Kristuksen kirkko on monikulttuurinen

Viime viikolla nousi poikkeuksellisen kiihkeä keskustelu monikulttuurisuudesta, rasismista ja maahanmuutosta. Kohu alkoi perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen Facebook-päivityksestä, jossa hän kutsui monikulttuurisuutta painajaiseksi ja vannoi taistelevansa loppuun asti ”yhden aidon Suomen kansan puolesta”. Immosen teksti tuomittiin pääministeriä myöten, ja aktiivisimmat kansalaiset saivat parissa päivässä aikaiseksi mielenosoituksen, johon osallistui Helsingissä 10 000 ihmistä. Musiikkitalon viereisellä aukiolla osoitettiin...

mattikorhonen-palstaViime viikolla nousi poikkeuksellisen kiihkeä keskustelu monikulttuurisuudesta, rasismista ja maahanmuutosta. Kohu alkoi perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen Facebook-päivityksestä, jossa hän kutsui monikulttuurisuutta painajaiseksi ja vannoi taistelevansa loppuun asti ”yhden aidon Suomen kansan puolesta”.

Immosen teksti tuomittiin pääministeriä myöten, ja aktiivisimmat kansalaiset saivat parissa päivässä aikaiseksi mielenosoituksen, johon osallistui Helsingissä 10 000 ihmistä. Musiikkitalon viereisellä aukiolla osoitettiin mieltä rasismia vastaan ja monikulttuurisen Suomen puolesta.

Moni suomalainen kantaa varmasti aitoa huolta rasismista ja haluaa puolustaa keskuuteemme kaukaa tulleita lähimmäisiä. Tästä on iloittava. Kaikki eivät kuitenkaan osanneet varauksettomasti yhtyä ”Meillä on unelma” -kampanjaan. Aivan selvää ei nimittäin ollut, minkä puolesta siinä oltaisiin ja mitä vastaan.

Eri kulttuurit ovat rikkautta, mutta itse kuhunkin kulttuuriin kuuluu arvostettavien asioiden lisäksi haitallisia ja pimeitä piirteitä. Myös suomalaiseen kulttuuriin. Filosofi Lauri Järvilehto huomauttaa, että ”kategorinen kaikkien kulttuuri-ilmiöiden salliminen on ihan yhtä tyhmää kuin mystisen yhtenäiskulttuurin vaaliminenkin.” (ajattelunammattilainen.fi, 30.7.) Emmehän me halua maahamme esimerkiksi kunniamurhia tai tyttöjen ympärileikkauksia.

Mitä oikein tarkoitamme puhuessamme monikulttuurisuudesta? Millaista maahanmuuttopolitiikka Suomen tulisi toteuttaa? Nämä ovat vaikeita ja monimutkaisia kysymyksiä. Oli niistä mitä mieltä tahansa, kulttuurien moninaisuus on jo täällä. Jeesus antaa toisen ihmisen kohtaamiseen yksiselitteisen ohjeen: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jokainen on arvokas ja tärkeä, oli hänen kielensä, ihonvärinsä tai uskontonsa mikä tahansa. Miten sinä toivoisit itseäsi kohdeltavan, jos olisit tullut tänne jostain vieraasta kulttuurista?

Uudessa ympäristössä ja erilaisen kulttuurin keskellä moni maahanmuuttaja on hämillään ja kaipaa välittämistä ja huomiota. Eräs pakolaisten parissa kristillistä työtä tekevä perhe haastaa miettimään: ”Kun yksinäinen ihminen haluaa etsiä johonkin kuulumista, tarjoammeko me mahdollisuuden kuulua johonkin vai menevätkö he hakemaan sitä jostain muualta?”

Välittämisen ja ystävyyden lisäksi meillä kristityillä on tarjottavana vielä enemmänkin: evankeliumi Jeesuksesta, syntisen Vapahtajasta. Kun monet muslimimaat sulkeutuvat, ja niiden turvallisuustilanne tekee kristillisen työn mahdottomaksi, on lähetyskenttä tulossa tänne. Ovatko seurakunnat ja järjestöt hereillä? Ainakin kristillisissä järjestöissä maahanmuuttajatyö on täällä vielä alkutekijöissään.

Raamatun mukaan Kristuksen kirkko on monikulttuurinen. Evankeliumi saarnataan kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu. Taivaassa on niin suuri kansanjoukko, ettei kukaan kykene sitä laskemaan. ”Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä.” (Ilm. 7:9)