Kirkko ja järjestöt elävät vapaaehtoisten varassa

Kirkon tuore vapaaehtoistoiminnan asiakirja ”Jokainen on osallinen” korostaa vapaaehtoistyön merkitystä ja mahdollisuuksia kirkossa. Ilman vapaaehtoisia kirkon ja varsinkin kirkon järjestöjen työ olisi nykyisellään täysin mahdotonta. Pelkästään järjestöjen kesäjuhlat loppuisivat saman tien. Myös lähetystyö on pääosin vapaaehtoisen työn ja tuen turvissa. Ilman tukijoiden aktiivisuutta kristillisestä työstä ei yksinkertaisesti tulisi mitään. Erityisen mielenkiintoista on esikoislestadiolaisen liikkeen toiminta,…

leif-pkKirkon tuore vapaaehtoistoiminnan asiakirja ”Jokainen on osallinen” korostaa vapaaehtoistyön merkitystä ja mahdollisuuksia kirkossa. Ilman vapaaehtoisia kirkon ja varsinkin kirkon järjestöjen työ olisi nykyisellään täysin mahdotonta. Pelkästään järjestöjen kesäjuhlat loppuisivat saman tien. Myös lähetystyö on pääosin vapaaehtoisen työn ja tuen turvissa. Ilman tukijoiden aktiivisuutta kristillisestä työstä ei yksinkertaisesti tulisi mitään.

Erityisen mielenkiintoista on esikoislestadiolaisen liikkeen toiminta, joka kelpaa hyvin esimerkiksi kenelle tahansa. Liikkeen Suomessa pidetyssä kansainvälisessä nuorisokokouksessa oli arviolta 4000 nuorta. Säännöllisessä, paikallisessakin toiminnassa voi olla läsnä noin tuhat henkeä. Lähetystyötäkin tehdään. Kaikki esikoisten toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Heillä ei ole ainoatakaan palkattua työntekijää!

Niin kuin kirkon vapaaehtoistyön asiakirjassa korostetaan: ”Ihminen tarvitsee kokemusta, että on tarpeellinen ja että hänellä ja hänen tekemisillään on merkitystä muille. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä arkeen.”

Vapaaehtoiseen toimintaan osallistuminen on myös erinomaista lääkettä viime aikoina paljon puhuttuun suomalaiseen kansantautiin, yksinäisyyteen. Vapaaehtoisessa toiminnassa mukana oleva voi löytää pitkäaikaisiakin ystäviä. Hän voi myös kokea yhteyttä ja aitoa lähimmäisyyttä.

On tärkeä todeta, että toimimisesta ja aktiivisuudesta ei saa tulla vaatimus tai taakka. ”Osallisuus on ensin olemuksellista ja vasta sen jälkeen tekemistä ja toimintaa. Ihmisen arvo ei määräydy hänen toiminta-aktiivisuutensa tai tehokkuutensa mukaan. Osallisuuden yhteisössä jokainen on arvokas Jumalan luomana, sellaisenaan. Osallisuuden yhteisössä ihmiseltä ei vaadita mitään. Sen sijaan häntä rohkaistaan palvelemaan ja antamaan panoksensa yhteisen tehtävän toteutumiseksi.”

Hyvin tärkeä ulottuvuus on sekin, että vapaaehtoinen saa työstään kiitosta ja positiivista palautetta. Toiminta voi auttaa ihmistä löytämään myös oman armolahjansa. Näin on monelle käynytkin, ja jotkut ovat jopa löytäneet elämäntehtävänsä sen työn parista, jota he aluksi tekivät vapaaehtoisena.

Lähetystyön lisäksi vapaaehtoistyö on myös hyvin tärkeä elementti evankelioimistyössä ja uskon kasvamisessa. Moni voi kertoa, miten oma uskokin on alkanut muotoutua ja kasvaa sanankuulossa, keskusteluissa ja yhteydessä muiden kanssa. Erityisesti ­nykyään, kun on paljon ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä uskosta, moni tarvitsee ensin kokemuksen kristillisestä lähimmäisyydestä, ennen kuin on valmis kuulemaan enemmän puhetta uskosta.

Raamattu arvostaa jokaisen yksittäisen kristityn toiminnan niin korkealle, että kutsuu kaikkia kristittyjä papeiksi. ”Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan.” (1. Piet. 2:9)