Kun kuulette sanomia sodista

Viime viikko toi väkivallan poikkeuksellisen vahvasti uutisotsikoihin. Ensin terroristi iski Nizzan kadulle tappaen yli 80 ihmistä. Sitten armeija yritti Turkissa vallankaappausta. Lähes 300 kuoli, ja peräti 6 000 armeijan ja oikeuslaitoksen edustajaa pidätettiin. Sunnuntaina kolme poliisia ammuttiin Yhdysvaltain Louisianassa, mikä oli surullinen jatkumo mustien ja poliisien välillä kiristyneeseen tilanteeseen.

Vastaavanlaista sattuu harva se viikko monissa Afrikan ja Aasian maissa. Uutiset kuitataan meillä lyhyesti, jos ollenkaan. Toisaalta se on ymmärrettävää. Nizzassa, Istanbulissa tai Yhdysvalloissa olisi voinut olla joku tuttavamme. Lähelle tuleva arvaamaton väkivalta saa meidät pohtimaan myös, voisiko vastaavaa tapahtua meillä Suomessa.

Loppuvatko terrori-iskut joskus? Näin kysyttiin Ylen uutisessa terrorismintutkijalta. Kysymystä voitaisiin jatkaa: loppuuko väkivalta, loppuvatko sodat joskus? Jotkut uskovat ihmiskunnan jalostumiseen ja jatkuvaan edistykseen, niin että oikeilla toimenpiteillä saisimme aikaan paratiisin maan päälle. Raamatun perusteella kuitenkin tiedämme, ettei sellaista paratiisia tule tänä maail­man­aikana. Sodat, väkivalta ja terrori jatkuvat niin kauan kuin syntinen ihminen elää maapallolla. Taivaassa tilanne on toinen.

Ovatko sitten viime aikojen uutiset merkkejä siitä, että elämme lopun aikoja ja käymme kohti synkempää tulevaisuutta? On hyvä muistaa, että Raamatun mukaan ”lopun ajat” alkoivat siitä, kun Jeesus tuli maailmaan. Olemme eläneet lopun aikoja tuosta lähtien ja elämme niitä siihen saakka, kun Jeesus tulee takaisin. Jeesuksen toisen tulemisen päivää ja hetkeä me emme tiedä. Tiedämme vain sen, että siihen saakka väkivalta rehottaa ja kristittyjä vainotaan. Kovimmat ajat ovat juuri ennen Jeesuksen paluuta. Kristittyjen tehtävä on julistaa evankeliumia ja toimia rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Lehdet, radio, televisio, internet ja sosiaa­linen media tuovat meidän tietoomme maailman myllerrykset nopeammin ja kattavammin kuin aikaisemmin. Väkivalta ja sekasorto eivät siis välttämättä ole lisääntynyt, mutta tietoisuus niistä on. Tietoisuus luo myös ahdistusta, pelkoa ja levottomuutta. Ei ole väärin tuntea niitä. Mutta kristityllä on se valtava etuoikeus, että hän saa tuoda Jumalalle rukouksessa kaiken sen, mikä painaa. ”Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:7)

Tämä ei ole ainoa lohduttava lupaus, vaan Raamattu on niitä pullollaan. Sellaista lupausta ei ole annettu, että Jumalan lapset säästyisivät väkivallalta ja ahdistuksilta, mutta ”edes hiuskarva päästänne ei mene hukkaan”. (Luuk. 21:18) Jumala on laskenut kaikki hiuskarvammekin. Mitään ei tapahdu hänen tietämättään ja sallimattaan. ”Kun kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista”, meidän ei tarvitse pelätä. Sillä vaikka taivas ja maa katoavat, ”minun sanani eivät katoa”, lupaa Jeesus. Ja se joka kestää loppuun asti eli säilyttää uskonsa Jeesukseen, ”pelastuu”. (Mark. 13:7, 31, 13)

Lähetyskäskyn yhtey­dessä annettu lupaus ”minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” koskee kaikkia Jeesuksen omia. Eikä se ole mikään vähäinen lupaus, koska sen on antanut hän, jolla on ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matt. 28:18)