Kristityn elämä on siunausta ja uhrauksia

Usko Jeesukseen tuo mukanaan siunauksen ja iankaikkisen elämän, mikä ei ole suinkaan vähän. Mutta uskoa voi seurata myös vaino. Palvelija ei ole Herraansa suurempi. Kristinuskon alkuaikoina Rooman valtakunnassa heitettiin kristittyjä leijonien eteen, ja kansan huvi oli seurata näitä näytöksiä. Viime viikkoina olemme joutuneet kuulemaan ja näkemään samansuuntaista kohtelua kristittyjä kohtaan, kun Irakin kristityt ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan, heitä on raa´asti tapettu ja kidutettu. Julmuuksien takana on ääri-islamilainen terrorijärjestö Isis, joka pyrkii maailmanlaajuiseen pyhään sotaan.

Joukko pohjoismaisten lähetysjärjestöjen johtajia vetosi viime viikolla maidensa johtoon, jotta nämä kiinnittäisivät huomiota kristittyjen asemaan muun muassa Syyriassa ja Irakissa ja puhuisivat kansanmurhan kohteeksi joutuneen vähemmistön puolesta. ”Kristittyjä ei saa unohtaa! Heidän vakava tilanteensa sivuutetaan helposti, kun he joutuvat olemaan aggressiivisen islamilaisen fundamentalismin ja maallistuneen läntisen maailman välinpitämättömyyden välissä”, julkilausumassa sanotaan.

Marttyyrikirkon ystävät ry:n puheenjohtaja, rovasti Johan Candelin varoittaa (Uusi Tie 34), että jos länsi ei puutu tilanteeseen, ääri-islamin teot leviävät myös Eurooppaan. Lontoossa on jo rekrytoitu kaduilla ihmisiä Isisin riveihin.

Suomessa uskontoa pidetään yksityisasiana. Siksi meidän on vaikea ymmärtää tällaista laajaa vainoa. Maallistuneelle Euroopalle tulee yllätyksenä se, että muualla maailmassa uskonnolla on suuri merkitys. Jos länsimaisten johtajien haluttomuuden ja vaiteliaisuuden taustalla on pelko islamin edessä, silloin ääriainekset ovat valitettavasti päässeet tavoitteeseensa.

Egyptissä kristittyä vähemmistöä kohtaan tehtiin rajuja hyökkäyksiä vuosi sitten, kun heitä syytettiin perättömästi Kairon verilöylystä. Tuolloin tuhottiin lähes sata kirkkoa tai kirkon koulua ja orpokotia. Myös kristittyjä surmattiin. Egyptin kristityt päättivät kuitenkin rakastaa naapureitaan tapahtuneesta huolimatta. Vuosi kirkkojen hävityksen jälkeen koptipiispa Makarios Ylä-Egyptistä toteaa, että vaino oli Jumalan siunaus. Hänen mukaansa kirkko vahvistui koetusten jälkeen. Monet evankeliset pastorit kertovat, että lukuisat ei-kristityt ovat alkaneet kiinnostua kristinuskosta, vaikkeivät rohkene tulla kirkkoon. Heidän kanssaan keskustellaan Jeesuksesta kahviloissa ja yleisissä tiloissa.

Joutuuko uskova vainon kohteeksi Suomessa? Perustuslaki takaa jokaiselle kansalaiselle uskonnonvapauden. Vaikka Suomessa kenenkään henki tuskin on uhattuna uskon vuoksi, meilläkin on nähtävissä syrjintää ja sosiaalista eristämistä, jos haluaa totella enemmän Jumalaa kuin yleistä mielipidettä. Itse kristinusko on Suomessa vähättelyn kohteena, kun kristillinen perintö halutaan purkaa lainsäädännöstä ja myös koulun opetussuunnitelmasta.

Vainotut kristityt eivät halua luopua Vapahtajasta, vaan kantavat ristin Jumalan avulla. Vainot eivät voi myöskään hävittää elävää Kristuksen seurakuntaa. Kirkkorakennuksia saatetaan hävittää ja ihmisiä surmata, mutta Jeesus itse lupaa, ettei kukaan voi riistää Jumalan lapsia hänen kädestään.