Kallista korruptiota EU:ssa
EU:n komissio on tuoreeltaan julkaissut ensimmäisen raporttinsa korruptiosta unionin sisällä. Tulos yllätti monet. Raportin mukaan korruptio tulee joka vuosi maksamaan EU:lle 120 miljardia euroa. Se on melkein yhtä paljon kuin EU:n oma vuosittainen budjetti, joka vuonna 2013 oli 150,9 miljardia euroa. Yksityiskohtaisen raportin mukaan korruptiota esiintyy monissa yhteyksissä. EU:n omillakin kansalaisilla on synkkä näkemys korruption levinneisyydestä. 73 prosenttia uskoo, että lahjominen ja yhteyksien käyttäminen on helpoin tapa saada tiettyjä julkisia palveluita.
Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola nostaa Seurakuntalainen.fi-sivuston blogissaan esille oudon piirteen korruptioraportissa: ”Erikoista perinpohjaisessa raportissa kuitenkin oli, ettei se käsitellyt EU-instituutioita itseään lainkaan. Pöytäkirjojen perusteella siinä oli ensin EU:ta käsittelevä luku, mutta se pudotettiin pois. Nyt me ihmettelemme, miksi. Nostan asian esille, sillä en haluaisi, että euroskeptikot ehtivät ensin. Olenkin jättänyt aiheesta tiedonpyynnön komissiolle.”
On hyvä, että asiasta otetaan selvää, sillä olisihan se melkoista ironiaa, jos EU:n oman korruptioraportin yhteydessä esiintyisi siinäkin eräänlaista korruptiota. Korholan oma näkemys korruptiosta on selvä: ”korruptiolle on oltava nollatoleranssi, sitä pitää siis rapsuttaa kärsivällisesti pois aivan kuin limaa veneen pohjasta. Sitä kertyy, se on inhimillistä, mutta sitä pitää karsia pois”.
Tämän aiheen äärellä hyvin ajankohtaisilta tuntuvat Jeesuksen sanat: ”Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista? Ja jos te ette luotettavasti hoida toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän omaanne?” (Luuk. 16)
Meidän ajatuksemme on helposti se, ettei sillä ole niin väliä, onko ihminen pikkuasioissa uskollinen, kunhan tekee suurissa asioissa oikein. Jeesus opettaa toisin. Yksi avain talouden, omaisuuden ja muiden asioiden ymmärtämiseen on Jeesuksen ajatus ”toisen” omaisuuden hoitamisesta. Vanha kristillinen opetus on se, että mikään mitä meille on täällä ajassa uskottu, ei ole lopullisessa mielessä meidän. Kaikki on vain lainaa. Kaiken lopullinen omistaja on Jumala. Se tuo merkittävän uuden näkökulman asioiden hoitamiseen.
EU:ssa tarvittaisiin nyt kipeästi tällaisia ja muita kristillisiä näkökulmia. Edes demokratia ei toimi, ellei siihen yhdistetä oikeita arvoja. Tämän toteaa myös Korhola: ”Demokratia ei toimi, ellemme yhdistä siihen reiluuden ja oikeudenmukaisuuden hyveitä.”
Itseriittoisen ihmisen on sitä vaikea uskoa, mutta mikään elämässä ei lopulta toimi, niin kuin sen pitäisi, jos Jumala ja hänen hyvä tahtonsa torjutaan siitä pois.
