Jumalan voima pukeutuu heikkouteen

Miten ja missä tässä maailmassa ilmenee Jumalan voima? Kysymys on tärkeä, koska yllättävän suuressa osassa seurakuntatoimintaa, rukouselämää ja kristillistä kirjallisuutta keskitytään nykyään puhumaan Jumalan voimasta.

Jumalan voiman ilmenemisen mittareina pidetään ihmeenomaisia ja erikoisia tapahtumia. Henkilökohtaiset voimaannuttavat kokemukset ja poikkeuksellinen johdatus nähdään merkkeinä Jumalan vaikutuksesta omassa elämässä. Näin voi tietysti ollakin, mutta tämä kaikki houkuttelee myös kertomaan entistä ”ihmeellisemmistä” ja ”voimallisemmista” tapahtumista. Välillä ilmenee myös ”hurskasta liioittelua”.

Siis, mikä on Jumalan voima? Ja miten Jumalan voima ilmenee? Uusi testamentti kääntää inhimilliset voimakäsitykset päälaelleen. Kaikkivaltiaan Jumalan suunnaton voima ilmenee tässä maailmassa vastakohdissaan. Kaiken Luoja tulee avuttomaksi ihmisvauvaksi Jeesuksessa Kristuksessa. Hän, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, kuolee kammottavan ristikuoleman. Missä Jumala oli silloin, kun hänen Poikansa roikkui runneltuna ristillä? Jumala oli juuri siinä. Jumala oli itse Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Raamattu selittää, että Jumala lunasti itselleen seurakunnan omalla verellään. Jeesus oli niin konkreettisesti lihaksi tullut Jumala, että hänen verensä, jolla hän sovitti meidän syntimme, oli Jumalan oma veri.

Tuo vajavainen, vainottu ja harhaoppien jatkuvasti kiusaama pieni joukko on lopulta perivä valtakunnan.

Apostoli Paavalin mukaan juuri tässä sanomassa ristiinnaulitusta Kristuksesta ilmenee Jumalan voima. ”Evankeliumi on Jumalan voima”, Paavali kirjoittaa. Jumalan voima ei ole erillään evankeliumista. Voima ilmenee todellisesti juuri siinä, kun Kristusta julistetaan ristiinnaulittuna ja ylösnousseena meidän edestämme. Se, joka etsii ”suurempaa” Jumalan voiman ilmentymää jostakin Kristuksen ristin ulkopuolelta, löytää vain petollisuutta. Samoin käy sille, joka odottaa Jumalan voiman ilmenevän tässä elämässä suoraan ilman välineitä.

Raamatun Jumala on tässä maailmassa sitonut omat lupauksensa, oman voimansa ilmentymisen ja itsensä kohtaamisen, välineisiin. Jumalan sanaan, kasteeseen ja ehtoolliseen. Lutherin mukaan, jos Jumala olisi sanonut, että hänen pelastava läsnäolonsa on ruohonkorressa, me uskoisimme sen ja turvautuisimme siihen pelastuaksemme. Mutta nyt, Jumala on sitoutunut Raamatun sanomaan, sen lauseisiin ja kertomuksiin, veteen, viiniin ja leipään. Me uskomme sen, mitä hän on niistä sanonut, ja panemme turvamme siihen Kristukseen, joka tulee luoksemme näissä välineissä.

Meitä houkutellaan seuraamaan epämääräisiä voiman osoituksia ja etsimään ihmeitä irrallaan Sanasta. Viisaampaa on pysyä Raamatun sanassa. Sen kautta Jumala rakentaa itselleen seurakunnan. Tämä seurakunta on ulkonaisesti heikko ja täynnä toinen toistaan vajavaisempia edustajia. Mutta Jumalalle se on rakas, koska hän on ostanut sen itselleen omalla verellään. Jumalan omien kulku tässä maailmassa näyttää usein tappiosta toiseen kulkemiselta. Silti tuo vajavainen, vainottu ja harhaoppien jatkuvasti kiusaama pieni joukko on lopulta perivä valtakunnan.

Älä etsi Jumalaa sieltä, mistä löytyy vain pettymyksiä. Etsi häntä sieltä, missä hän on sanassaan luvannut olla löydettävissä.