Jukka Norvanto on laskenut, että jos Raamatun lukisi yhteen menoon, siihen menisi kahdeksankymmentä tuntia.

Radio Dein kuunnelluin ohjelma, Jukka Norvannon raamattuopetuksia sisältävä ”Raamattu kannesta kanteen” alkoi alusta jo neljännen kerran. Medialähetys Sanansaattajien tuottaman ohjelman yksi tuotantokausi kestää viitisen vuotta ja sisältää 1 434 ohjelmaa. Norvannon ajattomat opetukset vetoavat kuulijoihin edelleen. Vuosien aikana palautetta on sadellut opettajalle valtavasti ja eri puolilta maailmaa. Monet ovat alkaneet itse tutkia Sanaa, saaneet Jumala-suhteen kuntoon tai jopa tulleet uskoon. Ennen sähköpostiaikaa palautekirjeitä saattoi tulla joskus viisikymmentä viikossa.

– Kun niihin vastasi, tiesi tehneensä töitä, mies muistelee.

Montako Norvantoa tuli juostua?

Ohjelmalla on faneja seitsemänvuotiaista 70-vuotiaisiin. Jukka Norvanto paljastaa suunnitelleensa opetukset mielessään kuva keski-ikäisestä miehestä kaljatuoppi kädessä. Miten opettaa Raamattua hänelle, joka ei tiedä siitä juuri mitään ennestään? Näin opetuksista on tullut niin selkeitä, että lapsikin voi päästä niistä jyvälle.

Nyt kun Norvannon raamattuopetuksia voi kuunnella myös netissä ja mobiilisovellusten kautta, kuulijoissa on yhä enemmän myös nuoria aikuisia. Teologi on kuullut, että opetukset ovat monien seurana lenkeillä.

– Kavereilta selvitetään lenkkien määrä kysymällä, montako Norvantoa tuli juostua, hän nauraa.

Norvanto tunnetaan paitsi radioäänenä myös uutterana kirjoittajana – ja jälleen uusia kirjoja on tulossa uunista ulos. Tässä kuussa ilmestyy 400-sivuinen opus, joka yhdistää hänen kaksi aiempaa Sisälle sanaan -teostaan: Johdannot Vanhan testamentin kirjoihin ja Johdannot Uuden testamentin kirjoihin (Perussanoma). Ennen näitä teoksia Norvannolla oli vielä suosikkikirja Raamatussa, mutta sitten hän ymmärsi, että jokainen kirja on korvaamaton. Ja Vanhan testamentin kirjoja ei saa unohtaa.

– Se on sama asia kuin alkaisi verrata, kumpi on parempi, soratie vai mansikkajäätelö. Kirjoja on vaikea verrata, sehän riippuu tilanteesta.

Todennäköisesti ensi kuussa lukijat saavat käsiinsä hartauskirjan Eevan perhettä (Perussanoma), joka edeltäjänsä Aadamista alkaen -kirjan (Perussanoma) tavoin sisältää hartauden joka aakkoselle. Kun Aadamista alkaen kävi läpi tuttuja Raamatun henkilöitä, nyt on tuntemattomien vuoro. Pienestä maininnastakin voi päätellä yllättävän paljon.

– Raamatussa on mainittu yli 320 henkilöä. Jos Raamatussa ei ole mitään turhaa, silloin yksikään niistä ei ole mainittu turhaan.

Jumalan sydämen syke

Jukka Norvanto kiertää myös ympäri Suomea ja ulkomaita puhujavierailuilla. Opetusten aiheet jäävät usein pyörimään mielen päälle. Viime aikoina opetuslapsi Filippus on saanut tilaa hänen ajatuksissaan. Tästä miehestä puhutaan yllättävän paljon Raamatussa, verrattuna joihinkin opetuslapsiin. Norvanto huomasi, että Filippuksesta välittyy aina epävarmuus, mutta kuitenkin Jumala käytti häntä vahvasti. Perimätiedon mukaan hän lähti lähetystyöhön Turkkiin.

– Filippus on lohdullinen henkilö meille, ei suuri uskon sankari. Jeesukselle ei ole ongelma, minkälaisia ihmiset ovat, vaan tärkeää on, että he lähtevät seuraamaan häntä, ja Jeesus huolehtii jatkosta. Ei tarvitse vertailla itseään toisiin, vaan voi luottaa, että Jumala käyttää.

Myös Kylväjän tulevien kesäpäivien aihe ”Sykettä” on saanut aivonystyrät liikkeelle. Norvanto on yrittänyt muistella, missä Raamatussa puhutaan sykkeestä ja sydämestä, ja samalla ymmärtänyt, ettei asiaa tarvitse aina mainita suoraan. Esimerkiksi Esterin kirjassa ei mainita kertaakaan Jumalaa, mutta Jumala on koko ajan läsnä.

