Jumalan säätämys on viisas, sitä ei saa romuttaa

Eduskunnassa käytiin 20. päivä helmikuuta merkittävä lähetekeskustelu kansalaisaloitteesta samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Asia meni lakivaliokuntaan, joka päättää mietinnön antamisesta eduskunnan täysistunnolle.
Lähetekeskustelussa kävi ilmi, että asian kannattajat pitävät vuoden 2002 parisuhdelakia puutteellisena, koska se ei sisällä yhteistä adoptio-oikeutta. Jotkut myös sanoivat nykyisen lain leimaavan seksuaalivähemmistöt b-luokan kansalaisiksi.

Väitetään, että kyse on vain termistä ja pienistä muutoksista nykyiseen verraten. Näin ei kuitenkaan ole, vaan nyt halutaan murtaa yhteiskunnan peruspilareita. Avioliitto ei ole yksityisasia, sillä se koskee koko yhteiskuntaa. Lailla olisi seurauksia lasten elämään, kasvatukseen, koulun oppimateriaaleihin ja kirkon päätöksiin.
Kristilliseltä kannalta aloite kyseenalaistaa Jumalan luomistyön, ja näin ollen olemme tekemisissä ensimmäisen käskyn kanssa, hyväksymmekö Jumalan Luojanamme. Nyt ihminen on ottanut Jumalan paikan.”Tänä päivänä ihminen haluaisi vapautua Luojansa säädöksistä ja elämää suojelevista moraalisista säädöksistä. Maallistunut ihminen ei halua vapautta olla hyvä, vaan vapauden määrätä, mikä on hyvää”, sanoo myös Yalen yliopiston filosofian professori J. Budziszewski.

Jo Raamatun alkulehdillä avioliitto määritellään miehen ja naisen liitoksi. Tämän vahvistavat Uudessa testamentissa Jeesus puheissaan ja Paavali kirjeissään. ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi? Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:4–6)
Avioliitto miehen ja naisen välisenä liittona on Jumalan lahja. Me emme voi määrätä lahjan antajalle, millaisen lahjan hän meille antaa. Lahjoja saadaan, niihin ei ole oikeutta.

Avioliitto on julkinen maallinen järjestely, mutta Raamatun mukaan se on myös salaisuus. Miehen ja naisen välillä on yhteys, johon liittyy tietty jännite. Raamatussa avioliittoa verrataan Kristuksen ja hänen seurakuntansa suhteeseen. Vaikka luterilaisessa kirkossa avioliitto ei ole sakramentti kuten katolisessa kirkossa, se on kuitenkin Jumalan asettama pyhä liitto, lahja ja tehtävä.
Jumalan säätämystä ei tee tyhjäksi se, että kaikki eivät ole onnellisia avioliitossaan tai että monet avioliitot purkautuvat ihmisen raadollisuuden vuoksi.

Lutherin Vähässä katekismuksessa opettama rukous on hyvin ajankohtainen: ”Herra Jumala, sinä joka olet luonut miehen ja naisen ja säätänyt, että heidän on solmittava avioliitto, sinä joka siunaat heitä antamalla kohdun hedelmää ja annat avioliiton kuvata rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon, hänen morsiamensa, välisen rakkauden salaisuutta, me rukoilemme sinua, että pohjattomassa hyvyydessäsi estäisit tämän luomuksesi, säädöksesi ja siunauksesi vääristymästä ja turmeltumasta ja että armossasi varjelisit sen keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.”