”Jos unohdamme Raamatun, emme voi antaa olennaista tietoa lukijoille”

       Uusi Tie -lehden 50-vuotisjuhlassa muistutettiin kristillisen ­lehdistön erityisestä tehtävästä.

Hotelli Arthurin juhlasalin ovi käy tiuhaan, kun kutsuvieras toisensa jälkeen käy sisälle juhlistamaan puolivuosisataista Uusi Tie-lehteä. Tulijoita ovat kättelemässä päätoimittaja Leif Nummela, toimituspäällikkö Vuokko Vänskä sekä hallituksen puheenjohtaja Tuomo Heikkilä. Vieraiden joukossa on kristillisten lehtien päätoimittajia, kuten Kotimaan Mari Teinilä, Sanansaattajan Hannu Kippo ja Ristin Voiton Leevi Launonen. Mikko Nikula ja Risto Ranta-aho esittivät ja säestivät juhlassa lauluja Viisikielinen-laulukirjasta.

Paikalla oli lisäksi lehden syntyyn keskeisesti vaikuttaneita henkilöitä, kuten alkuaikojen levikkipäällikkö Miika Peuhkuri, professori Hannu Väliaho, sekä ensimmäisenä toimitussihteerinä toiminut Per-Olof Malk.

– Makasin 39 asteen kuumeessa, kun sain soiton Olavi Peltolalta, joka pyysi minua toimitussihteeriksi. Pyysin aikaa miettiä, mutta hän sanoi ettei ole aikaa, vaan johtokunta odottaa tässä huoneessa ratkaisua: jos en tule, lehti ei ala ilmestyä ja jos tulen, niin se alkaa, Malk muisteli 60-luvun tilannetta.

Lehden aloittamisen aikoihin sen perustajat olivat huolissaan kirkon tilasta ja yhteiskunnassa vaikuttavasta kristillisten arvojen polkemisesta. 29.10.1964 julkaistun näytenumeron painosmäärä oli 60 000. Säännöllisesti lehti alkoi ilmestyä vuoden 1965 alusta.

Uusi Tie on käyttänyt sananvapautta
Lehden pitkäaikainen lukija, sisäministeri Päivi Räsänen toi henkilökohtaisen ja valtioneuvoston tervehdyksen juhlaan.

– Uusi Tie -lehdessä, erityisesti pääkirjoituksissa, otetaan rohkeasti kantaa paitsi hengellisiin myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Kirjakustannuksen puolella Uusi Tie on koko historiansa ajan julkaissut kirjoja myös aiheista, joissa Sanasta nouseva näkökulma ei silitä aikamme eetosta myötäkarvaan.
Räsänen vertasi puheessaan sananvapautta hiihtolatuun, joka umpeutuu lumituiskussa, jos sitä ei käytä.
– Edellähiihtäjiä tarvitaan. Elämme aikaa, jolloin uskoa ei ole syytä peitellä, vaan nousta rohkeasti esiin. Olen kiitollinen Uudelle Tielle, että se toimii juuri näin.

”Toimittajat luovat todellisuuksia”
Entinen Hufvudstadsbladetin pääkirjoitustoimittaja ja Kyrkpressenin päätoimittaja Stig Kankkonen korosti puheessaan kristillisen lehdistön erityistä tehtävää nykyaikana.

– Kristillisen lehden toimittajan elämässä on tärkeätä, että toisessa kädessä on Raamattu ja toisessa journalistin eettiset ohjeet. Jos unohdamme toisen puolen eli Raamatun, emme voi koskaan antaa oikeata ja olennaista tietoa maailmasta lukijoillemme. Jos kristilliset lehdet eivät sitä anna, niin turha on kuvitella, että joku muu sitä antaa.

Kankkosen mukaan jokainen toimittaja on ”kuin pieni jumala” luodessaan sanoilla todellisuuksia. Tämä synnyttää toimittajalle valtavan suuren vastuun, jonka jokainen toimittaja jossain vaiheessa uraansa tuntee.

– Muistakaa tämä. Vastuu on teillä.

Nykyaika on haastavampi kuin 60-luku
Leif Nummelan mukaan lehden tehtävää ovat alusta asti ohjanneet kolme iskusanaa, ”Raamattu, herätys ja lähetys”.

– Olemme hyvin tietoisesti Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen sitoutuva lehti. Emme häpeä sitä, koska kaikki lehdet ovat sitoutuneet johonkin. Tämä nyt on meidän lähtökohtamme, Nummela sanoo videohaastattelussaan Uuden Tien Facebook-sivuilla.

Juhlan viimeisessä puheessa Nummela peilasi 60-luvun tilannetta nykyaikaan.

– Onhan se aivan eri asia tehdä lehteä aikana, jolloin arkkipiispa paheksuu Hannu Salaman Juhannustansseja, kuin aikana, jolloin arkkipiispa tukee Pride-kulkuetta!

Nummela myös painotti Uuden Tien tarpeellisuutta nykyaikana. Hänen mukaansa jo 60-luvulla pohdittiin, onko tarvetta uudelle kristilliselle lehdelle entisten rinnalle. Eivätkö entiset riitä?

– Eivät ne riitä! Nykyäänkin tarvitaan lehteä, joka ei kiistä Jeesuksen neitseestäsyntymistä tai Jeesuksen ruumiillista ylösnousemusta. Lehteä tarvitaan niin kauan kuin Jeesus palaa maan päälle, kirjaimellisesti.

Toimituspäällikkö Vuokko Vänskä kertoi lehden syntyhistoriasta ja siitä, kuinka lehti yhdisti eri tahoja 1960-luvun herätyksen aikohin.

– Yksi toiveeni on alkuperäisen näyn toteutuminen: jospa Uusi Tie voisi olla vieläkin yhdistävä tekijä ja tarpeellinen työkalu niiden järjestöjen ja ihmisten keskuudessa, jotka sen synnyttivät. Kaikesta 70-luvun hajaannuksesta ja sen viiltävistä mutta toivon mukaan jo arpeutuneista haavoista huolimatta, Vänskä totesi.

Juhlan noin sadalta kutsuvieraalta kysyttiin, kuinka moni heistä muistaa Uuden Tien perustamisen 60-luvulla. Noin puolet vieraista nousi tällöin seisomaan myöntävän vastauksen merkiksi. Samoin ilmaisi noin puolet tilanneensa Uutta Tietä yli 30 vuotta. Melkein kaikilla vierailla olilisäksi hyllyssään jokin Uuden Tien kustantama kirja sekä lähes kaikki olivat kirjoittaneet joskus jotain Uuteen Tiehen.