– Raamatussa Jumalan sydämen sykettä ovat ennen muuta ne asiat, jotka kertovat, kuka Jumala on, mikä hänen tahtonsa on ja että hän haluaa pelastaa meidät synnin kahleista.

Ilman Raamattua emme tunne Jumalaa

Tilastojen valossa Raamatun lukeminen vähenee uskovien keskuudessa. Muun muassa kirkon työntekijät ja papit lukevat entistä vähemmän Sanaa (Kirkon tutkimuskeskus). Ilman Raamattua emme kuitenkaan tietäisi, mitä Jumala meistä ajattelee, Jukka Norvanto muistuttaa. Luomakunta tai mielikuvituksemme ei kerro sitä.

Nykyään rakastamisesta puhutaan kuin se olisi evankeliumi, mutta eihän se ole. Se on oikeastaan hankalin ja vaativin käsky, mitä Raamatussa on.

– Jos Jumalan tahtoa koittaa löytää jostain muualta kuin Raamatun sivuilta, joutuu eksyksiin. Myöskään evankeliumi ei löydy muualta kuin Raamatusta. Monesti nykyään rakastamisesta puhutaan kuin se olisi evankeliumi, mutta eihän se ole. Se on oikeastaan hankalin ja vaativin käsky, mitä Raamatussa on. Toisaalta Jumala ei vaadi meiltä sellaista, mitä hän ei itse tee. Hän rakasti meitä enemmän kuin itseään.

Norvannon mielestä lukemisen ei pitäisi olla ajan puutteesta kiinni. Hänen mukaansa, jos Raamattua lukisi yhteen menoon käymättä syömässä tai vessassa, siinä menisi noin 80 tuntia. Raamatusta nousee myös aina uutta, vaikka jo luulisi tietävänsä kaiken.

– Eri elämäntilanteissa eri asiat puhuttelevat.

Nimeä ”möhkäleet”

Matkustellessaan ulkomailla Jukka Norvanto on kohdannut monenlaisia uskovia. Joskus hänestä tuntuu, että Suomessa ollaan kaukana siitä asennoitumisesta, mitä esimerkiksi vainottujen parissa näkee. Uskoon suhtautuu eri tavoin, jos sitä pitää esillä henkensä uhalla. Vainotuilta sisarilta ja veljiltä olisi siis täälläkin opittavaa.

Entä olivatko ennen asiat paremmin, niin kuin sanonta kuuluu? Haikaileeko Norvanto entisaikojen hengellisempää Suomea? Ainakin hän toivoo, että edelleen Raamatun äärellä pohdittaisiin, miten voin olla kuuliaisempi Sanalle, eikä sitä, miellyttääkö tämä kohta minua.

Samalla hän huomauttaa, että Suomi ei ole hengellisesti yhtenäinen. Pohjoisessa jollain paikkakunnalla 90 prosenttia väestöstä voi kuulua kirkkoon, mutta Helsingissä vauhti kiihtyy alamäkeen. Hän myös uskoo, että monet ihmiset ovat edelleen kiinnostuneita uskonkysymyksistä.

– Vaihtoehtoja on vain paljon enemmän kuin vaikka 1960-luvulla, Norvanto pohtii henkisyyden kirjoa.

Vaikka Suomessa uskon takia ei joudu läheskään niin ahtaalle kuin joissakin maissa, se ei tarkoita, ettei uskovilla olisi monia huolia ja murheita. Yhteiskunnallinen ja taloudellinen epävarmuus vieläpä lisäävät niitä. Norvanto rohkaisee hyödyntämään ahdistuksissa toisen olkapäätä. Ja siellä, missä kaksi tai kolme ovat koolla, siellä Jumala on heidän keskellään.

– Kannattaa aina puhua jonkun kanssa. Silloin asian saa sanoitettua ja tulee myös näkökulmia esille, mitä ei itse ole ajatellut. Aika vaikea ongelmia on käsitellä ja mennä eteenpäin yksin.

Norvanto vertaa ajatusta Raamatun toiseen lukuun, jossa Jumala tuo Aatamin eteen ”möhkäleitä”, jotka hän saa nimetä. Suomeksi kutsumme niitä eläimiksi.

– Usein se jo auttaa, että keksii nimen möhkäleelle.

Hän toteaa, että joissain kulttuureissa toisille avautuminen on paljon helpompaa. Kerran Norvanto ohimennen kysyi Kyproksella eräältä mieheltä, mitä kuuluu, ja tämä alkoi kertoa asiasta, josta vain harvoin edes sielunhoidossa suomalaiset kehtaisivat puhua.

– Meillä on ehkä turhiakin kynnyksiä joskus siinä, kuinka helposti olemme valmiita jakamaan hankalia asioita, teologi kannustaa.