Kolehdit vähenevät ja tila kapenee

KIRKKOHALLITUKSEN täysistunto teki 27. elokuuta päätöksen, joka heikentää merkittävästi herätysliikkeiden asemaa evankelisluterilaisessa kirkossa. Ensi vuonna Kansanlähetys ja Sley eivät saa enää virallista kolehtipyhää itselleen. Aiemmin molemmilla on ollut oma kolehtipyhä, jolloin kolehtia on kerätty valtakunnallisesti näille järjestöille. Nyt tällaista pyhää ei enää ole, jolloin käytännössä monissa seurakunnissa varat jäävät keräämättä.

Päätös rikkoo lähetystyön perussopimusta, jossa kirkko sitoutuu kohtelemaan kaikkia lähetysjärjestöjä ”yhdenvertaisin perustein”. Vakiintunut hallintokäytäntö on tähän asti ollut, että sopimuksen solmineille järjestöille myönnetään vähintään yksi kolehti. Nyt tästä linjasta on poikettu ilman minkäänlaisia perusteluja.

KÄRSIJÖITÄ EIVÄT lopulta ole niinkään järjestöt itse, vaan ne ihmiset, joiden hyväksi työtä tehdään: rahaa eivät saa esimerkiksi pakolaiset Ugandan pakolaisleireillä, vainotun vähemmistökielen käännöstyö Aasiassa tai avustustyö Ukrainassa. Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Soili Haverinen totesikin tarkkanäköisesti, että kirkon progressiiviset aktivistit yrittävät löytää keinoja rankaista niitä järjestöjä, jotka suhtautuvat Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen heidän mielestään liian vakavasti, mutta päätyvät vain kurittamaan köyhien maiden sisaria ja veljiä.

Päätös kuvastaa hyvin laittomuuden ja oikeudettomuuden tilaa, joka kirkossa tällä hetkellä vallitsee. Säädöksiä muutetaan tarpeen tullen ja mikään ennalta sovittu ei päde. Kaikki ajetaan puhtaalla valtapolitiikalla läpi. Kirkolliskokouksen ratkaisuja ei kunnioiteta, lähetystyön perussopimus ei paina ollenkaan ja kirkkohallituksen omien kolehtilinjauksien yli voidaan tarvittaessa kävellä.

YLIMMÄKSI ARVOKSI päätöksenteossa on nostettu yhdenvertaisuus, josta on tehty Jumalan sanan korvike. Siitä huolimatta yhdenvertaisuutta sovelletaan hyvin valikoivasti. Yhdenvertaisuus on voimassa vain silloin, kun se ajaa omaa agendaa. Toiset näyttävät olevan aina yhdenvertaisempia kuin toiset.

Ylimmäksi arvoksi päätöksenteossa on nostettu yhdenvertaisuus, josta on tehty Jumalan sanan korvike.

Taloudellisesti kyse voi olla ehkä yhden tai kahden työntekijän vuosipalkasta, mutta periaatteellisesti päätös on osa suurempaa trendiä: konservatiivisia toimijoita työnnetään marginaaliin. Tämä tapahtuu niin yleiskirkon hallinnossa kuin yksittäisten seurakuntien elämässä.

Kansanlähetyksen ja Sleyn ei kannata odottaa suuria summia tai parempaa kohtelua kirkolta jatkossakaan, sillä kirkon talous tulee joka tapauksessa tiukkenemaan. Hiipuvien rahojen takia ei kannata myydä omaatuntoaan ja integriteettiään. Työmme perusta on ja pysyy uskollisuudessa Jumalan sanalle.

MENETÄMME ilomielin rahamme, jos saamme sillä hinnalla pitää kiinni Jumalan sanasta. Tällaiset päätökset voivat lopulta vain vahvistaa meidän henkilökohtaista sitoutumistamme lähetystyöhön. Voimme luottaa siihen, että mitä enemmän menetämme, sitä enemmän vahvistumme. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.

Piditkö artikkelista? Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kaikkien vapaasti luettavissa. Tue kristillistä mediaa ja tilaa Uusi Tie -lehti! Tilauksen voit tehdä täältä (alkaen 1€/1. kuukausi verkkolehteä).

Lue myös:

Kansanlähetys ja Sley jäivät ilman virallista kolehtia vuodelle 2026