Kristittyjen vainoihin on kiinnitettävä enemmän huomiota

”Näyttää siltä, että meillä on tällä hetkellä edessämme kaksi uhkaa ihmisten hyvinvointia ja harmonisia yhteisöjä kohtaan: ilmastonmuutos ja uskonnon ja uskon vapauden systemaattinen kieltäminen. Olemme alkaneet kiinnittää asianmukaista huomiota ensimmäiseen. Nyt on korkea aika kiinnittää asianmukaista huomiota jälkimmäiseen.” Näin kommentoi piispa Philip Mounstephen Englannin entisen ulkoministerin Jeremy Huntin tilaamaa uskonnonvapauden raporttia sen julkaisun yhteydessä kesällä. Jeremy Hunt itse kiinnitti huomiota siihen, että raportin mukaan kristityt ovat maailman suurin vainottujen ryhmä.

VAINOAMINEN ON lisäksi valitettavasti nousussa. Samoin on kristillisiä kirkkoja kohtaan suunnattu vandalismi. Kerromme aiheesta lisää lehtemme pääjutussa viereisellä sivulla. Kristittyjen vainoista raportoiva Open Doors -järjestö arvioi, että keskimäärin 345 ihmistä kuukaudessa tapetaan uskoon liittyvien kysymysten takia. Kristittyjen ja muiden uskonnollisten vähemmistöjen kokemaa vainoa on viime aikoina käsitelty eri yhteyksissä myös EU:ssa, Yhdysvaltojen kongressissa ja YK:ssa.

Kaikesta tästä huolimatta kysymys kristittyjen vainoista ei näytä tosissaan kiinnostavan länsimaiden päättäjiä. Konkreettiset johtopäätökset ja toimenpiteet puuttuvat. Jeremy Hunt valitti edellä mainitun raportin julkaisemisen yhteydessä, että vääränlainen poliittinen korrektius on estänyt länsimaisia viranomaisia nousemasta puolustamaan vainottuja kristittyjä maailmalla.

SAMA ASENNE NÄKYY joissakin yhteyksissä myös Suomessa. Viranomaisten tietoon on saatettu kristityksi kääntyneiden ex-muslimien kohtaama kiusanteko. Lisäksi kristityt eri kirkkokunnista ovat tuloksetta vedonneet maahanmuuttoviranomaisiin niiden maahanmuuttajien puolesta, jotka kristityiksi käännyttyään palautetaan jopa hengenvaarallisiin tilanteisiin.

Nimenomaan kristittyjen vainoihin ei nähdä erityistä tarvetta puuttua, tai sitä ei koeta tarpeellisena jyrkästi vastustaa.

Kysymys kristittyjen kohtaamasta kiusaamisesta ja vainoista ei juurikaan ole kiinnostanut myöskään länsimaista sekulaaria mediaa, sen enempää Suomessa kuin muuallakaan.

TÄSSÄ KAIKESSA NÄKYY asennevika. Nimenomaan kristittyjen vainoihin ei nähdä erityistä tarvetta puuttua, tai sitä ei koeta tarpeellisena jyrkästi vastustaa. Tilanteen erikoisuus näkyy siinä, että monien erilaisten vähemmistöjen kiusaamiseen, vainoamiseen ja huonoon kohteluun on nykyään kiinnitetty aivan erityistä huomiota. Tämä on myös parantanut monen vähemmistön asemaa ja liikkumatilaa yhteiskunnassa. Ketään – riippumatta rodusta, ihonväristä, kansallisuudesta, uskonnosta, vakaumuksesta ja niin edelleen – ei saa kiusata tai vainota. Tähän tulisi aina ja kaikkialla olla nollatoleranssi. Mutta miksi sitä ei noudateta maailman suurimman vainotun ihmisryhmän, vakaumuksellisten kristittyjen kohdalla? Vääristymän korjaaminen tulisi välittömästi ottaa yhdeksi päätavoitteeksi yhteiskunnassa ja myös kirkkojen työssä. Samalla me kristittyinä tiedämme sekä Jeesuksen että hänen apostoliensa puhuneen hyvin selväsanaisesti jo etukäteen siitä, että Jeesuksen seuraajat tulevat kohtaamaan vihamielisyyttä ja vainoa maailmassa.

KRISTITYT OVAT – ja tulevat loppuun asti olemaan, erilaisia suhteessa ympäröivään maailmaan. Heidän vakaumuksensa tulee kohtaamaan milloin kunnioitusta, milloin myös vieroksumista ja vastustusta.

Kristinuskon hedelmänä on historian aikana kuitenkin syntynyt muun muassa ajatus demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Teemme oikein, kun taistelemme sen puolesta, että myös kristityt saisivat nauttia niiden tuomasta suojasta.