Joosef – näky toteutuu

Joosefin elämä oli siirtynyt ensin lapsuudenkodin paimentolaiselämästä Egyptiin, varakkaan talon talouden hoitajaksi ja sieltä väärin syytettynä vankeuteen. Joosefin elämän tässä vaiheessa kukaan ei olisi voinut kuvitella, että tässä on mies, jolle Jumala on antanut erityisen kutsumuksen.

Vankilassa Joosef sai palveltavakseen kaksi hoviherraa ja faaraon juomanlaskijan ja leipurin. Kaksi viimeistä näkivät kummalliset unet, joiden merkitystä miehet aprikoivat aamulla. Joosefin kuullessa miesten kummastuksen aiheet, hän aloitti unenselityksen: ”Tämä on unesi selitys…” (1. Moos. 40:12)

Leipurille ja juomanlaskijalle kävi juuri niin kuin Joosef oli unista selittänyt. Leipurin faarao hirtätti, mutta juomanlaskija pääsi entiseen virkaansa. Hän ei kuitenkaan puhunut Joosefin puolesta faaraolle, vaikka tämä oli sitä hartaasti pyytänyt. Jälleen kerran Joosefin elämässä toistui tilanne, että ihmiset, joita hän palveli hyvin, eivät vastanneet hyvyydellä.  Juomanlaskija pääsi vapauteen, mutta Joosef jäi tyrmään.

 

Ylpeyttä nujerretaan

”Pari vuotta myöhemmin faarao näki unen”, näin Raamattu ilmaisee. Voimme lukaista kohdan puolihuolimattomasti, mutta Joosefille nuo pari vuotta tarkoittivat 730 päivää ymmällä, petettynä ja unohdettuna vankilassa. Mutta sitten faarao siis näki levottomuutta herättävän unen, eikä kukaan hovin unienselittäjä kyennyt tulkitsemaan sitä. Silloin juomanlaskijan muisti virkistyi ja hän suositteli tehtävään vankilassa tapaamaansa Joosefia.

Näyttää siltä, että nuo kaksi viimeisintä vuotta Jumalan koulussa olivat olleet Joosefille tarpeen, sillä Joosefin seisoessa faaraon edessä, huomaamme, että jotain oli muuttunut.

Farao sanoi Joosefille: ”Minä olen nähnyt unen, eikä kukaan osaa sitä selittää, mutta minulle on kerrottu, että sinä pystyt selittämään unen heti sen kuultuasi.” Joosef vastasi: ”Minä itse en pysty, mutta Jumala voi antaa faraolle suotuisan vastauksen.” (1. Moos. 41:15–16)

Joosef aloittaa vastauksensa selvästi nöyremmin, kuin pari vuotta aiemmin vankilassa. Oliko niin, että oppiakseen tämän läksyn, Joosef tarvitsi vielä nuo vuodet ennen astumistaan kutsuunsa?

 

Suuri tehtävä

Joosefin nuorukaisena näkemistä unista oli kulunut 13 vuotta. Koulutusjakson päätyttyä 30-vuotias Joosef nostettiin Egyptissä pääministerin paikalle, heti faaraon jälkeen. Yhdessä hetkessä vankeudessa elänyt heprealainen orja pääsi vallan kahvoihin. Joosefia kumarrettiin, kun hänen vaununsa ajoivat ohi. Kuka sellaista kestäisi?

H.C Thrumbull kirjoittaa :”Jumala ei koskaan käytä ketään hedelmällisimmässä työssään ennen kuin vasta siten, kun on saanut särkeä hänen sisimpänsä. Joosefilla oli enemmän surua kuin kaikilla muilla Jaakobin pojilla yhteensä. Mutta hänestä tuli leivänjakaja kaikille kansoille. – – Surua tarvitaan sielun suurenemiseen.”

Raskaan kutsumuskoulunsa jälkeen Joosef keskittyi tehtäväänsä viljavarastojen täyttäjänä, jotta ihmisillä olisi nälkävuosina syötävää. Hänellä ei ollut aikaa ihailla muiden osoittamaa kunnioitusta itseään kohtaan, vaan hänellä oli tehtävä, joka piti hoitaa. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi, sillä seitsemää viljavaa vuotta tulisi seuraamaan seitsemän katovuotta. Jos hän epäonnistuisi, valtavat ihmismassat kuolisivat nälkään.

 

Raskain paini

Työn touhussa oleva Joosef tuli yllätetyksi, kun hän tunnisti omat veljensä viljanostomatkalla. Joosefin sisäinen taistelu on käsin kosketeltavaa, kun hän puhuttelee veljiään ankarasti ja vaatii tuomaan myös Benjaminin Egyptiin. Seuraa monimutkainen tapahtumasarja, jossa Joosef koettelee veljiään. Näiden tapaamisten välillä on useita kuukausia, joten Joosef ehtii miettiä, mitä tekisi veljiensä kanssa.

On sanottu, että anteeksiantamattomuus kuluttaa lopulta enemmän voimia, kuin anteeksiantaminen. Joosef oli vapautunut egyptiläisestä tyrmästä ja sisäisen paininsa jälkeen hän vapautui katkeruuden vankilasta antamalla anteeksi.  Joosefia auttoi omassa prosessissaan syvällinen ymmärrys, että lopulta hänen elämänsä ei ollut ihmisten käsissä. Jumala itse oli kuljettanut hänet kaikkien vaiheiden läpi.

Joosef sanoi veljilleen: ”Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?” Mutta hänen veljensä eivät tyrmistykseltään kyenneet vastaamaan hänelle mitään.  Joosef sanoi veljilleen: ”Tulkaa tänne minun luokseni.” He astuivat lähemmäksi, ja hän sanoi:

”Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin. Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä. Nälkä on nyt jo kaksi vuotta vallinnut kaikkialla, ja edessä on vielä viisi vuotta, joina ei kynnetä peltoa eikä korjata satoa. Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat. Te ette siis lähettäneet minua tänne, vaan Jumala, ja hän asetti minut faraon neuvonantajaksi, koko hänen valtakuntansa herraksi ja Egyptin maan valtiaaksi. ” (1. Moos. 45:3–8)

Jumala toi minut tälle paikalle, te ette myyneet minua, vaan Jumala toi. Mitä tämä näkökulma merkitsisi sinulle tänään?

 

Lue lisää sytyttäviä raamattuopetuksia joka viikko Uusi Tie -lehdestä. Tilaa lehti tästä.