitty ei tiedä, kuinka monet sadat miljoonat ihmiset ovat evankeliumin ulottumattomissa. Vielä enemmän on niitä, jotka ajattelevat, että varsinaisesti lähetystyössä voivat olla mukana vain erityisen lahjakkaat tai kokotoimista kristillistä työtä tekevät. Kuitenkin jokainen kristitty on kutsuttu rukoilemaan ja toimimaan niiden puolesta, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia.
Liberaali teologia on hämärtänyt ymmärryksen siitä, että ihminen ilman Kristusta kulkee kohti iankaikkista kadotusta.
Esteenä voivat olla myös monenlaiset tunteet aina oman riittämättömyyden ja lahjattomuuden tunteesta puhtaaseen mukavan elämän tavoitteluun saakka. Harvoilla on kuitenkaan mitään ylipääsemättömiä esteitä. Ne, jotka on kutsuttu lähtemään kohtaavat kentällä haasteita, jotka ovat onneksi voitettavissa: kieltä voi oppia, vieraaseen kulttuuriin voi tottua ja käytännön asiat voivat järjestyä. Lähetystyötä sisältäpäin tuntevat tietävät, miten uskomattoman erilaisista taustoista tulevat erilaiset ihmiset voivat tehdä hedelmää kantavaa lähetystyötä.
Epäilemättä kaikkein suurin syy siihen, miksi niin tavattoman harva kristitty kantaa sydämellään tai konkreettisesti tekee jotakin evankeliumin levittämiseksi tavoittamattomien keskuuteen, on selkeän näyn puute. Liberaali teologia on hämärtänyt ymmärryksen siitä, että ihminen ilman Kristusta kulkee kohti iankaikkista kadotusta. Epäselvä opetus on johtanut siihen, että kristityt eivät näe omaa vastuutaan tehdä lähetystyötä.
VIIME VUOSINA ON OLLUT myös paljon puhetta siitä, kuinka lähetyskenttä on tullut meidän luoksemme. Uskosta vieraantuneen suomalaisen tavoittaminen on yhtä lailla evankeliumin levittämistä kuin kulttuurirajat ylittävä työkin. Jokainen uskova sydän on lähetystyöntekijä, ja jokainen epäuskoinen sydän on lähetyskenttä. Tämä on kaikki totta. Samanaikaisesti mikään ei voi korvata lähetystyöntekijöiden lähettämistä yli kulttuurirajojen. Jos nykyistä useampi kristitty ei tule ulos mukavuusvyöhykkeeltään ja ole valmis ylittämään kulttuuri- ja kielirajoja evankeliumin tähden ja jos heille ei löydy uusia lähettäjiä, sadat miljoonat eivät koskaan saa kuulla evankeliumia.
POHJOISMAISEN LÄHETYSTYÖN historian alussa joukko vanhempia ruotsalaisia naisia saivat sydämelleen kaukaiset kansat, jotka eivät tienneet mitään Jeesuksesta. Alkoi vuosikymmenten rukous ja kätten työ, minkä tuloksena miljoonat saivat kuulla hänestä ja syntyi kokonaisia uusia kirkkoja. Nyt tuo alkuperäinen Jumalan sytyttämä lähetysnäky on liberaalin teologian ansiosta Ruotsissa enää hiilloksilla ja muissakin pohjoismaissa himmenemässä. Jumala sytyttäköön sen uudestaan meidän sydämissämme.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta:
