Kiltin Jumalan kuolema

Uudessa Tiessä kerrottiin seurakuntanuorista, jotka päätyivät eroamaan kirkosta. Syynä oli esimerkiksi omaisen kuolema tai tunne siitä, että Jumala vaikenee. Omaiset ovat kuolleet kaikki ne 2000 vuotta, jotka kirkko on ollut olemassa, ja Jumala on vaiennut monen tuskan edessä ennenkin. Mikä siis on muuttunut, kun tällaiset asiat aiheuttavat niin monen ihmisen uskon menetyksen? Jumalakuva. Juuri se…

Uudessa Tiessä kerrottiin seurakuntanuorista, jotka päätyivät eroamaan kirkosta. Syynä oli esimerkiksi omaisen kuolema tai tunne siitä, että Jumala vaikenee. Omaiset ovat kuolleet kaikki ne 2000 vuotta, jotka kirkko on ollut olemassa, ja Jumala on vaiennut monen tuskan edessä ennenkin. Mikä siis on muuttunut, kun tällaiset asiat aiheuttavat niin monen ihmisen uskon menetyksen?

Jumalakuva. Juuri se on muuttunut radikaalisti viimeisten vuosikymmenten aikana. Alle 40-vuotiailla suomalaisilla on täysin erilainen käsitys Jumalasta kuin meillä, jotka olimme seurakuntanuoria 50 vuotta sitten. Kirkon lapsi- ja nuorisotyössä on puhuttu vain Jumalasta, joka siunaa koko maailmaa. Muuan tanskalainen pappi kommentoi maansa pyhäkouluja näin: ”Se jumala, josta ei sanota mitään muuta kuin että hän on hyvä paimen, ei ole mikään Jumala vaan epäjumala.” Toisin sanoen: ex-seurakuntanuoret eivät ehkä hylänneetkään oikeaa Jumalaa, vaan epäjumalan.

Jos lapselle ja nuorelle kerrotaan, että Jumala on rakkaus, joka aina suojelee meitä enkeliensä kautta ja pelastaa kaikki maailman ihmiset taivaaseen, niin mitä hänelle jää käteen tragedian iskiessä? Jumalahan ei vastannutkaan hänen kiihkeisiin rukouksiinsa. Onko mikään ihme, että nuori tuntee itsensä petetyksi ja eroaa kirkosta? Me viidesläiset nuoret tiesimme aikoinamme, että Jumala tekee muutakin kuin siunaa koko maailmaa. Esimerkiksi lähettää sekä omilleen että vihollisilleen kärsimystä – ja hänellä on hyvät syynsä siihen.

Ihmiselämän polttavimpia kysymyksiä onkin juuri se, miksi tässä maailmassa pitää kärsiä. Miksi minun pitää kärsiä, miksi läheisteni? Tuleeko kärsimys Jumalalta vai keneltä se tulee? Jokainen uskonto etsii vastausta juuri tähän ongelmaan. Kristinuskolla on vanhastaan ollut siihen vastaus, joka on tuonut kärsijän sielulle rauhan. Tuo vastaus on kuitenkin hylätty samalla, kun Raamattukin on hylätty. Kristinuskon vastaus edellyttää nimittäin uskoa pyhään Jumalaan, joka saattaa jopa suuttuakin joistain asioista ja vieläpä lähettää katastrofeja ihmiskunnan niskaan.

Raamatun mukaan kärsimys oli alun perin ihmisen oma valinta. Jumala loi maailman, jossa sitä ei ollut; ihminen itse veti tuhon ja kuoleman tämän telluksen ylle. Jos Raamatun alkukertomukset hylätään, niin tämä vastaus menetetään, ja Jumalasta tulee paha jumala.

Jumala on johtanut syntiinlankeemuksen jälkeenkin historian ja luonnon tapahtumia. Hänen on ollut pakko lähettää yksityisten ihmisten ja kansakuntien elämään tragedioita, jotta hänen apunsa alkaisi meille kelvata. Kuten joku on osuvasti sanonut: Jumala käyttää kärsimyksiä, jotka itsessään ovat pahoja, omiin tarkoituksiinsa, jotka aina ovat hyviä.

Tämä vastaus pitäisi jokaisen kristinuskosta kiinnostuneen ihmisen Suomessakin saada kuulla.