Laaja tutkimusaineisto osoittaa: Usko ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä

Jos ajan henkeä on uskominen, vahvat vakaumukset ovat vaarallisia. Parempi on olla ikuinen etsijä ja epävarma kyselijä. Erityisesti jos kyse on uskonasioista. Asian yllättävä kääntöpuoli on, että vahva uskonnollinen vakaumus ei hyvinvoinnin näkökulmasta ole ollenkaan huono asia.

– Sekä vakaumukselliset ateistit että vakaumukselliset kristityt voivat paremmin kuin agnostikot ja sellaiset maallistuneet ihmiset, jotka eivät tiedä, mihin uskovat. Lisäksi uskonnollisten ihmisten hyvinvointi on korkeammalla tasolla kuin ateisteilla, sanoo Itä-Suomen yliopistossa psykologian väitöskirjaa valmisteleva Harri Koskela.

Koskela tutkii uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin suhdetta. Hänen tutkimusaineistonsa koostuu 880 suomalaisen aikuisen kyselyvastauksista. Hyvinvointia koskevissa kysymyksissä selvitetään muun muassa, kuinka onnelliseksi ja tyytyväiseksi ihminen kokee itsensä. Uskonnollisuuteen liittyvillä kysymyksillä selvitetään muun muassa ihmisen osallistumista hengellisiin tilaisuuksiin, rukousaktiivisuutta, Raamatun lukemista ja uskonnon merkitystä ihmiselle.

Uskonnon ja hyvinvoinnin suhdetta on tutkittu kansainvälisesti paljon. Tutkimusnäyttö uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin välisestä positiivisesta yhteydestä on vahvaa. Suomessa vastaavaa määrällistä tutkimusta ei ole ennen Koskelan tutkimusta tehty. Alustavien tulosten mukaan Koskelan aineisto on linjassa kansainvälisten tutkimusten kanssa: uskonnolliset ihmiset voivat muita paremmin.

– Suomalaisessa aineistossa tosin Raamatun lukemisella ei ole yhteyttä ihmisen hyvinvointiin. Mutta sillä, miten tärkeänä uskoa pidetään ja kuinka usein rukoillaan, on tutkimuksessa hyvin yksiselitteinen näyttö: mitä korkeampi uskonnollisuus, sitä parempi hyvinvointi.

Usko tuo toivoa ja merkitystä

Jos kaksi asiaa korreloivat keskenään, eli esiintyvät yhdessä, tästä ei voida suoraan päätellä, että toinen asia johtuu toisesta. Onko meillä näyttöä siitä, että uskonnollisten ihmisten hyvinvointi todella johtuu uskonnosta vai voiko se selittyä jollain muulla? Harri Koskela myöntää, että suurin osa aihepiirin tutkimuksista käsittelee korrelaatiota, mutta on myös joitain pitkittäistutkimuksia, joiden mukaan hyvinvointi nimenomaan johtuu uskonnosta.

Uskonnollisuudella on todettu olevan useita hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Uskonnollisuus muun muassa lisää toivon sekä elämän tarkoituksen ja merkityksen kokemista. Uskonnolliset yhteisöt myös tarjoavat sosiaalista tukea.

– Uskonnolliset ihmiset eroavat epätodennäköisemmin ja heillä on todennäköisemmin ehyet ja vakaat perheet. Uskonnollisesti sitoutuneet ihmiset käyttävät vähemmän alkoholia ja huumeita ja heillä on parempi fyysinen terveys, mikä lisää hyvinvointia, Koskela luettelee.

Sellainen erikoisuus on kuitenkin tullut vastaan, että joissain tutkimuksissa paljon rukoilevien hyvinvointi ei ole parempaa kuin niiden, jotka rukoilevat vähemmän. Harri Koskelan mukaan tämä voi kertoa siitä, että ihmiset, joilla on elämässään vaikeuksia, rukoilevat enemmän. Elämän menetykset ja rankat kokemukset ajavat uskonnollisuuden puoleen.

– Hypoteesini on, että jos aineistosta pystyttäisiin poistamaan ihmiset, jotka ovat tulleet syvien vaikeuksien takia uskoon, uskonnon ja hyvinvoinnin suhde olisi vielä vahvempi.

Uskonnon myrkyllisyys on mediaharhaa

Jos koira puri poliisia, saattaa siitä paikallislehti kirjoittaa. Jos poliisi puri koiraa, skuuppi on valmis. Mutta jos kumpikaan ei purrut kumpaakaan, lehdet ovat hiljaa. Mediaa ohjaa lainalaisuus, jonka mukaan huono uutinen on ”hyvä” uutinen. Se ei ole mikään uutinen, että kaikki sujuu kuten pitääkin. Muun muassa tästä syystä media kertoo niistä erikoistapauksista, joissa usko aiheuttaa pahoinvointia.

Jos pappi tekee jotain pahaa, siitä julkaistaan sivun juttu, mutta jos hän tekee hyvää, siitä ei puhuta halaistua sanaa. Niinpä tulee harhakuva, että uskonto aiheuttaa pahoinvointia.

– Jos pappi tekee jotain pahaa, siitä julkaistaan sivun juttu, mutta jos hän tekee hyvää, siitä ei puhuta halaistua sanaa. Niinpä tulee harhakuva, että uskonto aiheuttaa pahoinvointia, Harri Koskela huomauttaa.

Tällaista harhakuvaa tieteellinen tutkimus voi parhaimmillaan olla oikomassa.

– Sanoisin, että 95 prosenttia uskonnollisuudesta lisää hyvinvointia ja viisi prosenttia aiheuttaa pahoinvointia.