Kutsuttu elämään Coram Deo!
Onko Jumalan olemassaolo ilmeinen? Näin apostoli Paavali opettaa Raamatussa. Hän marssittaa ykköstodisteeksi koko luomakunnan. Luonto todistaa Luojastaan. Kun istuu lapsia ja aikuisia kuhisevalla kuumalla uimarannalla, saattaa ajatella, ettei täällä näytä kukaan tarvitsevan Jumalaa. Paitsi jos nostaa katseensa ja alkaa miettiä: kristallinkirkasta vettä, sisäjärveä ympäröivät henkeäsalpaavat vuoret ja auringonpaiste. Koko näkymä on kuin taulu, joka kertoo suurenmoisesta, voimakkaasta ja kauneutta rakastavasta taiteilijasta, joka selvästikin haluaa meille hyvää. Niin kuin eräs rannalla istunut totesi: ”Täytyy olla aika kovasydäminen, jos väittää tämän kaiken syntyneen sattumalta”.
Uutiskuvat välittävät kuitenkin myös toisenlaisen todellisuuden: kaatuva pakolaislaiva, rannalle pelastunut orvoksi jäänyt pikkuvauva, jonka kaupunginjohtaja adoptoi lapsen äidin kuoltua kumiveneeseen. Loputon virta tuskaa ja kärsimystä tunkeutuu joka päivä tiedotusvälineiden kautta todellisuuteemme. Ja sitten yllättäen myös suoraan omaan elämäämme, lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi. Voiko edelleen uskoa hyvää tahtovaan, suureen taiteilijaan? Mitä Paavali tähän sanoo?
Paavali puhuu erityisesti Roomalaiskirjeessä alkuperäisestä lankeemuksesta ja synnistä, joka yhden ihmisen kautta tuli maailmaan ja toi mukanaan kuoleman ja kärsimystä. Nyt koko maailma on alistettu synnin, kuoleman ja katoavaisuuden alaisuuteen. Lankeemuksen jälkeisessä maailmassa mikään paikka maapallolla, eikä kukaan ihminen, välty kokonaan kärsimyksen ja pahan läsnäololta.
Mikä on johtopäätös kahdesta Paavalin opettamasta, kaikkialla jollakin tavoin läsnä olevasta totuudesta? Se on kolmas totuus: elä Kristukselle! Tämä täytti Paavalin elämän, kenties enemmän kuin kenenkään muun koskaan eläneen syntisen ihmisen. Elä hänelle, joka tuli ristillä sovittamaan langenneen ja kriisiin ajetun paratiisin sen Luojan kanssa.
Raamattu antaa uskottavan selityksen koko elämälle.
Olipa tehtävämme lohduttaa itkevää pikkulasta, adoptoida orvoksi jäänyt, työskennellä toimistossa tai tehtaassa tai mitä muuta tahansa, meidät on kutsuttu ottamaan elämämme ja tehtävämme lahjana vastaan Jeesukselta. Meidät on kutsuttu palvelemaan omilla lahjoillamme muita, sekä kertomaan heille hänestä, joka tulee kerran takaisin asettamaan paratiisin ennalleen ja poistamaan kaiken pahan ja kärsimyksen.
Raamattu antaa uskottavan selityksen koko elämälle. Mutta ei vain siksi, että se tyydyttäisi meidän älyllisen uteliaisuutemme, vaan siksi, että eläisimme jokaisen elämämme päivän Jeesuksen armosta ja lahjoista nauttien ja muita palvelleen. Uskonpuhdistajat puhuivat elämästä, joka eletään Coram Deo, Jumalan edessä, hänen läsnäolossaan, hänen auktoriteettinsa alla, hänen kunniakseen. Siihen meidät on kutsuttu. Kun teemme niin, olemme löytäneet paikkamme.