Isät puhuvat koko tunteiden kavalkadista, eikä se ole kiusallista
Isäkirja ei ole oppikirja, mutta se on oivallinen vertaistuki ja ajatusten herättelijä. Kirjaa lukiessa ei isänä voi olla miettimättä, mitkä ovat oman isyyden tähtihetkiä ja missä taas voisi toimia jatkossa toisin.
Isyyden ihanteita koetellaan vaikkapa silloin, kun lapset haluavat tehdä kemiallisia kokeita. Isäkirjan kuvitus on Jussi Jääskeläisen käsialaa.
Ilkka Enkenberg & Markus Forsell
Isäkirja – tositarinoita, joita jokaisen isän tulisi lukea
Readme.fi 2020
Suomalainen mieshän ei puhu tunteista. Paitsi että nyt puhuu – kokonaisen kirjan verran. Vuoden isä 2013 Markus Forsell ja tietokirjailija, kouluttaja Ilkka Enkenberg käyvät vuoropuhelua uutuusteoksessa Isäkirja – tositarinoita, joita jokaisen isän tulisi lukea. Molemmat miehet ovat kolmen lapsen isiä, ja he jakavat monenlaisia isyyteen liittyviä kokemuksia aamurutiineista ja taisteluista ruutuajan kanssa Puuhamaa- ja Heureka-reissuihin.
Kirjan helmi ei ole kuitenkaan mehevissä kertomuksissa, vaan siinä, millä tavalla miehet käsittelevät näiden tapahtumien herättämiä tunteita. Kirjassa käydään läpi koko tunteiden kavalkadi: rakkaus, onni, ilo, turhautuminen, raivo, pelko, huoli, epävarmuus ja ylpeys. Kirja ei silti ole mitään hempeilyä tai kiusallista tunteissa piehtaroimista.
Markus Forsell kuvaa reaktiotaan esikoisen syntymän jälkeen: ”Tunsin vauvaa kohtaan rakkautta, jota en itseäni tai vaimoani kohtaan ole koskaan kokenut. Jos karhu tai leijona olisi uhannut lasta, en olisi sekuntiakaan epäröinyt hyökätä petoa kohti puolustaakseni häntä. – – Rakkaus, joka minussa syntyi esikoisemme mukana, on tunteista kaunein. Se on jostain minulle annettu, minä en sitä itse synnyttänyt enkä saanut aikaan.”
Turhautumisen tunteesta hän sai kokemuksen oltuaan puolen vuoden ajan koti-isänä kolme- ja yksivuotiaiden lasten kanssa: ”Edes vessaan ei saanut mennä rauhassa. – – Jos laitoin oven lukkoon, molemmat huusivat oven takana ja paukuttivat käsillä. Ratkaisu: istuin siis kakkosella pöntöllä toinen lapsi sylissä ja toinen jaloissa. Jotain itsemäärämisoikeudesta se rapisutti ja söi rotan lailla. Missä on oma aika, oma tila omien tarpeiden kanssa ja hetken rauha?”
Jos lapselta haluaa esimerkiksi vastauksen kysymykseen ”miten koulussa meni tänään?” se pitää irrottaa hänestä karhupumpulla.
Ilkka Enkenberg kirjoittaa -isyyteen liittyvistä pettymyksistä avoimesti: ”Ennen lapsia ajattelin myös, että jaksaisin kuunnella ja olla lapsille läsnä. Tähän liittyi se, että he kertoisivat minulle asioistaan, koska minulla olisi niin hyvä ja syvä suhde heihin. Olen kuitenkin oppinut sen, että jos lapselta haluaa esimerkiksi vastauksen kysymykseen ’miten koulussa meni tänään?’ se pitää irrottaa hänestä karhupumpulla.”
Miehet reflektoivat viisaasti omaa toimintaansa erilaisissa tilanteissa. Joskus he jäävät ymmälle, kuinka tietyssä tilanteessa olisi pitänyt toimia. Isäkirja ei ole oppikirja, mutta se on oivallinen vertaistuki ja ajatusten herättelijä. Kirjaa lukiessa ei isänä voi olla miettimättä, mitkä ovat oman isyyteni tähtihetkiä ja missä taas voisin toimia jatkossa toisin.
Vaikka arki on arkea, isyys on valtava lahja ja suuri siunaus. Ilkka Enkenbergin sanoin: ”Lasten kautta oppii tuntemaan itsensä paremmin kuin minkään muun avulla. Isänä olen joutunut kohtaamaan oman raadollisuuteni ja huomaamaan sen, kuinka kaukana ihanneminästäni olenkaan. Heidän kanssaan olen myös kokenut täysin uudenlaisen rakkauden, joka on jotain puhdasta, jollain lailla itsekkyydestä vapaata.”
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta:
