Kun Jumala Tuli Lapseksi

Joulu on tulossa. Pohjolassa keskustellaan taas joulujuhlien ja -leikkien sisällöstä ja laulujen sanoituksista. Norjan Lesterudissa koulu lähetti kyselyn vanhemmille, sopiiko heille, että heidän lapsensa kulkee koulussa joulukuusen ympäri laulaen. Jotkut norjalaislasten vanhemmat ihmettelevät nyt, kuinka pitkälle oletetun neutraalisuuden huomioimisessa pitäisi mennä.

Ongelmana on tietysti se, että viime kädessä mitään täysin neutraalia laulua joulusta tuskin on olemassakaan. Joulun riisuminen kaikesta kristillisestä sisällöstä ei tietenkään ole neutraalia, se on ainoastaan yhden merkityssisällön vaihtamista toiseksi. Yhtä vähän neutraalia on uskonnonopetuksen vaihtaminen elämänkatsomusopetukseksi. Minkä elämänkatsomuksen mukaan pitäisi opettaa? Jos ainoastaan esitellään erilaisia katsomuksia, sekin tehdään jostakin lähtökohdista käsin ja sisältää jo itsessään maailmankatsomuksellisen kannanoton. Elämänkatsomuksensa voi vaihtaa, mutta kokonaan ilman sitä ei voi kukaan elää. Jos ihminen ei tiedosta omaa näkemystään elämästä, se vasta valitettavaa onkin.

Joulu on tulossa. Kristityt muistelevat silloin kirkoissaan ja kokouksissaan Jeesuksen syntymää. Lapsi on annettu meille. Aivan erityinen lapsi. Lapsi, joka kantaa valtaa harteillaan. Lapsi, jonka tulo maailmaan oli ennustettu ja odotettu. Lapsi, joka ilmoitti meille Jumalan ja hänen tahtonsa. Lapsi, joka itse on tuo Jumala, ihmiseksi tulleena.

Ulkoisesti hän oli kuin mikä tahansa lapsi. Mutta todellisuudessa hän oli paljon enemmän. Jeesuksen syntymän aikaan harvat tajusivat, mitä suurenmoista ja koko historian mullistavaa oli tapahtumassa. Monille kyseessä oli aivan tavanomainen arki. Jumalan toiminta oli heidän ymmärrykseltään kätketty. He olivat kauan sitten lakanneet odottamasta Jumalan lupausten täyttymistä. Mutta jotkut odottivat tietoisesti. Ja heidän odotuksensa palkittiin.

Elämänkatsomuksensa voi vaihtaa, mutta kokonaan ilman sitä ei voi kukaan elää.

Yksi heistä oli Simeon. Hän tuli Jumalan johdatuksesta temppeliin juuri oikealla hetkellä ja sai pitää maailmankaikkeuden luojaa hetken sylissään. Jos koskaan on pidetty vauvaa varovasti sylissä, uskon, että Simeon piti. Hän oli myös saanut Jumalalta niin paljon ylimääräistä ymmärrystä, että hän tajusi sylissään olevan lapsen mittaamattoman merkityksen. Hän kiitti Jumalaa ja totesi: ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut”.

Tänä jouluna ihmiskunta on edelleen jakautunut samalla tavalla kuin Simeonin aikana. Toiset ymmärtävät joulun lapsen merkityksen, toiset eivät. Toisille hän oli, ja on edelleen, Pelastaja, Vapahtaja ja Herra. Toisille hän on vain yksi lapsi muiden joukossa. BBC:n gallupin mukaan neljällekymmenelle prosentille briteistä häntä ei koskaan ole ollut olemassakaan! Tämä osoittaa jo järkyttävää tietämättömyyttä tai piittaamattomuutta historiasta.

Raamattu ennusti Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen vuosisatoja etukäteen – ja se toteutui. Nyt sama Raamattu ennustaa hänen toisen tulemuksensa, ei enää lapsena, vaan maailmankaikkeuden hallitsijana ja Herrana. Jos ei ole uskonut, että hän oli edes olemassa, se on melkoinen shokki. Jos on kiittänyt ja palvonut häntä Vapahtajanaan, se on sanoinkuvaamattoman onnen ja vapautuksen päivä.