Kristityt yhteiskunnallisina vaikuttajina

KESÄN KUUMUUDEN ja koronapandemian keskellä on Suomen kristillisessä kentässä tehty hyviä uusia aloitteita. Sanan- ja uskonnonvapautta puolustamaan on perustettu Sanan- ja uskonnonvapaus ry -ihmisoikeusjärjestö, joka korostaa vapautta ilmaista ja harjoittaa julkisesti Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa ja vakaumusta. Tulevaisuus näyttää, miten järjestö onnistuu tehtävässään, mutta se on joka tapauksessa tarttunut erittäin tärkeään asiaan ja ansaitsee meidän kaikkien laajan tuen.

On hyvä, että kristityt käyttävät hyväkseen demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen suomia mahdollisuuksia vaikuttaa yhteisiin asioihin. Yhtenä sytykkeenä Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n perustamiselle oli kansanedustaja Päivi Räsäsen joutuminen oikeuteen Raamatun siteeraamisesta. Räsäselle on viime kuukausina satanut paljon tukea Suomesta ja eri puolilta maailmaa. Nyt on oikea aika aloittaa myös järjestelmällisempi työ uskonnon- ja sananvapauden säilyttämiseksi Suomessa.

Kristityt ovat aina harjoittaneet diakoniaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista heikompien auttamiseksi.

TOINEN HYVÄ uusi aloite on Suomen evankelisen Allianssin (SEA) yhteyteen perustettu ”Kyllä seksille – ei pornolle” -verkosto. Sen tarkoitus on nostaa pornografia ja sen haitat julkiseen keskusteluun ja auttaa ihmisiä vapautumaan pornoriippuvuudesta. SEA:n tiedotteen mukaan ”pornografian aiheuttamat haitat näyttäytyvät lastensuojelullisina ja kansanterveydellisinä, sekä eettisinä ja moraalisina näkökulmina. Ilmiönä porno alistaa ja halventaa naista, ja linkittyy vahvasti prostituutioon ja kansainväliseen ihmiskauppaan. Lukuisat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että porno on kiinteässä yhteydessä naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan. Tutkimukset osoittavat myös selkeän yhteyden pornon ja seksuaalisen pakottamisen ja hyväksikäytön välillä nuorten välisissä seksisuhteissa.” On siis olemassa runsaasti syitä tarttua tähän vaikeaan aiheeseen.

KRISTITYT JOUTUVAT KAIKKINA aikoina etsimään tasapainoa varsinaisen evankeliumin julistamisen ja perusseurakuntatyön sekä toisaalta erilaisten erityishuomiota kaipaavien yhteiskunnallisten ja yleisinhimillisten asioiden välillä. Jo ensimmäisistä kristityistä kerrotaan, että he joutuivat organisoimaan ruoan jakelun, jotta se ei johtaisi Jumalan sanan laiminlyömiseen. (Ap. t. 6)

Hengellinen herääminen on johtanut heräämiseen lähimmäisen hädälle, johon kristittyinä haluamme mahdollisuuksien mukaan puuttua. Kristityt ovatkin aina harjoittaneet diakoniaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista heikompien auttamiseksi.
Raamatun mukaan Jumalan rakkaus ei voi pysyä ihmisessä, joka sulkee sydämensä lähimmäisensä hädältä. (1. Joh. 3:17) Lopulta vain Jumalan rakkauden evankeliumi voi tuoda pysyvän muutoksen ja avun erilaisten riippuvaisuuksien ja vapauden puutteen kanssa kamppaileville ihmisille.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: