Jokaisella tapetulla on kasvot

Maailmalla tapetaan jatkuvasti kristittyjä. Viime aikoina näihin tappamisiin ovat erityisesti syyllistyneet ääri-islamilaisen Isis-järjestön sotilaat. Isisin joukot ovat surmanneet myös naisia ja lapsia. On pelottavan helppoa turtua näihin uutisiin. Heti kun yksikin tapettu saa kasvot, kaikki muuttuu.
Näin itselleni tapahtui keväällä 2009, kun tein yhden elämäni puhuttelevimmista televisiohaastatteluista. Kristitty ihmisoikeusaktivisti Johan Candelin oli tuonut Suomeen Pakistanin vähemmistöministeri Shahbaz Bhattin, joka oli myös Pakistanin ihmisoikeusneuvoston puheenjohtaja. Bhattista oli tullut kristitty jo koululaisena, kun hän kuuli papin kertovan, kuinka Jeesus kuoli ristillä hänen puolestaan.

Haastattelussa Shahbaz Bhatti puhui siitä, miten Jeesus on hänen elämänsä keskus. Hän kertoi rukouksen mahdollisuuksista ja Raamatun ratkaisevasta merkityksestä. Hän kertoi motivoituneensa työhön vähemmistöjen puolesta Jeesuksen omien sanojen kautta. Erityisesti Jeesuksen sanat ”kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle”, olivat herättäneet hänet. Myös Raamatun kehotus korottaa äänensä niiden puolesta, jotka eivät voi puhua omasta puolestaan, motivoi häntä.

Niin kuin entinen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola tämän lehden päähaastattelussa kertoo, Shahbaz Bhatti taisteli niin buddhalaisten, hindujen kuin kristittyjen ja kaikkien muidenkin vähemmistöjen yhteiskunnallisten oikeuksien puolesta. Kysyin Bhattilta, mikä on ratkaisevin asia, joka voisi muuttaa ihmisten suhtautumisen toisiinsa ja tehdä lopun vihasta, syrjinnästä ja väkivallasta. Hän vastasi, että kaikkien pitäisi tajuta, että jokaisella maailman ihmisellä on sama Luoja ja Vapahtaja, Jeesus Kristus.
Minulle Bhattin elämästä teki erityisen puhuttelevan se, miten hän käytännössä seurasi vakaumustaan. Hän maksoi siitä lopulta äärimmäisen hinnan. Haastattelun ulkopuolella Bhatti kertoi, kuinka hän, ja muut kristityt, olivat lähteneet joukolla auttamaan heitä aikaisemmin vainonneita muslimeja, kun nämä joutuivat luonnonkatastrofin uhriksi. Muslimit olivat kysyneet heiltä, miksi he tulivat auttamaan. Näin kristityt saivat mahdollisuuden kertoa heille Jeesuksen opetuksista ja rakkaudesta. Bhatti kertoi myös, ettei aio mennä naimisiin, koska ei halua jättää jälkeensä leskeä. Hän aavisti tulevansa tapetuksi uskonsa ja työnsä tähden.

Meidän länsimaisten kristittyjen erityinen kiusaus on uskon yksipuolinen älyllistäminen. On paljon mielipiteitä ja näkemyksiä, mutta vähemmän käytännön uskoon ja rakkauteen perustuvia tekoja ja toimintaa. Toinen kiusaus on erottaa vakaumus työstämme ja elämäntehtävästämme. Shahbaz Bhatti on itselleni edelleen esikuva siitä, miten meidän tulisi antaa uskomme Jeesukseen inspiroida ja ohjata meitä kaikessa elämässämme ja kaikissa tehtävissämme.

Kun olin jo kiittämässä häntä ja päättämässä haastattelua, hän halusi vielä sanoa jotakin kaikille katsojille: ­Kaikkien tulisi elää Jeesukselle, ja meidän tulisi saarnata Raamattua myös tekojemme ja käytöksemme kautta. Toinen päivä maaliskuuta 2011 Shahbaz Bhatti allekirjoitti koko elämäntyönsä verellään. Hänet ammuttiin Islamabadissa matkalla työhön. Hän kuoli marttyyrina. Minulle hän on edelleen puhutteleva esikuva.

Shahbaz Bhattin haastattelu on nähtävissä TV7:n ohjelma-arkistosta (Cafe Raamattu/Shahbaz Bhatti)